Marta Camino vio bajar por la pasarela del barco a Honesta y a Pablo, y detrás de ellos a Matilde y Daniel. Pablo fue presentado rápidamente y se despidió en seguida.
—Es un amigo —dijo Honesta—. Un pintor célebre… en realidad, genial…
Marta siguió con los ojos durante un momento a aquel joven pequeño y enjuto, de cabellos rizados, que, a pesar de su cojera, se alejaba ágilmente apoyado en su bastón y seguido por los maleteros. No le sorprendía que sus tíos madrileños fuesen amigos de las gentes más interesantes y geniales del mundo. El mismo Daniel, a pesar de su sorprendente aspecto a un
tiempo atildado e insignificante, era director de orquesta y compositor: un músico extraordinario. En cuanto a Matilde… Marta la miró anhelante y casi con miedo. Aquella mujer alta, joven, de facciones acusadas, que tenía una hermosa trenza castaña rodeándole la cabeza, era una poetisa célebre. Marta, que estudiaba el Bachillerato y que pasaba con síntomas de gran virulencia el sarampión literario, se sentía transportada a la idea de que en su casa iba a vivir una escritora ”de verdad”. Honesta, muy rubia y rebosante, llena de gestos lánguidos y afectados, era hermana de ellos. Respiraba desde siempre aquel ambiente de arte, de preocupaciones intelectuales en que Marta imaginaba que los forasteros estaban como sumergidos; participaba en el encanto de aquellos seres mágicos.

Los seres mágicos hicieron poco caso a su tímida y enmudecida sobrina. Solamente Hones, como si hubiese esperado verla en mantillas a pesar de los dieciséis años que Marta tenía, se asombró de que hubiese crecido tanto. Mucho más se dedicaron todos a José y a Pino, y contemplaron con agrado el magnífico automóvil que les esperaba.

– Carmen Laforet: La isla y los demonios

Carmen Laforet (1921–2004) oli espanjalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti esikoisromaanistaan Nada (1944), jota pidetään yhtenä merkittävimmistä 1900-luvun espanjalaisista teoksista. Hän kirjoitti sen vain 23-vuotiaana, ja romaani voitti ensimmäisenä teoksena arvostetun Nadal-kirjallisuuspalkinnon vuonna 1944. Nada on puolittain omaelämäkerrallinen kertomus nuoren naisen kokemuksista sisällissodan jälkeisessä Barcelonassa, missä hän yrittää etsiä merkitystä elämälleen kurjien olosuhteiden keskellä. Romaani kuvaa Francon ajan Espanjan synkkiä, paineistettuja olosuhteita ja käsittelee yhteiskunnan ja perheen ristiriitoja. Kahdeksan vuotta myöhemmin julkaistu toinen romaani La isla y los demonios (1952) on ikään kuin esiosa tuolle romaanille. Siinä Laforet jatkaa nuoren naisen kasvutarinan teemaa, ja sijoittaa tapahtumat lapsuuden maisemiinsa Kanariansaarille, erityisesti La Palman saarelle.

La isla y los demonios sijoittuu Espanjan sisällissodan lopun aikoihin vuosiin 1938-39. Vaikka sota ja sen poliittiset jännitteet eivät ole romaanin pääteema, ne muodostavat sen taustalla vaikuttavan synkän, epävakaan ilmapiirin. Synkkä ja epävakaa on myös romaanin päähenkilön, 16-vuotiaan Martan, kodin ilmapiiri. Kanariansaaret, jotka olivat sodan aikana eristyneitä manner-Espanjasta, edustavat Martalle sekä turvapaikkaa että ahdistavaa ympäristöä, jossa tiukat yhteiskunnalliset ja uskonnolliset normit vaikuttavat hänen elämäänsä. Hänen isänsä on kuollut onnettomuudessa ja Teresa-äiti on onnettomuuden seurauksena menettänyt järkensä. Ylioppilaskokeisiin valmistautuva Marta asuu veljensä Josén ja tämän vaimon Pinon kanssa, joista jälkimmäinen huolehtii huoneeseensa eristäytyneestä anopistaan.

Martan tukahtunut elämä saa uutta kipinää, kun mantereelta saapuu sukulaisia sisällissotaa pakoon: isän veli Daniel, säveltäjä; hänen vaimonsa Matilde, vahvasti konservatiivisia arvoja edustava runoilija; sekä Martan romanttinen ja ailahtelevainen täti Honesta. Suurimman vaikutuksen Martaan tekee kuitenkin sukulaisten mukana tullut nuori taidemaalari Pablo. Marta kokee heidän kaikkien läsnäolon lupauksena erilaisesta elämästä, mutta kaikki ei suju kuten hän oli kuvitellut: sukulaiset eivät ole sellaisia kuin hän oli toivonut. Vähitellen lukija tutustuu Caminon perheeseen, niin saarella eläviin kuin mantereelta tulleisiin, heidän salaisuuksiinsa ja ongelmiinsa. Saaren kaunis ja vaikuttava maisema nousee yhdeksi kertomuksen keskeiseksi elementiksi, joka toimii symbolisena näyttämönä, jossa Martta kohtaa ”demoninsa” – nämä ovat sekä hänen omia sisäisiä ristiriitojaan että perheen ja yhteisön asettamia rajoituksia ja sääntöjä.

La isla y los demonios kuvaa Martan tarinaa moniulotteisesti ja intensiivisesti, mutta se on sävyltään vähemmän synkkä kuin Nada. Kirjassa korostuu vahva ympäristön ja tunnelman kuvailu, ja Laforet hyödyntää taitavasti saaren mystiikkaa ja eristyneisyyttä Martan mielenmaiseman rakentamisessa. Kuuntelin kirjan tuoreena äänikirjaversiona, joka on tehty Laforetin taannoisen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Espanjankielisten äänikirjojen kuuntelijoille lukija Neus Sendra on varmasti tuttu. Hänen miellyttävän pehmeää ääntänsä on mukava kuunnella, mutta se sai minut myös usein nukahtamaan ja jouduin kelailemaan kirjaa taaksepäin päästäkseni kärryille. Laforet kirjoittaa upeasti enkä halunnut missata sanaakaan. La isla y los demonios taitaa muuten olla ensimmäinen lukemani romaani, joka sijoittuu Kanariansaarille. Vahva suositus Carmen Laforetin teoksille, jos espanjaksi lukeminen kiinnostaa. Ikävä kyllä Laforetia ei ole käännetty suomeksi, mutta ruotsiksi ja englanniksi käännettynä taitaa löytyä ainakin romaani Nada.

Carmen Laforet:
La isla y los demonios
Planeta Audio 2024 (alun perin julkaistu 1952)
Äänikirjan lukijat: Francesc Góngora, Neus Sendra

Sinua voisi myös kiinnostaa

Ángeles Caso: Contra el viento

Natalia Ginzburg: Rakas Michele

Juan José Millás: La soledad era esto

Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti

Fernanda Trías: La azotea

Alejandro Zambra: Poeta chileno

Rosa Montero: El peligro de estar cuerda

Carmen Laforet: Nada

Mercé Rodoreda: Timanttiaukio | Klassikkohaaste 7

Seuraa Kirjaluotsia

1930-luku Carmen Laforet Espanjan sisällissota espanjankielinen Francon aika Kanariansaaret kasvutarina La isla y los demonios perhesuhteet