Ee-ee? Ee-ee-eet?

Every hair on Seymour’s arms stands up straight. The owl is so well camouflaged that it vocalizes three more times before the boy sets eyes on it, and when he does he gasps.

It blinks three times, four. In the shadow against the bark, with its eyelids closed, the owl vanishes. Then the eyes open again and the creature rematerializes.

It is the size of Tony Molinari. Its eyes are the color of tennis balls. It is looking right at him.

From this spot at the base of the big dead tree, Seymour gazes up and the owl gazes down and the forest breathes and something happens: the unease mumbling at the margins of his every waking moment – the roar – falls quiet.

There is magic in this place, the owl seems to say. You just have to sit and breathe and wait and it will find you.

He sighs and breathes and waits and the Earth travels another thousand kilometers along its orbit. Lifelong knots deep inside the boy loosen.

Anthony Doerr: Cloud Cuckoo Land

Anthony Doerr muistetaan Pulitzer-palkitusta romaanista Kaikki se valo jota emme näe. Lukiessani nyt siitä kuusi vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä, hämmästyin ylitsepursuavaa hehkutustani. Kirjoitan, että romaani “hipoo täydellisyyttä” ja on “vavahduttavan kaunis, pakahduttavan sentimentaalinen, silmiä avaavan raastava, mutta toiveikas”. Olihan se hyvä romaani, mutta näin jälkikäteen tuntuu aivan kuin olisin ollut huumattu tuota kirjoittaessani. Vähän nolottaakin. No, mielenkiinnolla toki tartuin Anthony Doerrin hauskasti nimettyyn uutuusromaanin Cloud Cuckoo Land. Aivan noin höperöön tilaan tämä uusi romaani ei minua (onneksi) saanut, vaikka kiinnostava ja taidokas rakennelma onkin. Sanon tarkoituksella rakennelma, sillä monessa aikatasossa liikkuva ja usean päähenkilön ympärille kasattu tarina liikkuu monenlaisissa tiloissa ja muodostaa monimutkaisen arkkitehtonisen kokonaisuuden. WSOY julkaisee romaanin suomeksi maaliskuussa 2022 nimellä Taivaanrannan taa, suomentaja on Seppo Raudaskoski.

Varsinaisia keskushenkilöitä kirjassa on viisi ja heitäkin seurataan eri vaiheissa elämää epäkronologisesti ajasta toiseen hyppien. Varsinkin äänikirjaa kuunnellessa kaikki tuntui alkuun kovin sekavalta, mutta ihmeen yhtenäiseksi Doerr on silti onnistunut nämä toisiaan risteävät elämäntarinat kutomaan. Menneessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa eläviä päähenkilöitä yhdistää antiikin ajoilta säilynyt tarina, jossa Aethon-niminen mies toivoo muuttuvansa linnuksi pystyäkseen lentämään taivaalla sijaitsevaan paratiisikaupunkiin. Kyseessä on mukaelma antiikin kreikkalaisen kirjailijan Antonios Diogeneen teoksesta Thulen takaiset ihmeet, joka ei ole säilynyt nykyaikaan. Doerrin romaanissa Diogeneen utopia on siis säilynyt ja saanut nimen Cloud Cuckoo Land.

Anna on 13-vuotias orpotyttö, joka asuu sisarensa kanssa Konstantinopolissa talossa, jossa naiset saavat elantonsa kirjomalla pappien kaapuja. Utelias ja seikkailunhaluinen Anna oppii lukemaan, mikä on 1450-luvun Bysantissa sekä arvokas että vaarallinen taito. Seikkailuillaan upeista kirjastoistaan kuulussa kaupungissa hän saa käsiinsä käsikirjoituksen, joka kertoo ihmeellistä tarinaa miehestä, joka toivoo muuttuvansa linnuksi lentääkseen pilvien takaiseen idylliin. Anna lukee salaa tarinaa sairaalle sisarelleen samalla kun ottomaanit piirittävät kaupunkia. Muurien toisella puolella on Omeir, kaukana kotoaan oleva nuori maalaispoika, joka on rakkaan härkänsä kanssa rekrytoitu valloittajajoukkoihin vastoin tahtoaan. Annan ja Omeirin polut risteävät.

Viisisataa vuotta myöhemmin idaholaisessa kirjastossa kahdeksankymppinen Zeno harjoituttaa viiden lapsen näytelmäkerhoa ensi-iltaa varten. Näytelmä on tietysti Cloud Cuckoo Land. Zenolle teksti on erityisen rakas. Hän oppi kreikkaa ollessaan sotavankina Korean sodassa 50-luvulla. Vankitoveri oli brittiläinen antiikin kreikan tutkija, joka herätti Zenossa monenlaisia intohimoja. Näytelmäharjoitukset saavat kammottavan käänteen, sillä hiljaisen kirjaston uumenissa on piilossa pommi. Sen on asettanut teinipoika Seymour, jonka idealismia ja ympäristöahdistusta ekoterroristit käyttävät hyväkseen. Varsinainen kohde ei ole kirjasto, vaan seinän takana sijaitseva kiinteistöfirma, joka on kaatanut valtavat määrät metsää rakennushankkeidensa tieltä.

Viides henkilö Konstance ei ole koskaan astunut jalallaan maapallolle. Hän on syntynyt Argosilla, avaruusaluksella, joka on matkalla aurinkokunnan ulkopuolella olevalle planeetalle nimeltä Beta Oph2. Argos on kuin Nooan arkki, ihmiskunnan yritys pelastaa tuhoutuvan maapallon elinmuodot ja siirtää ne jonnekin, missä niillä on mahdollisuus vielä kukoistaa. Konstancen isä on vastuussa kasvien viljelystä ja niitä hoivatessaan kertoo tyttärelleen muinaista tarinaa Aethonista. Argosin sydän on virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kirjasto, jonka avulla Konstance tekee matkoja historiallisella maapallolla. Se on ainoa lohtu, varsinkin kun Konstancelle selviää, ettei hän koskaan tule näkemään myöskään matkan määränpäätä. Matka eksoplaneetalle kestää 592 vuotta. Kun Argosin asukkaiden keskuudessa alkaa levitä tappava virus, Konstance joutuu yksin eristyksiin turvasäilöön, jossa ainoa keskustelukumppani on alusta hallitseva tekoäly. Epäilysten ja paniikin kasvaessa Konstance turvautuu isänsä kertomaan tarinaan, joka johdattaa hänet mullistavan tiedon äärelle.

On aikamoinen saavutus saada noin erilaisista teemoista ja eri ajoissa kulkevista tarinoista selkeä yhtenäinen kokonaisuus, mutta Doerr onnistuu siinä hämmästyttävän hyvin ja viihdyttävästi. Ajattelin ensin, etteivät tarinat liity toisiinsa muuten kuin sitä kautta, että kaikki henkilöt ovat törmänneet tuohon samaan antiikin tarinaan. Lopussa ei voi kuin ihmetellä, miten syvälle Doerr on yhteyden ujuttanut. Kuten usein tällaisissa monen tarinalinjan kirjoissa, tässäkin osa henkilöistä veti puoleensa enemmän kuin toiset. Minulle tärkein oli Seymourin tarina, juonellisesti vetävin oli Konstancen järisyttävä oivallus, emotionaalisesti koskettavin oli sympaattisen Zenon elämä, etäisimmäksi taas jäivät Anna ja Omeir.

Seymourista haluan vielä kertoa lisää. Hän on erityisherkkä poika, joka kokee vahvaa yhteyttä luontoon. Hänen “luottoystävänsä” on lapinpöllö, jolle hän käy lähimetsässä juttelemassa. Kukaan muu ei tunnu häntä ymmärtävän. Seymourilla on vaikeuksia tunteiden käsittelyn kanssa ja hän käyttää kuulosuojaimia vaimentaakseen ahdistavaa hälyä. Ystävällinen kirjastonhoitaja yrittää auttaa poikaa ja etsii tälle luettavaa pöllöistä ja luonnosta. Seymour kuitenkin ahdistuu lisää luettuaan uhanalaisista lajeista, luontokadosta, ilmastonmuutoksesta, ihmisen välinpitämättömyydestä luontoa kohtaan. Viimeinen niitti tulee, kun lähimetsä kaadetaan uusien asuintalojen tieltä ja pöllöystävä löytyy kuolleena. Luontokato, katoavat linnut, ympäristöahdistuksesta kärsivä erityisherkkä lapsi. Kuulostaako tutulta? Tämä teema on suorastaan vainonnut minua viime aikoina. Seymourin sielunmaisemaa ymmärtävät ainakin Robin-poika Richard Powersin romaanissa Bewilderment, viimeisten lapintiirojen perässä kulkeva Franny Charlotte McConaghyn romaanissa Viimeinen muuttolintu ja villiinnyttämisprojektissa työskentelevä Francis Edward St. Aubynin romaanissa Sokkotesti.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 33 – Kirjassa opetetaan jokin taito.

Anthony Doerr:
Cloud Cuckoo Land
Simon & Schuster Audio 2021
Äänikirjan lukijat: Marin Ireland, Simon Jones
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Edward St. Aubyn: Sokkotesti

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Richard Powers: Bewilderment

Kazuo Ishiguro: Klara and the Sun

Susanna Clarke: Piranesi

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Seuraa Kirjaluotsia

1400-luku 2020-luku äänikirja Anthony Doerr Cloud Cuckoo Land helmet2021 helmethaaste Konstantinopoli luontokato Taivaanrannan taa tulevaisuus