Years of study had convinced Evelyne that mantas were far smarter than the world suspected. She had spent too many decades of close observation to be cowed any longer by the prohibition against anthropomorphism. What began, centuries ago, as a healthy safeguard against projection had become an insidious contributor to human exceptionalism, the belief that nothing else on Earth was like us in any way. At her age, Evelyne Beaulieu had no more time for demure self-censorship. A good empiricist, she felt no qualms about giving the behavior in front of her a name. The way the Loner toyed with her air bubbles was clear enough. Call it what the evidence suggested. Call it what it looked like: the giant bird-like fish was playing.

Play was evolution’s way of building brains, and any creature with a brain as developed as a giant oceanic manta sure used it. If you want to make something smarter, teach it to play. No one denied the play of mammals. She had played keep-away with dolphins off the Caymans. She’s watched bears wrestle and lions dance, a colt and an elk calf play catch, and chimps bluffing each other in something that looked like three-card monte. For years the family dog had bowed to her, begging her for a romp.

But even fish played: She needed to tell the world this, before she died. Captive cichlids played hockey with pebbles in their tanks. Bettas enjoyed tag. She’d seen cuckoo wrasses chase laser pointers around long after the sport offered nothing but exhaustion. And now a manta with no more need of her air was coming back for more.

– Richard Powers: Playground

Sen jälkeen, kun Booker-palkintoehdokkaaksi alettiin hyväksyä englanniksi kirjoittavia kirjailijoita kaikkialta maailmasta, yhdysvaltalainen Richard Powers on ollut ehdokkaana jokaisella vuoden 2014 jälkeen julkaisemallaan kirjalla eli yhteensä neljä kertaa. Tänä vuonna romaani Playground ei kuitenkaan yltänyt lyhytlistalle saakka. Playground on kunnianhimoinen teos, joka yhdistää kaksi suurta teemaa: valtameret ja tekoälyn. Romaanissa Powers pyrkii tekemään merille sen, mitä The Overstory (Ikipuut) teki puille – tuomaan luonnon ja sen ihmeet näkyväksi ja ymmärrettäväksi modernin maailman myllerryksessä. Mutta samalla hän tarttuu myös toiseen polttavaan aiheeseen: teknologian ja tekoälyn voittokulkuun, ja siihen, millaisia seurauksia tällä kehityksellä voi olla. Tämä kahden suuren idean törmäytys on samalla sekä teoksen vahvuus että sen haaste.

Romaanissa seurataan useita näkökulmia ja tapahtumapaikkoja, joista keskeisiä ovat kahden nuoren miehen ystävyys Chicagossa, Ranskan Polynesiassa sijaitseva Makatean saari ja sen asukkaat sekä meren syvyyksiä tutkiva kanadalainen Evelyn Beaulieu. Tarina alkaa Todd Keanen ja Rafi Youngin kohtaamisesta. Rafi on Chicagon South Sidesta kotoisin oleva palomiehen poika, jonka älykkyys ja isän rohkaisu lukemiseen nostivat hänet pois köyhyydestä ja veivät kohti eliittikouluja. Rafi joutuu taistelemaan menneisyytensä demonien kanssa samalla, kun hän yrittää mustana navigoida Chicagon valkoisten etuoikeutettujen joukossa. Todd puolestaan on kasvanut kylmässä, mutta etuoikeutetussa ympäristössä, ja omien haasteidensa keskellä löytää lohtua teknologiasta ja koodauksesta. Vapaa-ajallaan pojat pelaavat yhdessä shakkia ja Go-peliä, mikä ajaa heitä eteenpäin ja syventää heidän ystävyyttään. Ystävysten polut erkanevat ja yhtyvät jälleen, kun he lähtevät yhdessä opiskelemaan Illinoisin yliopistoon – Todd tietojenkäsittelytiedettä, Rafi kirjallisuutta.

Yliopistossa heidän elämäänsä saapuu Ina Aroita, Tyynenmeren saarelta kotoisin oleva taiteilija. Kolmikosta tulee erottamaton, mutta heidän välilleen syntyy myös kolmiodraama, joka katkaisee ystävysten välit. Lopulta Ina ja Rafi muuttavat Makatean saarelle, joka on yksi romaanin keskeisistä tapahtumapaikoista. Saaren väkiluku oli aikanaan fosforikaivostoiminnan huipulla 3000 ihmistä, mutta nykyään siellä asuu vain 82 ihmistä. Saarelaiset yrittävät toipua maansa riistämisestä, joka ensin rikastutti heidät, mutta lopulta tuhosi sekä heidän toimeentulonsa että ainutlaatuisen ympäristön. Nyt he joutuvat ratkaisemaan, sallivatko uuden länsimaalaisen bisneshankkeen tunkeutua katastrofista vähitellen palautuvaan paratiisiinsa. Makatean juoni on kiinnostava, mutta sen voima kasvaa vasta romaanin loppupuolella, kun saaren asukkaat joutuvat äänestämään edistyksen ja säilyttämisen välillä. Tämä tematiikka muistuttaa siitä, kuinka suuret taloudelliset voimat ovat aina valmiina hyväksikäyttämään syrjäisiä ja haavoittuvia paikkoja.

Yksi teoksen mieleenpainuvimmista hahmoista on 92-vuotias Evelyne Beaulieu, jonka isä oli yksi aqualungin eli varhaisen sukelluslaitteen keksijöistä. Romaanissa Evelyne testaa laitetta 12-vuotiaana perheen uima-altaassa ja nousee myöhemmin valtameritutkimuksen pioneeriksi. Hänen tarinansa, rakkaus mereen ja sen tutkimiseen, tarjoaa teokselle kauneutta ja syvyyttä, ja tuo romaaniin kauniin rinnastuksen meren syvyyksien tutkimisesta ja ihmisen uteliaisuudesta. Powers onnistuu erinomaisesti kuvaamaan valtamerta ja sen ihmeitä, ja hänen kuvauksensa vedenalaisesta maailmasta ovat lumoavia. Teoksen toinen pääjuoni keskittyy tekoälyn kehittymiseen ja nämä kaksi teemaa alkavat vähitellen törmätä toisiinsa. Evelyne Beaulieun valtameristä kirjoittama kirja on merkittävä teos myös Todd Keanelle, joka lumoutui siitä lapsena ja unelmoi valtameritutkijan urasta. Hänen leikkikentäkseen on kuitenkin muodostunut toisenlainen suuri tuntematon: teknologian ja tekoälyn maailma. Todd on rikastunut kehittämällä Playground-sivuston, eräänlaisen pelillistetyn, tekoälyjohtoisen ja kaupallisen version Wikipediasta ja keskustelufoorumeista. Nyt hän sairastaa parantumatonta kognitioon vaikuttavaa Lewyn kappale -tautia ja valjastaa tekoälyn tuottamaan paremman lopun tarinalleen.

Romaanissa pelillä ja leikillä on monia konkreettisia ja symbolisia merkityksiä. Mietin lukiessa englannin ja suomen kielen eroja tähän teemaan liittyen. Englannissa verbiä play käytetään viittaamaan sekä leikkiin että peliin, jotka suomen kielessä taas selvästi eroavat luonteeltaan. Käytämme pelata-verbiä puhuttaessa urheilusta tai sääntöihin perustuvista peleistä, joiden päämäärä on useimmiten voittaa tai päästä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Leikkiä-verbi taas viittaa yleensä vapaamuotoiseen, mielikuvitukseen perustuvaan toimintaan, jossa ei ole selkeitä sääntöjä tai voittoa tavoittelevaa asetelmaa. Powersin romaanissa esiintyy molempia merkityksiä, mutta huomionarvoista on, että usein ihmisen tarve pelata voittaakseen jyrää iloa ja mielikuvitusta ruokkivan leikin. Powers muistuttaa, että myös eläimet osaavat leikkiä, kuten paholaisrausku tuossa yllä olevassa lainauksessa, mutta ihmisten valtapelien suhteen ne ovat voimattomia.

Powersin aiempien teosten lukijoille Playground voi tuntua paikoitellen jäykältä. Henkilöhahmojen väliset suhteet ja inhimillinen draama eivät aina nouse samalle tasolle kuin luonnon ja ympäristön kuvaukset. Tämä on tuttua niille, jotka ovat lukeneet Powersin aiempia teoksia, ja erityisesti tässä romaanissa, jossa on useita näkökulmia ja hahmoja, henkilösuhteet voivat jäädä hieman etäisiksi. Epätasaisuus korostuu myös äänikirjassa, jossa useamman lukijan joukossa on hyvin erilaisia lukutyylejä, joista osa oli raskaampaa kuunneltavaa kuin toiset. Kuitenkin kokonaisuutena tarina on ajatuksia herättävä ja lopun yllätyskäänne – joka yhdistää teemat tekoälyn kehityksestä, valtameristä ja ihmisen roolista maailmassa – vetää sopivasti maton lukijan alta ja jättää ajatukset pyörimään pitkäksi aikaa kirjan teemoihin.

Richard Powers:
Playground
Spotify Audiobooks 2024
Äänikirjan lukijat: Eunice Wong, Krys Janae, Robin Siegerman, Pun Bandhu, Edoardo Ballerini, Kevin R Free

Sinua voisi myös kiinnostaa

Martin MacInnes: In Ascension

Patrik Svensson: Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta

Anthony Doerr: Cloud Cuckoo Land

Richard Powers: Bewilderment

Ian McEwan: Machines Like Me

Richard Powers: The Overstory

Morten A. Strøksnes: Merikirja

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2024 äänikirja englanninkielinen ilmastonmuutos Makatea meri meribiologia Playground Richard Powers tekoäly ystävyys