’I like a party very well once in a while,’ said Mrs Dewy, leaving off the adorned tones she had been bound to use throughout the evening, and returning to the natural marriage voice; ’but Lord, ’tis such a sight of heavy work next day! What with the dirty plates, and knives and forks, and dust and smother, and bits kicked off your furniture, and I don’t know what all, why a body could a’most wish there were no such things as Christmases … Ah-h dear!’ she yawned, till the clock in the corner had ticked several beats. She cast her eyes round upon the displaced, dust-laden furniture, and sank down overpowered at the sight.
’Well, I be getting all right by degrees, thank the Lord for’t!’ said the tranter cheerfully through a mangled mass of ham and bread, without lifting his eyes from his plate, and chopping away with his knife and fork as if he were felling trees. ’Ann, you may as well go on to bed at once, and not bide there making such sleepy faces; you look as longfavoured as a fiddle, upon my life, Ann. There you must be wearied out, ’tis true. I’ll do the doors and draw up the clock; and you go on, or you’ll be as white as a sheet tomorrow.’
’Aye; I don’t know whether I shan’t or no.’ The matron passed her hand across her eyes to brush away the film of sleep till she got upstairs.
Dick wondered how it was that when people were married they could be so blind to romance; and was quite certain that if he ever took to wife that dear impossible Fancy, he and she would never be so dreadfully practical and undemonstrative of the Passion as his father and mother were. The most extraordinary thing was, that all the fathers and mothers he knew were just as undemonstrative as his own.
– Thomas Hardy: Under the Greenwood Tree

Brittiklassikot vetävät minua puoleensa kerta toisensa jälkeen, joten sellainen valikoitui taas luettavaksi klassikkohaasteen kierrokselle 22, jota emännöi Kulttuuri kukoistaa. Tällä kertaa halusin tutustua Thomas Hardyyn, jonka nimi on viime aikoina tullut vastaan yllättävän usein brittiläisissä nykyromaaneissa, päähenkilöiden lukusuosikkina tai ohimennen mainittuna. Valintani kohdistui romaaniin Under the Greenwood Tree, joka on Hardyn toinen julkaistu teos ja samalla ensimmäinen Wessexiin sijoittuvista romaaneista. Se ilmestyi alun perin nimettömänä, eikä sitä ole koskaan suomennettu.
Romaani sijoittuu kuvitteelliseen Mellstockin kylään, pieneen maaseutuyhteisöön, jossa elämä etenee vuodenaikojen ja tuttujen tapojen rytmissä. Tarinan keskiössä on Dick Dewy, nuori ja hyväntahtoinen kirkkomuusikko, joka kuuluu kylän perinteiseen jousisoittajista ja kuorolaulajista koostuvaan kirkko-orkesteriin. Dick ei ole sankari sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin tavallinen nuori mies, jonka maailmaa määrittävät työ, perhe ja yhteisö. Hänen elämänsä saa uuden suunnan, kun kylään kouluun saapuu uusi opettaja Fancy Day, joka on kaunis, älykäs ja selvästi kunnianhimoisempi kuin ympäristönsä.
Fancy on romaanin kiinnostavin hahmo. Hän on yhtä aikaa viehättävä ja laskelmoiva, tietoinen asemastaan ja vaikutusvallastaan. Hänen ja Dickin välille kehittyvä rakkaustarina ei ole suoraviivainen, vaan täynnä epäröintiä, väärinkäsityksiä ja ulkopuolista painetta. Fancyllä on muitakin kosijoita, muun muassa uusi pappi Maybold, joka edustaa kylään hiipivää muutosta ja uudenlaista arvovaltaa. Valinta Dickin ja turvallisemman, sosiaalisesti edullisemman tulevaisuuden välillä ei ole Fancylle itsestään selvä.
Rakkaustarinan rinnalla kulkee toinen, hienovaraisempi mutta ehkä vielä merkittävämpi juonne: Mellstockin vanhan kirkkomusiikkiperinteen syrjäytyminen. Kylän muusikot, jotka ovat vuosikymmenten ajan säestäneet jumalanpalveluksia omin soittimin ja omalla tavallaan, joutuvat väistymään urkujen ja modernimman kirkkomusiikin tieltä. Hardy kuvaa tätä muutosta ilman suurta dramatiikkaa, mutta selvästi kaiholla. Kyse ei ole vain musiikista, vaan kokonaisesta elämäntavasta, jossa yhteisö on itse vastuussa perinteistään.
Olen edelleen sitä mieltä, että helpoin tapa lähestyä brittiklassikoita on kuunnella ne äänikirjoina. Tällä kertaa luin romaanin kuitenkin painettuna, kauniina Wordsworth Classics -pokkarina, johon sisältyi myös Claire Seymourin kirjoittama alustus sekä runsaat loppuviitteet. Lopun sanaselityksiin tuli välillä turvauduttua, sillä erityisesti dialogi on kielellisesti vaativaa. Tuon ajan sanontojen ja paikallisten erikoisuuksien lisäksi Hardy jäljittelee 1800-luvun maalaispuhetta tavalla, joka kirjoitettuna vaatii lukijalta kärsivällisyyttä: sanoja lyhennetään, kirjaimet vaihtavat paikkaa ja sanajärjestys elää.
Huomasin kehittäneeni itselleni lukutavan, jossa dialogi alkoi avautua vasta, kun kuvittelin mielessäni, miltä tuon ajan englantilainen maalaisisäntä tai -emäntä olisi saattanut kuulostaa puhuessaan. Kun tekstin alkoi kuulla eikä vain nähdä, se muuttui yllättävän eläväksi ja helpommaksi ymmärtää. Tässä mielessä Under the Greenwood Tree vaati lukijalta pientä luovuutta, mutta palkitsi vaivannäön.
Sisällöllisesti romaani on lempeä ja jopa idyllinen, varsinkin verrattuna Hardyn myöhempiin teoksiin. Tragediaa ei vielä ole näköpiirissä, vaan huomio kohdistuu pieniin valintoihin, arkisiin jännitteisiin ja siihen, miten muutos hiipii yhteisöön huomaamatta. Under the Greenwood Tree tuntuu katsovan maailmaa hetkeä ennen murrosta – aikana, jolloin paljon vanhaa on vielä olemassa, mutta sen tulevaisuus on jo epävarmaa.
Klassikkohaasteeseen teos sopi erinomaisesti. Se ei ole Hardyn kunnianhimoisin romaani, mutta tarjoaa kiinnostavan ja inhimillisen lähtökohdan hänen tuotantoonsa. Hiljainen, tarkkanäköinen ja paikoin yllättävän humoristinenkin teos jää mieleen juuri siksi, ettei se pyri olemaan suurempi kuin on.
Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1 – Brittiklassikko.
1800-luku brittiklassikko englanninkielinen helmet2026 helmethaaste klassikkohaaste maalaisyhteisö Thomas Hardy Under the Greenwood Tree
Ehdottomasti Thomas Hardy kiinnostaa, kiitos kun vinkkasit – olen saanut Kirjaluotsilta aiemminkin paljon mahtavia vinkkejä nimenomaan brittikirjallisuudesta, jota suorastaan fanitan. Ehkä tämä Hardy ei kuitenkaan ole se, mistä kannattaa häneen tutustumisensa aloittaa, vaikuttaa haastavalta.
Kielellisesti oli vähän haastava tuon puhekielisyyden vuoksi, mutta muuten hyvin helposti lähestyttävä klassikko. Olen ymmärtänyt, että suurin osa Hardyn tuotannosta on täynnä traagisia kohtaloita, joten tämä poikkeaa kaavasta ainakin siinä mielessä. En osaa sanoa, kuinka haastavaa kerrontaa muissa on. Mutta aina voi aloittaa jostain suomennetusta teoksesta, kuten Tessin tarina.
Thomas Hardy on jäänyt lukematta: olen assosioinut tämän olevan yksi niitä kirjailijoita joita Cold Comfort Farm parodioi (ilmeisesti ei ole ensisijainen kohde, mutta toissijainen), mutta ehkä tämä on epäreilu syy ennakkoluuloisuuteen.
Cold Comfort Farm -kytkös ei ollut minulle tuttu, joten ei ole ollut sellaisia esteitä lukea Hardya. Jostain syystä Hardyn nimi on tullut vastaan useammassa viime aikoina lukemassani kirjassa, joten koin sen merkkinä tutustua kirjailijaan. Ehkä täytyy lukea vielä joku noista tunnetuimmista romaaneista, joissa ilmeisesti tunnelma on hyvin erilainen kuin tässä.