Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Hildur piti satamista. Kala tuoksui, lokit kirkuivat. Satamassa aisti jatkuvan liikkeen ja sen, ettei mikään ollut pysyvää.

Kulunut kevät oli ollut huijausta, ja hän hölmö oli mennyt uskomaan siihen. Hän oli luullut, että rauha olisi vihdoin laskeutunut hänen elämäänsä. Ensin ei ollut tapahtunut mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa pitkään aikaan. Sitten kaikki oli rysähtänyt kerralla niskaan. Mökkimurtoja oli raportoitu epätavallisen paljon. Lapsuudenkodin takapihalta oli löytynyt luita. Jakob sai outoja viestejä, jotka saivat hänet pois tolaltaan. Hänellä itsellään oli taas huono, painava olo, ja hän pelkäsi, että se enteili jotain isoa tapahtuvan. Anton lähetteli hyväntuulisia mutta täysin tyhjänpäiväisiä viestejä. Lopulta sanoilla ei ollut mitään väliä, vain teoilla oli. Helga oli alkanut kärsiä hetkellisistä muistihäiriöistä yhä enemmän. Kylän sairaalassa makasi julmasti pahoinpidelty mies. Liian monet huolet kasaantuivat. Hildur ei halunnut elämältä lisää vauhtia, kokemuksia tai elämyksiä. Pohjimmiltaan hän vain halusi olla rauhassa.

– Satu Rämö: Rakel

Harvoin Suomen kokoisilla kirjamarkkinoilla syntyy tällaisia ilmiöitä, jollaiseksi Satu Rämön Hildur-sarja on kasvanut. Sarjan neljäs osa Rakel ilmestyi 1.11. ja ensimmäisen kolmen päivän aikana kirjaa myytiin 30 000 kappaletta. Innokkaat fanit jonottivat signeerausta viideltä aamulla ja kaatoivat pääkaupunkiseudun kirjastojen varausjärjestelmän. Kirjaan ei ole voinut olla törmäämättä ja kirjallisuuspöhinöistä ulkona olevatkin ovat kuulleet kirjasta ja Satu Rämöstä. Ja siis, kuka dekkaristi yleensä saa kirjasarjan nelososasta arvion Hesariin heti julkaisupäivänä! Rämön kirjoja on myös käännetty ja ne ovat nousseet bestseller-listoille esimerkiksi Saksassa. Kirjan julkkaribrunssilla Rämö kertoikin, että turistit ovat alkaneet pysäytellä häntä kotikylässä Ísafjörđurissa ja kysellä, onko hän se Hildur-kirjailija.

Turismiin liittyy myös yksi Rakelin pääjuonista. Islannissa turismi on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti ja noussut perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen, ohi saarelaisten pääelinkeinona. Turismiin liittyy tietysti kaikenlaisia lieveilmiöitä, joista romaanissa nostetaan erityisesti kansainvälisiin risteilyaluksiin liittyvä halpatyövoiman hyväksikäyttö sekä kiellettyjen aineiden ja tavaroiden salakuljetus. Kun verinen mies hoipertelee ulos ison risteilyaluksen uumenista, Hildur ja Jakob alkavat tutkia, mitä synkkiä salaisuuksia laivan loisteliaiden puitteiden alakerroksiin on piilotettu. Mies osoittautuu venezuelalaiseksi Manueliksi, joka työskentelee laivan keittiössä, ja on ensin aivan liian pelokas puhumaan siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Yhtä nihkeitä ollaan varustamon puolella, jonne paikallisen poliisin toimivalta ei ylety. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ei ole Islannissa uusi asia, vaan sitä on kirjan mukaan tapahtunut myös esimerkiksi kalatehtailla. Siihen linkittyy yksi kirjan rikosjuonista.

Manuelin tapauksen lisäksi Hildur ja Jakob tutkivat mökkimurtojen sarjaa, jossa outoa on se, ettei syrjäisiltä mökeiltä ole varsinaisesti varastettu mitään. Kaksi muuta mysteeriä osuvat Hilduriin henkilökohtaisesti: hänen lapsuudenkotinsa pihalta löytyy yllättäen neljän ihmisen luut ja vanhainkodissa, jossa Hildur vierailee usein äitinsä ystävän Helgan luona, alkaa tapahtua ikäviä asioita. Helgan tarinoista Hildur oppii tuntemaan äitiään uudesta kulmasta. Lukijalle avataan Rakelin vaiheita vähän enemmänkin ja vihjataan, ettei kaikki mennytkään niin kuin Rosa & Björk -kirjassa annettiin ymmärtää. Hildurille kaikki jää kuitenkin vielä pimentoon, joten siihen varmastikin palataan jatko-osissa.

Sarjan edellisessä osassa Jakob tutkittiin rikoksia, jotka linkittyivät laittomaan hevosten veribisnekseen ja niistä lopulta tuomittiin Hildurin sisko Björk, jonka syyllisyyteen Hildur ei uskonut. Hildur käy toisen siskonsa Rosan kanssa tapaamassa Björkiä vankilassa, mutta tämä ei suostu avaamaan syitä, joiden vuoksi päätyi syyttömänä vankilaan. Vasta tämän kirjan lopussa Hildur saa uusia johtolankoja asiaan liittyen – samat, jotka lukija sai jo edellisen osan lopussa –, joten tämä juoniosa ei tässä kirjassa edennyt mihinkään. Edellisen osan Suomi-kuvioihin palataan sen verran, että Hildur on juuri ollut suomalaisen poromies-Antonin kanssa rantalomalla, mutta etäsuhteessa on haasteensa. Jakobilla on kireä suhde vanhempiinsa, jotka häiritsevät häntä jatkuvalla viestittelyllään. Jakobin pojalla Matiaksella taas on sopeutumisvaikeuksia uuteen kotimaahansa ja hän usein karkaa naapuriin Hildurin luo tuulettelemaan tunteitaan.

Muun kerronnan lomaan on myös ripoteltu kirjeitä, joiden allekirjoittajana on pelkkä R. Kirjaimen on tietysti tarkoitus hämätä lukijaa arvailemaan, keneltä kirjeet ovat, mutta ei tarvitse olla kovin terävä dekkarin lukija ymmärtääkseen, ettei R ole se kaikista ilmeisin vaihtoehto. Monisäikeinen juoni kulkee tasaisen varmasti eri rintamilla, mutta haarautuu taas turhankin moneen puroon. Teemojen paljoutta kuvaa, että niistä muistutellaan lukijaa myös kesken kirjan, kuten tuossa yllä olevassa Hildurin listauksessa. Ja noiden listattujen lisäksi on niin paljon muutakin. Yksi rönsy oli romaanin alkupuolella tapahtunut vauvan kuolema, johon kirjan lopussa hetkellisesti palattiin ja saatiin kytkettyä se ensimmäisen Hildur-kirjan geeniperäisiä sairauksia käsittelevään juoneen.

Koska rönsyjä on, niin niihin takerrun ja lähden itsekin sivupoluille. Jossain kohtaa Hildur törmää kuntosalilla vanhaan tuttuunsa, johon liittyen seuraa selostus Islannin lammastiloja kiusaavasta scarpie-sairaudesta. Romaanin loppupuolella taas mainitaan, että Hildur kuunteli automatkalla Islannin historia -podcastia, joka käsitteli islantilaisten naisten ja amerikkalaisten sotilaiden välisiä suhteita, jotka syntyivät toisen maailmansodan aikana Keflavikiin perustetun amerikkalaisten sotilastukikohdan myötä. Tätä asiaa käsitellään myös parhaillaan KOM-teatterin islantilaisnäytelmässä Seitsemän tarinaa häpeästä. En voi olla pohtimatta, enteileekö näiden sivumennen mainittujen Islanti-faktojen ujuttaminen kirjaan uusia islantilaisuuteen kytkeytyviä teemoja seuraavaan sarjan osaan. Molemmat teemat kuulostavat kiinnostavilta ja niistä lukisin mielelläni lisää.

Rakel tuntui Jakobin Suomi-harharetken jälkeen hyvällä tavalla paluulta sarjan juurille. Minua on sarjassa kiinnostanut juurikin Islannin erityisyyteen liittyvät piirteet, joten toivon mukaan niitä löytyy vielä jatkossakin, ja vielä syvällisemmin ja keskittyneemmin. Hildurin vanhempien tarina kytkeytyi tässä romaanissa kiinnostavasti Islannin elinkeinorakenteen muutokseen ja kalastuskiintiöihin liittyvään politiikkaan. Ehkä Rakelia enemmän, tämä sarjan osa valaisikin Hildurin isää Rúnaria ja niitä tiukkoja raameja, joihin väärät valinnat ja yhteiskunnan tuottamat pettymykset ovat hänet ajaneet. Lukijana komppaan kuitenkin Hilduria: hänelle voisi tarjota edes vähän rauhaa, kuten sankari itse tuossa yllä olevassa lainauksessa toivoo. Vaikka Islanti pieni maa onkin, ehkä kaikkien rikosten ei tarvitsisi kytkeytyä juuri Hildurin perheeseen ja hänen menneisyyteensä.

PS. Hildur-kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa aletaan kuvata Islannissa ensi keväänä. Sitä odotellessa voi vaikka käydä katsomassa Hildur-näytelmän Turun kaupunginteatterissa (jos lippuja vielä saa). Islantilaiseen dekkaritunnelmaan pääsee myös katsomalla The Darkness -sarjan (SkyShowtime), joka on tehty islantilaisdekkaristi Ragnar Jónassonin Hulda-trilogiasta ja erityisesti sen avausosasta Pimeys. Sarjan on ohjannut Lasse Hallström ja pääosassa Huldana loistaa Lena Olin. Koska olen lukenut kirjan, pelkäsin jo valmiiksi hyytävää loppuhuipennusta. The Darkness on nimensä mukaisesti synkkääkin synkempi, mutta sen upea toteutus ja Lena Olinin vahvasti näyttelemä Hulda tekivät vaikutuksen. Suosittelen! Toivon Hildur-sarjalle vastaavaa menestystä. Länsivuonot tarjoavat varmasti upeat visuaaliset puitteet sarjalle!

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 23 – Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja.

Satu Rämö:
Rakel
WSOY 2024

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjoja hyllystäni
Luetut.net
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Kate Atkinson: Death at the Sign of the Rook

Satu Rämö: Jakob

Fríða Ísberg: Merkintä

Satu Rämö: Rósa & Björk

Ragnar Jónasson: Lumisokea

Satu Rämö: Hildur

Saija Kuusela: Vyöry

Seuraa Kirjaluotsia

helmet2024 helmethaaste Hildur Islanti Rakel Satu Rämö turismi