menu Menu
Carmen Laforet: Nada
Espanja, Grupo Planeta Audio, Laforet Carmen, Ulkomainen kaunokirjallisuus 04/02/2022 2 kommenttia
Iris Murdoch: A Fairly Honourable Defeat Edellinen Hilma Wolitzer: Today a Woman Went Mad in the Supermarket: Stories Seuraava

Yo no lo dudaba: me parecía ver en Román un fondo inagotable de posibilidades. En el momento en que, de pie junto a la chimenea, empezaba a pulsar el arco, yo cambiaba completamente. Desaparecían mis reservas, la ligera capa de hostilidad contra todos que se me había ido formando. Mi alma, extendida como mis propias manos juntas, recibía el sonido como una lluvia la tierra áspera. Román me parecía un artista maravilloso y único. Iba hilando en la música una alegría tan fina que traspasaba los límites de la tristeza. La música aquella sin nombre. La música de Román, que nunca más he vuelto a oír.

Carmen Laforet: Nada

Carmen Laforet (1921-2004) oli espanjalainen kirjailija, joka kirjoitti Espanjan sisällissodan jälkeisinä vuosina. Vuonna 1944 julkaistu Nada on hänen esikoisromaaninsa, joka voitti samana vuonna arvostetun Premio Nadal -kirjallisuuspalkinnon. Tätä maailmallakin menestynyttä espanjalaista modernia klassikkoa ei ole suomennettu, mutta kirja löytyy ainakin englanniksi ja ruotsiksi. Kuuntelin romaanin espanjaksi melko tuoreena äänikirjaversiona. Barcelonaan sijoittuva nuoren naisen kasvukertomus perustuu löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin. Laforet syntyi Barcelonassa, mutta perhe muutti Kanariansaarille Carmenin ollessa 2-vuotias. Hän menetti äitinsä 12-vuotiaana ja isä meni uusiin naimisiin naisen kanssa, josta Carmen ja hänen sisaruksensa eivät pitäneet. Kun Carmen täytti 18 vuonna 1939, hän muutti takaisin Barcelonaan opiskelemaan filosofiaa ja asui sukulaisten luona. Vuonna 1942 hän muutti Madridiin opiskelemaan lakia, mutta parin vuoden päästä lopetti opintonsa ja keskittyi täysin kirjoittamiseen. Vain 23-vuotiaana kirjoitettu esikoisromaani käsittelee eksistentialismia ja nuoren naisen identiteetin etsintää sisällissodan jälkeisessä haavoittuvaisessa tilanteessa.

Romaanin minäkertojana toimii orpo Andrea, joka saapuu Barcelonaan opiskelemaan kirjallisuutta ja aloittamaan uuden elämän. Hän on saanut valtiolta opiskelustipendin ja majoittuu sukulaisten luo. Isoäidin talo Calle Aribaulla ei kuitenkaan ole sitä, mitä Andrea on mielikuvissaan odottanut. Perillä häntä odottaa rapistunut ja törkyinen asunto ja vinoutunut, uhkaava tunnelma. Hauras ja syvästi katolinen isoäiti ei tunnu näkevän ympärillään vallitsevaa surkeutta. Isoäidin lisäksi talossa asuu tiukka ja kontrolloiva täti Angustias, karismaattinen mutta pelottava eno Román, toinen epävakaa eno Juan, joka pahoinpitelee jatkuvasti vaimoaan Gloriaa sekä surkea piika Antonia. Andrea yrittää elää opiskelijan arkea talossa, joka päivittäin muistuttaa joko hullujenhuonetta tai vankilaa. Raha on tiukilla, ruoka vähissä ja jatkuvasti saa pelätä joko enojen raivokohtauksia tai Angustias-tädin määräilyä. Tilanne ei helpota, vaikka Angustias päättää jättää hukkuvan laivan ja muuttaa nunnaksi luostariin.

Andrea yrittää kuitenkin elää nuoruuttaan niin hyvin kuin mahdollista. Yliopistolta löytyy valopilkkuja, kuten nuorten innokkaiden taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien porukka, johon Andreakin pääsee osalliseksi. Parasta on kuitenkin ystävystyminen Enan kanssa. Ena on rikkaan perheen tytär, joka kapinoi perheen konservatiivisia arvoja vastaan ja tuntee vetoa ihmisiin, joissa on jotain rosoa ja kohtalokkuutta. Hän on äärimmäisen kiinnostunut Andrean Román-enosta, joka oli joskus kuuluisa sellisti. Andreakin on päässyt todistamaan Románin musikaalista neroutta, mutta häpeää enon arvaamatonta ja ruokkoamatonta puolta. Hän ei halua kutsua Enaa kotiinsa ja ystävyys kokee kolahduksen, kun Ena alkaa Andrealle kertomatta käydä Románin luona. Romaanin loppupuolella tälle kaikelle selviää syy ja ystävyys Enan kanssa tarjoaa Andrealle poispääsyn Aribaun talon kurjuudesta. Ehkä uusi elämä on sittenkin mahdollinen myös Andrealle.

Laforet kirjoittaa vakuuttavasti sisällissodan jälkeisestä ilmapiiristä ja sodan rapauttamasta Barcelonasta. Kerronnan goottilainen tunnelma tuo mieleen rakastamani Carlos Ruiz Zafónin sumuisen Barcelonan ja naisten ahdinko kaupungissa Mercé Rodoredan romaanin Timanttiaukio, joka kertoo Barcelonasta sisällissodan aikana. Tyttöjen välisen ystävyyden kuvaus ja räiskyvät sukulaissuhteet taas vievät ajatukset Elena Ferranten Napoliin. Näistä mielleyhtymistä huolimatta Laforet on aivan omanlaisensa kertoja ja tunnelmanluoja. Valokuvauksellisen tarkka kuvailu ulottuu tunteisiin saakka, herättäen eloon yhtä lailla Barcelonan kadut kuin Andrean sisimmän. Nada on upea, pitkään mielessä häilyvä romaani.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7 – Kirja kertoo ystävyydestä.

Carmen Laforet:
Nada
Grupo Planeta Audio 2018
(alun perin julkaistu 1944)
Äänikirjan lukija: Neus Sendra
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Barcelona Carmen Laforet Espanja Espanjan sisällissota helmet2022 helmethaaste kasvutarina klassikko Nada ystävyys


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up