The child seemed relieved when she disappeared down the hallway. He placed one of the books on the table, arranged the other on my legs as if they were a desk, and began to leaf through each page. I ran my hands through his hair and he, perhaps encouraged by the gesture, asked me, composed:

– Did you really draw these pictures, Grandpa?

– I sure did, do you like them?

He thought about it.

– They’re a little dark.

– Dark?

– Yes. Next time make them lighter.

Saverio hastened to step in:

– They’re not dark, what are you talking about? They’re just right.

– They’re dark, Mario repeated.

Domenico Starnone: Trick

No niin. Oli tai ei Domenico Starnone sitten Elena Ferranten pseudonyymin takana, yksin tai yhdessä vaimonsa Anita Rajan kanssa, se on selvää, että samoissa napolilaisissa sielunmaisemissa liikutaan. Vuonna 2016 Italiassa ilmestynyt Scherzetto on saatu tänä vuonna englanniksi Jhumpa Lahirin käännöksenä, tänä keväänä se saadaan myös suomeksi Leena Taavitsainen-Petäjän kääntämänä. En malttanut odottaa suomennosta, sillä ihailemani Jhumpa Lahirin käännös kiinnosti yhtä lailla. Olen lukenut Jhumpa Lahirin kirjan In Other Words, jossa hän kertoo lähes pakkomielteisestä rakkaudestaan italian kieltä kohtaan. Englannissa syntynyt ja Amerikassa bengalilaisjuuriinsa kasvatettu Lahiri rahtasi koko perheensä Italiaan immersoidakseen itsensä täysin italialaiseen kieleen ja kulttuuriin. Hän päätti yhtäkkiä kirjoittaa ainoastaan italiaksi. Tämä erityisen intensiivinen omistautuminen vieraalle kielelle sai minut tarttumaan Starnonen käännökseen, joka sisältää myös Lahirin esipuheen.

Starnonen Solmut teki minuun vaikutuksen viime keväänä ja vaikutuksen kruunasi Starnonen sydämellinen esiintyminen Helsinki Litissä toukokuussa. Solmut ja toisaalta Ferranten Hylkäämisen päivät nousee mieleen myös lukiessa tätä romaania. Jostain syystä ajattelen tämän romaanin keskeisen tapahtumapaikan, napolilaisen asunnon, samaksi kuin Hylkäämisen päivissä, vaikka jälkimmäisessä ollaan Torinossa eikä Napolissa. Jotain samaa on jumiutuvissa lukoissa..

Trick (suomeksi Kepponen) kertoo ikääntyvästä kuvittajasta Daniele Mallaricosta, joka yrittää pitää kiinni lahjastaan ja suosiostaan, mutta huomaa vääjäämättä tulevansa vanhaksi. Milanossa asuva Daniele on saanut tehtäväksi kuvittaa Henry Jamesin kummitusnovelli The Jolly Corner, mutta kuvittajan omat haamut kolkuttelevat jo ovella. Napolissa Mallaricon omassa lapsuudenkodissa asuva tytär pyytää isoisää lapsenvahdiksi nelivuotiaalle Mario-pojalle. Daniele ottaa tehtävän vastentahtoisesti vastaan, vaikka työt ovat kesken ja terveyskin viime aikoina reistaillut. Perillä odottaa uupunut tytär, rasittava vävy ja kaikentietävä ja ylienenerginen pikkupoika. Isoisä tuo tyttärenpojalleen tuliaisena kuvittamiaan kirjoja ja poika teilaa kuvat heti liian tummina. Kun kustantaja – hänkin nuori ja itsevarma pojankloppi – arvostelee puhelimessa Danielen toimittamia vedoksia, alkaa kuvittajaneron itsetunto ja koko uran mielekkyys murentua palasiksi.

Nonnon ja Marion yhteinen aika on täynnä jännitettä ja keskinäistä nokittelua, mutta myös lämpöä ja yllättävää läheisyyttä. Dialogi saa monesti hymyn nousemaan huulille. Lopulta Marion kepponen on syöstä isoisän hermoromahduksen partaalle. Vaikka keksinkin monta tapaa, jolla isoisä olisi päässyt kepposen aiheuttamasta ahdingosta, isoisän ja pikkupojan välistä kissanhännänvetoa on hypnoottista seurata. Ennen kepposta Mario on onnistunut lannistamaan Danielen jäjittelemällä isoisänsä piirrosta niin taidokkaasti ja tuoreella näkemyksellä, ettei raihnainen Daniele pysty enää kanavoimaan omaa luovuuttaan paperille.

Kirjasta saisi varmasti vielä enemmän irti, jos tuntisi Henry Jamesin novellin. Lahirin esipuheesta saa sen käsityksen, että yhtymäkohtia Jamesin kanssa on paljon. Vaikka novellia ei tunnekaan, se ei ole este nauttia tästä huikean hienosta romaanista. Starnonen tapa kirjoittaa on täyttä magiaa. Sinänsä yksinkertaiset lauseet kätkevät taakseen kokonaisen maailman. Kirjan lopussa pääsee osalliseksi myös kuvittamisen taiasta. Danielen kuvitteellista päiväkirjaa koristaa piirrokset Dario Maglionicolta, jonka nimi muistuttaa erehdyttävästi kirjan kertojaa. Myös kirjan kansikuva on Maglionicon. Taiteilijan nettisivujen mukaan hänkin on Napolissa syntynyt milanolainen, mutta ikä ei täsmää fiktiivisen kuvittajan kanssa. Maglionico on syntynyt vuonna 1986. Toivottavasti hän on saanut nostetta uraansa Starnonen tähtipölyn myötä.

Domenico Starnone: Trick
Scherzetto (2016),
italiasta kääntänyt Jhumpa Lahiri
Europa Editions 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Lukuisa
Reader, why did I marry him?

englanninkielinen