Estar loco es, sobre todo, estar solo. Pero estoy hablando de una soledad descomunal, de algo que no se parece en absoluto a lo que entendemos cuando decimos la palabra soledad. Aún no se han inventado las letras que puedan contener y describir una soledad así. Intenta imaginarlo: ya he dicho que la realidad se va al otro lado de un túnel, que es lo mismo que decir que tú te alejas de la realidad y pierdes todo contacto. De repente ya no perteneces a la raza humana; eres un alienígena, el único alienígena que conoces, desgajado de golpe de la piel del mundo. Cómo vas a explicar lo que te sucede, a quién, con qué palabras, en qué lengua marciana que aún ni siquiera has aprendido? Somos animales sociales; la ruptura radical de todo nexo con los demás es sencillamente insoportable.

Rosa Montero: El peligro de estar cuerda

Rosa Montero (1951–) on espanjalainen kirjailija ja pitkäaikainen El País -lehden palkittu toimittaja. Montero on valtavan tuottelias kirjoittaja, joka on pitkän uransa aikana julkaissut parinkymmenen romaanin lisäksi novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä tietoteoksia. Toimittajana hän on tunnettu erityisesti laajoista henkilöhaastatteluistaan. Niistä yksi, kirjailija Doris Lessingin haastattelu, löytyy myös tämän uusimman romaanin lopusta. Kirjailijana Montero on ihailtavan monipuolinen. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja, dekkareita, dystopioita ja myös monta teosta, joissa on omaelämäkerrallisia aineksia. Häntä pidetään Espanjassa myös yhtenä feministisen kirjallisuuden uranuurtajista. Hänen teoksiaan on käännetty parillekymmenelle kielelle, mutta ei valitettavasti lainkaan suomeksi. Tämä on suuri vääryys ja siksi haluan nostaa tätä espanjalaisen kirjallisuuden helmeä myös blogissani.

Olen lukenut Monterolta toistaiseksi viisi teosta, joista erityisesti pidän niistä, joissa hän yhdistää omaelämäkerrallisia aineksia faktatietoon. Sellainen on esimerkiksi La ridícula idea de no volver a verte, jossa Marie Curien kiehtovan elämäntarinan väliin punoutuu henkilökohtainen reflektointi menetyksestä, surusta, rakkaudesta, kirjallisuudesta ja naisen asemasta. Molemmat Curie ja Montero menettivät puolisonsa äkillisesti. Tänä vuonna julkaistu El peligro de estar cuerda on samaa paria tuon upean teoksen kanssa. Kirjan nimen voisi vaikka suomentaa Tervejärkisyyden vaarat ja se käsittelee luovuuden ja mielenterveyden häiriöiden välistä yhteyttä, nostaen esimerkkejä niin klassikkokirjailijoiden elämästä kuin Monteron omista kokemuksista.

Montero käsittelee kirjassaan monenlaisia mielenterveyden häiriöitä, jotka ovat tyypillisiä seuralaisia useilla tunnetuilla kirjailijoilla ja taiteilijoilla, kuten masennus, fobiat, paniikkihäiriö, riippuvuudet, skitsofrenia, bipolaarisuus ja itsemurhat. Hän yhdistelee tietoa lukuisista tutkimuksista, psykologiaa ja neurotieteitä käsittelevistä teoksista, elämäkerroista ja mielenterveyden häiriöistä kärsineiden kirjailijoiden omista teoksista ja peilaa näitä kaikkia omiin kokemuksiinsa. Osa faktoista on kevyempiä, kuten tieto siitä kuinka monta kuppia kahvia Voltaire joi päivässä (50!) ja osa taas vakavampia. Montero viittaa ruotsalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan kirjailijoilla on viisikymmentä prosenttia suurempi itsemurhariski kuin muilla ihmisillä. Tuon todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta onhan noita kuuluisia esimerkkejä Virginia Woolfista Sylvia Plathiin ja Ernest Hemingwayhin.

Montero myös väittää kirjassaan, että hulluus ruokkii luovuutta ja että kirjailija hyötyy siitä maailmasta, joka mielikuvitukselle aukeaa tuossa herkässä tilassa. Tästä tuli mieleen toisen espanjalaisen Angél Martínin omakohtainen teos Por si las voces vuelven, jossa tunnettu tv-koomikko kertoo sairastumisestaan psykoosiin. Hän koki sairastumisen olleen parasta mitä hänen luovuudelleen on tapahtunut. Montero itse kertoo kärsineensä lapsesta asti paniikkihäiriöstä ja toisaalta on läheltä seurannut monen muun kamppailua mielenterveyden kanssa. Erikoisin on pitkin kirjaa kulkeva tarina mielenterveyshäiriöstä kärsivästä naisesta, joka vuosikymmeniä häiriköi Monteron elämää ja jopa esiintyi hänenä. Nainen lähetteli Monteron kotiin nimettömänä kukkia ja erilaisia esineitä ja usein myös varasti Monteron identiteetin, esiintyen hänenä erilaisissa tilaisuuksissa. Montero sai vierailuprofessuurin yhdysvaltalaiseen yliopistoon ja kun hän meni ilmoittautumaan kampukselle, hän sai kuulla Rosa Monteron saapuneen jo pari tuntia aiemmin. Vale-Rosa oli kirjautunut muuten täydellisillä tiedoilla, mutta passia hänellä ei ollut näyttää. Montero jättää tulkinnan varaa, onko kaikki tämä totta, mutta jos on, lopputulos on sitäkin ällistyttävämpi. Kirjan lopussa Montero nimittäin kertoo tutustumisestaan stalkkerinaisen veljeen, romanttisin seurauksin.

Mielenterveyden häiriöt ovat usein olleet yhteydessä heikkoon naisen asemaan ja naisten itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen. Tästä näkökulmasta tarkempaan käsittelyyn pääsevät mm. Sylvia Plath, Emily Dickinson ja uusiseelantilainen Janet Frame, josta myös Riitta Jalonen kirjoitti upean biofiktioteoksen Kirkkaus. Molemmissa kirjoissa kerrotaan miten lahjakkuus kirjailijana konkreettisesti pelasti Framen lobotomialta ja lopulta johti koko skitsofreniadiagnoosin perumiseen. Edelleen on harmi, ettei myöskään Framen kirjoja ole suomennettu. Päätin jo Jalosen kirjaa lukiessani, että Framen tuotantoon on tutustuttava. Enpä ole sitä vielä tehnyt, mutta Monteron kirja vahvistaa päätöstä. Ja Kirkkaudenkin haluaisin joskus lukea uudelleen.

Storyteliin oli ilmestynyt useampikin Monteron kirja äänikirjaversiona. Ne teokset, joissa on omaelämäkerrallista ainesta, lukee Montero itse. Hänen ääntään on mukava kuunnella, mutta vieraskielisten nimien ääntämys on kovin espanjalaista eli niistä ei siis meinaa saada selvää. Esimerkiksi August Strindbergista tulee tietysti espanjalaisittain “Augusto Estrinber”. Tässä kirjassa Montero myös muuntaa ääntään koomisesti lukiessaan sitaatteja erityisesti mieskirjailijoilta. Parasta antia ovat Monteron omaa elämää koskevat osuudet, joissa hän myös lukiessaan kuulostaa siltä kuin kertoisi salaisuuksiaan parhaalle ystävälle. Äänikirjojen maailmassa harvinaista ja hienoa on myös se, että lopussa on pitkä lähdeluettelo, jonka Montero lukee kokonaisuudessaan. Lista kannattaa todella kuunnella, sillä siellä on monta kiinnostavaa teosta. Aion myös ehdottomasti jatkaa Monteron teosten lukemista ja jankuttaa hänen neroudestaan täällä niin kauan, että joku kustantaja hoksaa alkaa julkaista hänen teoksiaan myös suomeksi. Tiedän lisäkseni Suomessa kaksi bloggaajaa, jotka ovat myös Rosa Montero -faneja. Toinen heistä menehtyi äkillisesti viime kuussa. Siksi omistan tämän postauksen Kirja vieköön! -blogin Riitan muistolle. Kiitos Riitta, että jaoit kanssani rakkauden kirjallisuuteen ja espanjan kieleen ❤️

Rosa Montero:
El peligro de estar cuerda
Grupo Planeta Audio 2022
Äänikirjan lukija: Rosa Montero

Sinua voisi myös kiinnostaa

Ángel Martín: Por si las voces vuelven

Carmen Laforet: Nada

Rosa Montero: La loca de la casa

Rosa Montero: La ridícula idea de no volver a verte

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja El peligro de estar cuerda Espanja luovuus mielenterveys Rosa Montero