Marta Camino vio bajar por la pasarela del barco a Honesta y a Pablo, y detrás de ellos a Matilde y Daniel. Pablo fue presentado rápidamente y se despidió en seguida.—Es un amigo —dijo Honesta—. Un pintor célebre… en realidad, genial…Marta siguió con los ojos durante un momento a aquel joven pequeño y enjuto, de […]

Yo no lo dudaba: me parecía ver en Román un fondo inagotable de posibilidades. En el momento en que, de pie junto a la chimenea, empezaba a pulsar el arco, yo cambiaba completamente. Desaparecían mis reservas, la ligera capa de hostilidad contra todos que se me había ido formando. Mi alma, extendida como mis propias […]

Quimet sanoi, että jos haluan mennä töihin se on oma asiani. Se itse yrittäisi kehittää kyyhkystenhoitoa. Me rikastuisimme kyyhkyskaupalla, niin se sanoi. Menin Enriqueta-rouvan luo kylään ja selostin käyntiä isäntäväen talossa. Matkan varrella minusta tuntui kuin kadut – jotka oli ihan samanlaisia kuin ennenkin – olisivat nyt jotenkin ahtaampia. Antoni iski heti silmänsä hummeritauluun. Enriqueta-rouva […]

Eräs nainen oli kerran esittänyt hänelle kiperän kysymyksen. Sen kaltaiset kysymykset tulivat aina naisilta. Miksi teet moista? nainen oli kysynyt. Miksi elät tuolla tavalla, tasapainoilet veitsenterällä? Äläkä sano, että rahan takia. Se oli tapahtunut eräänä aamuna, ei kovin kauan sitten, tyylikkäässä ja hienostuneessa ympäristössä, johon kysymyksen esittänyt nainen sopi luontevasti somisteeksi. Tai ehkä sen kaltaiset […]

Osallistun ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Osaa 4 emännöi Yöpöydän kirjat -blogi, josta löytyy kooste kaikista haasteeseen osallistuneista bloggauksista. Valitsin haastekirjakseni Ernest Hemingwayn klassikon Kenelle kellot soivat. Ajatus sen lukemisesta syntyi viime vuonna, kun luin Espanjan sisällissodasta kertovan Victoria Hislopin romaanin Paluu. Toisen maailmansodan esinäytökseksi kutsuttua Espanjan sisällissotaa ja sen jälkeistä Francon diktatuuria on käsitelty myös monissa muissa […]

Soleá oli voimakkaan hallittu ja ilmaisi käsittämättömän syvää tunnetta, ja kappaleen päätyttyä yleisö oli melkein kireänä tuskasta ja paatoksesta. Kaikki tiesivät, että esiintyminen oli spontaani. Hiljaa mutistut Olé-huudot vaiennettiin. Tuntui kuin he eivät olisi halunneet rikkoa lumousta. Tocaor ymmärsi keventää tunnelmaa iloisemmalla alegríasilla ja huomasi tanssijansa rentoutuneen, kun tämä otti kiinni uudesta rytmistä ja eteni […]