menu Menu
Alejandro Zambra: Poeta chileno
Chile, Editorial Anagrama, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Zambra Alejandro 07/12/2022 4 kommenttia
Ian McEwan: Lessons Edellinen Kevin Wilson: Now Is Not the Time to Panic Seuraava

Gonzalo, Carla y Vicente hablaban mucho entre sí, por supuesto, pero también hablaban solos: Gonzalo hablaba con la pantalla del computador y con el espejo y con la olla a presión y con toda clase de electrodomésticos, mientras que Carla hablaba con el espejo, con las plantas y con nadie, y Vicente hablaba con nadie, aunque cuando le hablaba a nadie parecía que le hablaba al gato. Los tres siempre hablaban con el gato, pero hablar con el gato no es hablar solo. Y los tres distinguían perfectamente cuando los demás hablaban solos y ni siquiera surgían malentendidos, ni siquiera era necesario que alguien aclarara que estaba hablando solo. Y quizás a eso se refieren cuando hablan de familias felices.

Alejandro Zambra: Poeta chileno

Alejandro Zambra on chileläinen kirjailija ja runoilija, jolta on toistaiseksi suomennettu yksi romaani Kotiinpaluun tapoja (Fabriikki kustannus 2017). Kuuntelin äänikirjana espanjaksi hänen uusimman romaaninsa Poeta chileno, jonka kirjailija lukee itse. Kieli ja sanat ovat tietysti erityisen tärkeässä roolissa romaanissa, joka käsittelee perhesuhteiden lisäksi runoutta ja kirjallisuutta. Siksi ensin ajattelin, että Chilen espanjaksi tämä romaani on aivan liian vaikea minulle. Onneksi päätin kokeilla, sillä kuuntelukokemus oli suorastaan voimaannuttava. Pari tuntia putkeen kuunneltuani aivojeni espanjalokerosta loisti niin kirkas valo, että rohkaistuin hississä juttelemaan taloomme muuttaneen espanjalaisnaapurin kanssa kuin vettä vaan. En sentään alkanut runoilemaan.

Gonzalo ja Carla kokevat teini-ikäisinä yhdessä ensirakkauden ja seksin huuman. Kun Carla jättää Gonzalon, nuori runoilijanalku kirjoittaa sydänsuruissaan myös ensimmäiset kömpelöt mutta lupaavat rakkausrunonsa. Yhdeksän vuotta myöhemmin he törmäävät toisiinsa uudelleen ja vanha liekki leimahtaa. Carlasta on tullut yksinhuoltajaäiti ja Gonzalo ottaa ilolla vastaan uuden roolinsa isäpuolena. Vicente on herkkä ja omapäinen poika, joka on koukussa kissanruokaan. Hän rakastaa kissaansa nimeltä Oscuridad (pimeys) niin paljon, että on valmis vaikka myymään kaikki tavaransa maksaakseen sairaan kissan kalliin leikkauksen. Oltuaan kuusi vuotta tiiviisti Carlan ja Vicenten elämässä, kirjallisuutta opettava Gonzalo saa stipendin tohtoriopintoihin New Yorkiin. Carla ei halua muuttaa ulkomaille ja suuttuu siitä, että Gonzalo on tehnyt suunnitelmia kysymättä häneltä. Gonzalo saa lähtöpassit ja joutuu eroon myös Vicentestä. Jonkinlaisen perinnön hän on itsestään onnistunut kuitenkin jättämään, sillä myös Vicente haluaa runoilijaksi – chileläiseksi runoilijaksi.

Alejandro Zambra on itse yksi chileläisen runouden ja kirjallisuuden uudistajia. Oman kirjailijuutensa ohella hän on myös kirjallisuuskriitikko ja opettaa kirjallisuutta yliopistossa Santiago de Chilessä. Vahva kirjallisuuden tuntemus, etenkin chileläisen runouden tuntemus, välittyy tästä romaanista. Kirjan kolmas osa tuo chileläisiin runoilijapiireihin ulkopuolisen katseen, kun nuori amerikkalainen toimittaja Pru saapuu Chileen tekemään artikkelia aiheesta. Tällä konstilla Zambra saa selitettyä chileläistä kirjallisuutta sitä vähemmän tunteville ja törmäyttää samalla Prun nuoriin chileläisrunoilijoihin, joihin Vicentekin nyt lukeutuu. Vicente saa samalla oman rakkaustarinansa.

Pru pääsee vierailulle myös runoilijalegenda Nicanor Parran (1914-2018) luo. Kirjassa pudotellaan useita muitakin kirjailijanimiä, joita päädyin googlettelemaan. Romaanissa on myös paljon otteita runoista, osa tunnettuja chileläisiä runoilijoita, osa Gonzalon eli Zambran omia. Romaani toimii siis hyvänä johdantona chileläiseen runouteen. Pidin erityisesti Enrique Lihnin (1929-1988) koskettavasta runosta Monólogo del padre con su hijo de meses, jonka alku on tässä alla ja joka löytyy kokonaisuudessaan linkin takaa. Lihnin runoja on suomennettu ainakin Jukka Koskelaisen ja Tarja Roinilan toimittamassa kirjassa Aavistuksia rituaalipuvussa : runoutta Latinalaisesta Amerikasta (WSOY 2000). Chileläistä runoutta on suomentanut myös Emmi Ketonen, joka sai juuri työstään Silja Hiidenheimon muistostipendin. Hän on muun muassa suomentanut chileläisrunoilija Vicente Huidobron teoksen Altazor tai matka laskuvarjolla (Kustannusliike Parkko 2020). Ketosen suosituksesta myös tartuin tähän Zambran kirjaan, kiitos siitä!

Nada se pierde con vivir, ensaya:
aquí tienes un cuerpo a tu medida
Lo hemos hecho en sombra
por amor a las artes de la carne
pero también en serio, pensando en tu visita
como en un nuevo juego gozoso y doloroso;
por amor a la vida, por temor a la muerte
y a la vida, por amor a la muerte
para ti o para nadie.

Enrique Lihn: katkelma runosta Monólogo del padre con su hijo de meses

Kielellä on todella tärkeä merkitys teoksessa, mutta romaani ei ole silti vaikea lähestyä. Itselle vieraat sanat avautuvat kirjassa hyvin asiayhteydestä ja kirjassa myös pohditaan tiettyjen sanojen alkuperää ja merkitystä eri kielissä. Romaanissa Gonzalo esimerkiksi tutkii sanaa padrastro eri kielissä ja löytää myös suomen kielen vastineen isäpuoli. Hänestä padrastro on ruma, negatiivinen ja vähättelevä sana. Samaa olen aina ajatellut suomen kielen puolikkaista vanhemmista ja lapsista, ja ihaillut ruotsalaisten positiivista ajattelua sanoissa bonuspappa, bonusmamma ja bonusbarn. Tuohan uusi vanhempi tai lapsi aina jotain lisää perheeseen! Minullakin on bonuslapsia, mutta olen aina viitannut heihin vain poikina ja omalle pojalle he ovat aina olleet isoveljiä, ei puolikkaita sellaisia. Gonzalo löytää kirjassa tiedon, että Chilessä ja Argentiinassa elävän mapuche-heimon mapudungunin kielessä ei ole erillistä sanaa isäpuolelle, vaan sekä biologisesta isästä että äidin uudesta puolisosta käytetään samaa sanaa chau. Kaikki ovat yhtä tärkeitä perheenjäseniä. Romaanissa Gonzalo kuitenkin joutuu pohtimaan omaa rooliaan uudestaan sen jälkeen, kun suhde Carlan kanssa päättyy eroon. Mitä tulee padrastrosta sen jälkeen, kun suhde päättyy? Expadrastro? Voiko expadrastrolla olla vielä suhde lapseen, jota hän on kasvattanut ja rakastanut kuin omaansa?

Zambra rikkoo kaksi kertaa seinän itsensä ja lukijan väliltä ja kommentoi kirjoittamaansa omana itsenään. Nämä olivat yllättäviä ja hauskoja väliintuloja, mutta hyvä, ettei niitä ollut enemmän. Se olisi liikaa rikkonut varsinaisen tarinan taikaa. Pidin myös kirjan avoimesta lopusta, joka on täynnä mahdollisuuksia. Lukija saa itse päättää, millaisen loppuelämän haluaa näille romaanihenkilöille, joihin on matkan aikana ehtinyt kiintyä. Poeta chileno on lämminhenkinen, hauska, koskettava ja syvällinen tarina rakkaudesta, perhesuhteista ja kirjallisuudesta ja siitä millaista on olla juuri chileläinen runoilija. Suosittelen kirjaa kaikille espanjaa osaaville ja toivon, että se saadaan myös pian suomeksi. Zambraan palaan vielä pian uudelleen, sillä aloin juuri kuunnella hänen esikoisromaaniaan Bonsái, joka sai ilmestyessään vuonna 2006 Chilen kriitikkojen palkinnon vuoden parhaasta romaanista. Sen on samalla sanottu aloittaneen uuden aikakauden chileläisessä kirjallisuudessa. Pienoisromaani Bonsái on äänikirjana vain vähän yli tunnin pituinen, joten sitä voi suositella ensitutustumiseksi Zambran tuotantoon, jos kaksitoistatuntinen Poeta chileno aiheuttaa rimakauhua.

PS. Hämmästyttävin uusi sana, jonka kirjasta opin, on Chilessä käytettävä sana vauvasta: guagua. En varmaan olisi kiinnittänyt sanaan niin paljon huomiota itse lukiessa, mutta ääneen lausuttuna se kuulostaa ihan suomelta, tosin vähän siltä kuin sanoisi vauva suu täynnä ruokaa. Sana tulee ketšuan kielestä, joka on Andien alueella puhuttava intiaanikieli ja aikoinaan inkavaltakunnan virallinen kieli. Yritin löytää tietoa suomenkielisen sanan vauva alkuperästä, mutta en löytänyt oikein mitään pätevää selitystä. Tästä lähtien siis ajattelen, että inkavaltakunta ulotti vaikutuksensa myös Suomeen. Hämmentävää sanassa on myös se, että Kanarian saarilla guagua tarkoittaa bussia. Opin myös, että vain Chilessä käytetään poikaystävästä sanaa pololo, muualla espanjankielisessä maailmassa käytettävä novio viittaa Chilessä ainoastaan sulhaseen. Pololo tulee mapudungunin kielen sanasta piulliu, joka tarkoittaa kärpästä. Poikaystävä on siis Chilessä kuin ärsyttävä kärpänen, joka pyörii lakkaamatta kohteensa ympärillä ja surisee korvaan. Kaikenlaista sitä romaaneja lukemalla oppii!

Alejandro Zambra: 
Poeta chileno
Editorial Anagrama 2020
Äänikirjan lukija: Alejandro Zambra

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Alejandro Zambra Chile ero latinalaisamerikkalainen kirjallisuus perhe perhesuhteet Poeta chileno rakkaus runous


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Sinulla on selvästi ollut hieno kirjallinen matka! Ihanhan tässä alkaa harmittaa, ettei osaa espanjaa eikä voi lukea tätä teosta.

    1. Oli kyllä monella tapaa hieno kirjallinen matka ja rohkaisi myös uusille tutkimusmatkoille. Olen vähän vältellyt näiden latinalaisamerikkalaisten kirjojen lukemista espanjaksi, kun olen ajatellut niiden olevan vaikeita omille espanjantaidoilleni. Nyt kuitenkin tämän perusteella rohkaistuin ja avautui ihan uusi maailma tutkittavaksi. Ehdin jo kuunnella yhden uruguaylaisen romaanin äänikirjana tämän jälkeen. Toivottavasti Poeta chileno saadaan joskus suomeksi, englanniksi se taitaa jo löytyä.

  2. Varmasti kiinnostava lukuelämys. Olen lukenut sen Kotiinpaluun tapoja, mutta espanjaksi ei ole tullut vuosiin luettua juuri mitään. Pitäisi kyllä yrittää pitkästä aikaa. Minulle taas Espanjan espanja on vaikeampaa, koska opin käytännön kielitaidon aikoinaan Ecuadorissa. Sieltä on tuttu myös tuo Guagua juuri vauvaa tarkoittavana. Se tosiaan kuulostaa vauvalta 🙂

    1. Hauska kuulla, että sinäkin olet espanjantaitoinen. Minä asuin parikymmentä vuotta sitten vuoden Madridissa, mutta toki siitä taidot ovat paljon rapistuneet. Viime vuosina olen löytänyt äänikirjat kielitaidon ylläpitoon. Jostain syystä luen espanjaksi eniten juuri tähän vuodenaikaan.

      Zambralla on tosiaan noita pienoisromaaneja, jos haluaa ensin kokeilla jotain lyhyempää kirjaa. Jos haluat tutustua Espanjan espanjalaiseen kirjallisuuteen, suosittelen Rosa Monteron kirjoja, erityisesti La ridícula idea de no volver a verte on hieno.

keyboard_arrow_up