[…]
Balcón lleno de plantas.
Macetas.
La bugambilia algo mustia.
Ánfora de arcilla.
Calma y abraza nuestras palabras.
Pétalos secos,
sobre las baldosas del balcón
dibujan las cuidadas palabras.
Palabras que vuelven
cada vez que me topo con los pétalos.Ya te has ido.
Lo dicho en el balcón está a salvo.
Fumamos, quizás un cigarrillo.
Bocanadas que definen la intensidad
de nuestros sentimientos.
Cojines suavizan nuestras presencias
y el discutir de nuestras vidas.
[…]
Akseli Koskela: El Balcón que habla – Parvekekeskustelut
Parveke täytetty ruukkukasveilla.
Saviruukuissa kituvat Bougainvillet
loivat rauhoittavaa tunnetta,
antoivat tukensa salaisuuksille.
Katsoin kaakeleille karisseita kuivia terälehtiä.
Ne piirtävät mielikuvia varovaisista sanoista.
Sanat palaavat mieleen aina uudelleen,
kun käännän katseen terälehtiin,
vielä lähdettyäsi.
Mitä silloin todettiin, on parvekkeella turvassa.
Saatoimme polttaa savukkeen,
ulospuskeva savu määritti tunteidemme intensiteetin.
Tyynyt pehmensivät läsnäoloa
ja yhteistä elämän setvittelyä.

Tänään vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Sen kunniaksi kirjablogeissa on tänään käynnissä runohaaste, jota emännöi Ankin kirjablogi. Luen itse runoutta harmillisen vähän ja koen erityisesti runoudesta kirjoittamisen vaikeaksi. Kirjapinossa odotti kuitenkin tämä kiinnostava kaksikielinen runoteos, joten päätin osallistua haasteeseen. Kävi nimittäin niin, että toukokuun Helsinki Lit -tapahtuman alkamista odotellessa juttelin vierustoverin kanssa ja kävi ilmi, että hän kirjoittaa runoja suomeksi ja espanjaksi ja minä satun lukemaan molemmilla kielillä. Niinpä haltuuni päätyi tämä Akseli Koskelan esikoisteos El Balcón que habla – Parvekekeskustelut, jonka hän on julkaissut omakustanteena vuonna 2019 Chilessä asuessaan. Esikoisteoksen jälkeen Koskelalta on julkaistu runoteokset Miehen kuolema (Enostone 2020) ja Rengastus (Enostone 2023).
Koskela kutsuu kirjoituksiaan kvanttirunoudeksi, sillä hän kääntää tekstinsä espanjaksi ja työstää tekstejään tämän jälkeen kahdella kielellä. Näin tekstit elävät kahdessa kulttuurissa samaan aikaan ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Koskela sanoo opetelleensa espanjan kirjoittamalla runoja, mikä kuulostaa kiehtovalta tavalta opiskella kieltä. Koskela asui tuolloin diplomaattipuolisonsa kanssa Chilessä, joten hänen käyttämänsä kieli on Chilen espanjaa, joka hieman eroaa Espanjan espanjasta, jota itse osaan. Kovin paljon kielellisiä eroavaisuuksia en näistä teksteistä löytänyt, lähinnä sattui silmään esipuheessa kaikkia tarkoittava sana todes, joka Espanjan espanjassa kirjoitetaan muodossa todas. Joitain epätyypillisiä ilmauksia löysin, mutta en tiedä juontavatko ne juurensa Chilen kielen erityispiirteisiin vai ovatko vain runoilijan luovia mielleyhtymiä. Erikoisempiin chileläisiin sanoihin ja sanontoihin törmäsin taannoin kuunneltuani Alejandro Zambran romaanin Poeta chileno, joka muuten esittelee useita chileläisiä runoilijoita. Runous, Chile ja espanjan kieli tuntuvat siis törmäävän lukemistossani enemmänkin.
Vihkosessa on yhteensä seitsemän runoa kahdella eri kielellä, jokainen runo ensin espanjaksi ja sitten suomeksi. Runot eivät ole yksi yhteen käännettyjä, joten voisi puhua myös neljästätoista eri runosta. Aikamuoto saattaa vaihdella käännösten välillä ja joitain ilmaisuja on vaihdettu tai jätetty toisesta kokonaan pois. Myös runojen asettelu on erilainen: suomenkieliset runot ovat usein tiiviimmässä pötkössä ja espanjankieliset jaettu ilmavammin useampaan kappaleeseen. On kiinnostavaa vertailla erikielisiä runoja. Yllätyin, miten erilainen tunnelma niissä oli, vaikka sisältö oli sama. Suomi on jotenkin arkisempaa, espanja kuulostaa mahtipontisemmalta tai romanttisemmalta. Hauskaa oli myös makustella, miten Chile ympäristönä aukesi suomenkielisissä runoissa verrattuna suomalaiseen ympäristöön espanjankielisissä runoissa. Esimerkiksi runossa Jacaranda / Jakaranda ollaan keväisen Lastarrían kukkivilla kaduilla, runossa El roquerío de Josafat / Josafatin kalliot elokuisessa Kalliossa. Tunnelma on vahva kaikissa runoissa. Tunnustan, että luin espanjankielisiä runoja myös ääneen, koska minusta on ihanaa lausua espanjaa. Ymmärsin, että monet näistä runoista on myös tarkoitettu ääneen lausuttaviksi ja Koskela on esittänyt niitä lavarunotapahtumissa.
Tämä runokokoelma sisältää ilmeisesti useamman vuoden aikana kirjoitettuja runoja, jotka kumpuavat eri elämänvaiheissa koetuista asioista. Teemoja ovat esimerkiksi aikuistuminen, pettäminen, lapsen syntymä, avioero, uuden rakkauden löytyminen ja yksinhuoltajuus. Surrealistisissa ja erilaisia kielikuvia pursuavissa runoissa teemat ovat niin viitteellisiä, etten totta puhuen olisi kaikista noita aiheita itse hoksannut kaivaa esiin, ellei kirjoittaja olisi niitä saatekirjeessä maininnut. Runot tuntuvat hyvin henkilökohtaisilta ja intiimeiltäkin. Ne ovat selvästi täynnä kirjoittajalle tärkeitä merkitystihentymiä, joiden kaikki vivahteet eivät lukijalle aukene. Kerronnallisesti vaikuttava runo on teoksen päättävä Nacimiento / Synnytys, jossa lapsen syntymää kuvataan ikään kuin äiti ja isä olisivat fyysisesti yksi ja sama henkilö. Lapsen syntymää isän näkökulmasta on kuvannut myös chileläinen Enrique Lihn, jonka löysin aiemmin mainitun Alejandro Zambran kirjan kautta.
Runoteokset ovat usein myös esteettisiä elämyksiä ja tämä omakustanne erottuukin edukseen graafisena kokonaistaideteoksena. Tyylikkään vihkosen kuvituksesta ja graafisesta suunnittelusta vastaa Maira Pino Ponce. Musta-valko-oranssi värimaailma, tyylitellyt fontit otsikoissa ja runojen surrealistista luonnetta myötäilevät kuvitukset luovat kiinnostavan ja hyvällä tavalla kotikutoisen fiiliksen, jossa on jotain retroa ja samalla urbaania. Jostain syystä graafisesta ilmeestä tulee mieleen levynkansitaide tai jonkun bändin tai klubin mainosgrafiikka. Tällaiseen estetiikkaan voisi törmätä vaikka siellä Kallion klubeilla. Kiitos siis kirjoittajalle kokonaisvaltaisesta kvanttirunouselämyksestä!
La obra de poesía bilingüe de Akseli Koskela, El Balcón que habla – Parvekekeskustelut, es fruto del tiempo que Koskela vivió en Chile, donde aprendió español escribiendo poesía. Koskela denomina sus escritos “poesía cuántica”, ya que traduce sus textos al español y trabaja con ellos en ambos idiomas simultáneamente, permitiendo que interactúen entre dos culturas. Este enfoque se refleja en el propio libro, donde las traducciones no son literales y presentan diferencias en tiempos verbales y expresiones, lo que puede resultar en catorce poemas distintos a pesar de ser originalmente siete. Los poemas son personales e íntimos, llenos de metáforas que pueden ser difíciles de interpretar, pero que dejan entrever temas de la vida íntima del autor como la madurez, la paternidad y la soledad. Además del contenido, se destaca el atractivo diseño del libro realizado por Maira Pino Ponce, que contribuye a la experiencia estética de la obra.
Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 44 – Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä.
Akseli Koskela Chile El Balcón que habla espanjankielinen espanjankielisiä runoja helmet2023 helmethaaste kvanttirunous omakustanne Parvekekeskustelut runohaaste runot
Mielenkiintoista lukea tällaiselle runouden suhteen täysin yleissivistymättömälle! Espanjan kielen tuntuma on minulle saman kaltainen, se ei ole missään nimessä arkista, vaan dramaattista ja jylhää. Se liittynee myös tunnetuimpien nimien ja diktatuurien yhteyteen, Pablo Neruda/Victor Jara Chilen ja Federico Garcia Lorcan Espanjan.
No jännä oli myös kirjoittaa, kun itsekin olen runouden suhteen melko hukassa. Minulle tuo espanjan kielen dramaattisuus kumpuaa myös rakkaasta flamencoharrastuksesta. Flamencon sanoituksista ei draamaa puutu!
Jännä löytö tällainen kaksikielinen runokokoelma (ja vielä Akseli Koskelan kirjoitama – voisiko olla paljon kirjallisempaa suomalaista nimeä). Esimerkkirunostasi huomasi heti, että versiot eivät ole yksi yhteen, mikä varmasti sopii hyvin juuri runoihin.
No jännä löytö todellakin, varsinkin kun se suorastaan tupsahti viereeni. Helsinki Litissä voi käydä niinkin, että tuntematon vieruskaveri osoittautuu kaksikieliseksi runoilijaksi. ????
Olipas mukava esittely!
Runoissa varsinkin tuo kielivertailu on mielenkiintoista. Vaatii vain lujaa kielitaitoa molemmista, jotta se onnistuu.
Kannen grafiikka tosiaan muistuttaa jonkin ug-klubin mainosta, hieno!
Olisi hauskaa, jos myös käännösrunoudessa tarjottaisiin alkukielistä tekstiä oheen. Olen kuullut, että sellaisia teoksia on, mutta en ole törmännyt.
Kiva, että on panostettu omakustanteessa myös ulkoasuun. Tyylikäs kokonaisuus!
Mulla on just kirjastolainojen pinossa Kerran olin taivaan suolajärvi – Liiviläisen nykyrunouden antologia, jossa on alkuperäiset ja käännösrunot rinnakkain ????
Kiinnostavaa! Tuossa tapauksessa on varmasti hauska verrata, löytyykö mitään tuttua liivin ja suomen väliltä.