Sinä yönä makasin pitkään valveilla kuunnellen sateen tasaista ropinaa kattoa vasten ja muistellen päivän tapahtumia. Olin niin innostunut naisten oikeuksien museossa odottavista laatikoista, etten saanut unta, ja minua myös huolestutti, koska en ollut kuullut Yoshista kahteen päivään mitään lyhyttä sähköpostiviestiä lukuun ottamatta. Soitin hänelle, mutta hän pakkasi parhaillaan ja hänellä oli kiire lennolleen, emmekä puhuneet pitkään. Illalla hän olisi Jakartassa. Suljin puhelimen ja makasin valveilla pimeässä. Muistelin riitaa Blaken kanssa ja sitä, mitä hän oli sanonut muutoksesta. Mietin mitä olin pannut alulle ja olisinko lopulta iloinen siitä, mihin tämä johtaisi.

Hyllynlämmittäjähaaste on edennyt jo yli puolenvälin. Tähän mennessä kaikki ovat olleet mainioita lukukokemuksia, jotkut aivan huippuluokkaa. Nyt tuli sitten ensimmäinen hyllynlämmittäjä, jolla olisi voinut mielummin lämmittää vaikka saunaa. Kim Edwardsin Unien järvi jätti minut niin uneliaaseen tilaan, että luin sen loppuun puoliväkisin päästäkseni parempien teosten pariin. Ostin kirjan pari vuotta sitten Helsingin kirjamessuilta parilla eurolla, joten ainakaan rahaa ei mennyt hukkaan ja onneksi nykyisellä lukutahdillani aikaakin tuhlaantui vain yksi päivä.

Onneksi huomasin Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa Naistenviikkohaasteen. Kirjan lukeminen naisteema edellä teki hivenen ärsyttävästä ja puisevasta lukukokemuksesta mielekkäämmän. Kyseessä on toki hyvin löyhä haaste, pelkästään naiskirjailijan teoksen lukeminen riittää osallistumiseen.

Tässä kirjassa oli kuitenkin ihan syvällisempiäkin naisteemoja: naispappeus, suffragettiliike, naisten oikeus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Aluksi kuitenkin kommentti kirjailijan nimestä, onhan Naistenviikko ennen kaikkea naisten nimipäivien juhlintaa. Suomessa (ja esimerkiksi Tanskassa ja Virossa) nimi Kim on pääasiassa miehen nimi. Englanninkielisessä maailmassa Kim voi olla sekä miehen että naisen nimi. Kim Edwards on siis nainen, mikäli et sitä jo hoksannut 🙂

Unien järvi lupaa takakannessaan kauniin tarinan erään suvun vaietusta historiasta. Sukumysteerit ovat yleensä ihan omaa genreäni, joten suurella mielenkiinnolla sukelsin tarinaan. Päähenkilö Lucy Jarrett asuu Japanissa poikaystävänsä Yoshin kanssa. Lucy on hydrologi, mutta tällä hetkellä ilman töitä ja turhautunut jatkuviin maanjäristyksiin. Hänen äitinsä on loukkaantunut lievästi autokolarissa ja Lucy saa siitä yllykkeen lähteä käymään kotona Yhdysvalloissa, Unien järvi -nimisellä paikkakunnalla (jota ei oikeasti ole olemassa). Lucyn isä on kuollut yöllisellä kalastusretkellä muutama vuosi aiemmin ja kotiin palaaminen tuo kipeät muistot pintaan. Kaukomailla pitkään reissannut Lucy etsii kotoaan nostalgiaa ja pysähtynyttä aikaa, eikä tunnu hyväksyvän kotona ja perheenjäsenissään tapahtuneita muutoksia.

Lucy löytää yllättäen kotitalostaan vanhoja kirjeitä ja esineitä, joista paljastuu yllättäviä asioita hänen suvustaan. Hän alkaa pakkomielteisesti selvittää isoisotätinsä Rosen ja tämän tyttären Irisin kohtaloa. Mitä enemmän hän saa selville Rosesta, sitä enemmän hän tuntee hengenheimolaisuutta ja sympatiaa tätä salassa pidettyä sukulaistaan kohtaan. Muut perheenjäsenet – äiti, veli ja setä – tuntuvat vastustavan Lucyn jääräpäistä hinkua selvittää suvun historiaa. Onko heilläkin jotain salattavaa?

Menneisyys vetää Lucya kovasti puoleensa, myös fyysisesti. Kotiin on palannut myös entinen heila Keegan Fall, joka on nykyään menestynyt lasitaiteilija. Odotellessaan poikaystävänsä saapuvan lomalle Unien järvelle Lucy kokeilee kipinöisikö vielä vanha lempi lasinpuhaltajan kanssa. Lucy muistelee, miten aikoinaan ajeli moottoripyörällä ja kävi yöllisillä kanoottiretkillä nahkatakkisen, pitkähiuksisen, irokeesien sukua olevan pojan kanssa. Aah.. Kiemurtelen vaivaantuneena kun Lucy ja Keegan puhaltavat yhdessä lasia: “Painoin huuleni hänen huultensa paikalle, metalli tuntui lämpimältä. Keegan nojautui lähemmäs ja auttoi minua kääntämään pilliä, ja kun puhalsin kevyesti, lasi kasvoi suuremmaksi. Me jatkoimme vuorotellen, hänen huulensa metallia vasten, sitten minun; hengityksemme sekoittui ja paisutti lasia. […] Minä tärisin – pillin painosta, kuumuudesta, Keeganin käsivarren puristuksesta omaani vasten.”

Vaiettujen sukulaisten tarina aukeaa lähinnä kirjeiden välityksellä. Kirjeistä välittyy kiinnostavia historiallisia seikkoja, sukulaisnainen on ollut mukana mm. naisten äänioikeutta ja tasa-arvoa vaatineiden suffragettien toiminnassa ja haaveillut papin ammatista aikana jolloin sen ääneen sanominenkin on ollut uskaliasta. Näistä teemoista olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää. Jos kyseessä olisi monessa aikatasossa liikkuva historiallinen romaani, aihetta olisi voinut käsitellä syvemmin ja sukeltaa kunnolla Rosen nahkoihin. Nyt teemoja tiputeltiin ylimalkaisesti kirjeissä, jotka jo alkujaan tuntuivat epäuskottavilta. Kuka ylipäätään kirjoittaisi pienelle tyttärelleen sellaisia kirjeitä ja siihen tyyliin!

Luonto ja lasitaide ovat myös tärkeitä elementtejä romaanissa ja luovat kyllä kauniin, unenomaisen tunnelman. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi, tarina oli turhan tavanomainen ja kiinnostavat teemat liian pinnallisesti taputeltu, jotta olisin ihastunut tähän sukumysteeriin. Varmasti kirjalla ja kirjailijalla on oma vankka lukijakuntansa. Ainakin olen kuullut hyvää Edwardsin edellisestä romaanista Muisto tyttärestäni (Bazar 2008). Taitaa kyllä tämän kokemuksen siivittämänä jäädä minulta lukematta..

#hyllynlämmittäjä
#naistenviikkohaaste

Kim Edwards: Unien järvi
The Lake of Dreams (2010), suom. Susanna Tuomi-Giddings
Bazar 2012
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Cillan kirjablogi
Järjellä ja tunteella
Kirjavaras Rere
Rakkaudesta kirjoihin
Yksi luku vielä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.