‘Once upon a time, there lived a girl and a boy called Aneeka and Parvaiz, who had the power to talk to animals.’

Aneeka laughed. ‘Tell the one with the ostrich’, she said, voice muffled by her pillow.

She was asleep before Isma was done telling the childhood story which their mother had invented for her firstborn and Isma had modified for the twins, but Isma stayed on the line, listening to their breath rise and fall together as in all those times when Aneeka would crawl into Isma’s bed, awakened from or into some night terror, and only the older sister’s steady heartbeat could teach the younger one’s frantic heart how to quiet until there was no sound except their breath in unison, the universe still around them.

Pakistanilaissyntyinen ja nykyään Lontoossa asuva Kamila Shamsie on yksi viime vuosien lempikirjailijoistani. Hänen elegantti proosansa yhdistettynä kiehtoviin monikulttuurisiin keitoksiin on jotain, mikä saa lukuiloni pulppuamaan. Voit lukea blogistani arviot kirjoista Jumala joka kivessä ja Poltetut varjot. Uusimmassa teoksessaan Home Fire Shamsie on parhaimmillaan ja kirja nousikin viime vuoden Man Booker lyhytlistalle. Kamila Shamsie on kirjoittanut kuohuttavan ajankohtaisen ja samalla ikiaikaisen tarinan äärimmäisestä moraalisesta valinnasta, mahdottomasta rajanvedosta hyvän ja pahan, oikean ja väärän ja rakkauden ja opportunismin välillä. Tarina perustuu löyhästi Sofokleen Antigone-tragediaan.

Nyt Isma on vihdoin vapaa tekemään jotain vain itseään varten. Hän on vuosia toiminut häntä paljon nuorempien kaksossisarusten huoltajana – tehtävä, johon hän joutui kun äiti ja isoäiti kuolivat. Isma lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan, muttei lakkaa olemasta huolissaan sisaruksistaan: Aneekasta, joka jäi Lontooseen ja etenkin Parvaiz-veljestä, joka häipyi salaa liittyäkseen Isisin mediasiipeen Raqqan kalifaatissa. Parvaiz haluaa olla jihadisti-isänsä veroinen – isän, jota hän ei edes tuntenut ja joka kuoli kidutukseen afganistanilaisessa vankilassa. Isisin rekrytoija on saanut hänet uskomaan, että kalifaatti on paratiisi verrattuna Englantiin, missä muslimit ja varsinkin pakistanilaistaustaiset ovat pohjasakkaa. Kun Parvaiz tajuaakin tulleensa paratiisin sijasta helvettiin, on myöhäistä katua. Kotiinpaluu vaikuttaa mahdottomammalta kuin mahdoton.

Yhdysvalloissa Isma tutustuu Eamonniin, komeaan ja huolettomaan nuoreen mieheen. Isma ei heti tunnusta tietävänsä kuka Eamonn on, vaikka hän on tunnistanut tämän heti ensinäkemältä. Eamonn on pakistanilais-irlantilainen, Britannian juuri valitun sisäministerin poika. Sisäministeri Karamat Lone, lisänimeltään “Lone Wolf”, on maallistunut muslimi, joka on noussut suosioon väittäessään brittimuslimeja takapajuisiksi ja vaatiessaan muslimeja sopeutumaan valtaväestön normeihin. Hän on myös jyrkästi sitä mieltä, että sotatoimiin värvätyiltä briteiltä tulisi evätä kansalaisuus. Isma halveksii sisäministeriä myös henkilökohtaisista syistä, sillä tämä on evännyt Isman perheeltä tiedot isän kohtalosta. Silti Isma tuntee vetoa Eamonniin. Eamonnia taas kiehtoo Isman pikkusisko Aneeka, jonka kuvan Isma on hänelle näyttänyt. Lontooseen palattuaan hän keksii verukkeen vierailla Aneekan kotona ja siitä alkaa salainen suhde, jonka intohimon alla kuplii kipeitä kysymyksiä: Onko kyse aidosta rakkaudesta vai käyttääkö Aneeka tilannetta hyväkseen saadakseen veljensä kotiin? Vai sekä että?

Romaani on jaettu viiteen osaan näkökulman vaihtuessa samalla näiden viiden henkilön välillä: Isma, Eamonn, Aneeka, Parvaiz ja Karamat. Shamsie nostaa rohkeasti esiin vaikeita ajankohtaisia teemoja, joita hän käsittelee tämän yksityisen murhenäytelmän kautta. Paljonpuhuva on esimerkiksi alun kohtaus, jossa Isma on matkustamassa Yhdysvaltoihin. Lontoon lentokentällä hän myöhästyy koneesta joutuessaan turvatarkastuksessa kaksi tuntia kestävään haastatteluun, jossa täysin rasistisin perustein häneltä udellaan mielipidettä joka asiaan: He wanted to know her thoughts on Shias, homosexuals, the Queen, democracy, the Great British Bake Off, the invasion of Iraq, Israel, suicide bombers, dating websites. Isänsä ateismin omaksunut Eamonnkin kyselee tyhmiä Isman turbaanista: ‘The turban. Is that a style thing or a Muslim thing?’ Isman vastaus on osoitus hienovaraisesta huumorista, jota ilman siskosta äidin rooliin joutunut Isma ei olisi varmasti selvinnyt: ‘You know, the only two people in Massachusetts who have ever asked me about it both wanted to know if it’s a style thing or a chemo thing?’ 

Home Fire kasvattaa vähitellen intensiteettiään ja imee vastustamattomasti mukaan kohtalokkaaseen tapahtumaketjuun. Isman osuus on vielä takkatulen kotoista rätinää, Eamonn saa aikaan intohimon kipinöintiä, Aneekan epätoivo saa sen roihahtamaan, Parvaiz palaa helvetin lieskoissa ja lopulta kaikki räjähtää Karamatin käsiin. Kirjan loppu on yksi dramaattisimpia, joita olen aikoihin lukenut. Kylmät väreet kulkevat vieläkin sitä ajatellessa. Jotain viilentävää tarvitaankin, että pääsee irti tämän upean kirjan poltteesta.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14 – Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteeseen kuuntelin Shamsieta inspiroineen Antigone-tragedian oopperaversion Felix Mendelssohnin säveltämänä ja siitä erityisesti alkusoiton, jolla tietysti kuittaan musahaasteen kohdan 2 – Ooppera-alkusoitto. Traagista ja kaunista!
Musahaasteeseen kuuntelemani musiikki löytyy myös Spotifysta listalta Helmet-musahaaste 2018.

Kamila Shamsie: Home Fire
Bloomsbury 2017
Omasta hyllystä

englanninkielinen helmethaaste Home Fire Kamila Shamsie muslimit Pakistan