menu Menu
Marianna Kurtto: View-Master
Kurtto Marianna, Runot, Suomi, WSOY 19/01/2018 2 kommenttia
Jennifer Egan: Manhattan Beach Edellinen Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia Seuraava

ITÄ-EUROOPPA

Unessa sitten puksuttelin albaanian halki junalla. En tiedä maasta mitään. Paitsi vuoret. Kerran luin kirjaa jossa mentiin hulluna junalla, kaikista läpi esim afganistan. Tuntui vaaran maku. Unessa voi maistaa näitä. Se on painajainen kun menee tunneliin eikä näe kättään. Unessa voi kohdata turvallisesti pelkonsa vaikka koiran. Tai albaanian. Kerran näin siitä kuvan. Nykyään monilla on kamera ja johto nettiin. On kiva jakaa ja hölistä. Toisista ei, ne teippaa puhelimen kii. On metodeja muistaa unet. Pitää koskettaa todellista minää, olla heppa jolle ääni kuiskaa. Mut mitä sille kuiskaa. Vitun sama. Unessa kaikki haluu uida alasti. Miettiä näitä rauhassa.

Viime vuoden nautittavimpia lukuelämyksiä oli Marianna Kurton upea romaani Tristania. Runoilijan ensimmäinen romaani syrjäisen tulivuorisaaren asukkaista vangitsi kauniilla kielellään ja väkevällä tarinallaan. Se herätti myös kiinnostuksen Kurton runoja kohtaan. Aloitin tutustumisen kokoelmasta View-Master, joka on vuodelta 2012. Tällä kertaa ei kuljeta kaukaisilla tulivuorisaarilla, vaan pikemminkin kuluneista kuluneimmissa turistikohteissa. Kokoelma sisältää monta lomasatua rantalomista kaupunkimatkailuun. Leivoksia syövälle suosittelen keski-eurooppaa kuumaan hintaan.

Kurtto leikittelee surutta kielen eri rekistereillä. Osa runoista on kuin rasittavia somepäivityksiä, joissa puhekieli rehottaa välittämättä oikeinkirjoituksesta. Tehokeino sopii tähän kokoelmaan, jossa massaturismi ja mielikuvamatkailu saavat kyytiä. Kätevää polttaa rusketus, jonka esittelystä voi tehdä numeron. Alan ymmärtää miksi Kurtto etsi ensimmäisen romaaninsa aiheeksi saaren, joka on yksi vaikeapääsyisimmistä paikoista maailmassa. Se on niitä harvoja paikkoja, joita ei ole vielä pilattu turismilla ja tiivistetty sarjaksi selfie spotteja. Otamme siitä kuvan ja sukulaisten sormenjäljet.

Typografiallakin leikitellään jonkin verran. Sanat muodostavat tiimalasin, on nykyrunoudelle tyypillistä yliviivausta, ympäri sivua hajautettuja sanoja ja sanojen katkaisua oudoista paikoista. Osa ideoista menee minulta iloisesti ohi, osa taas herättää ihailevaa nyökyttelyä, kuten tämä:

sorkat hakkaavat bambien kielellä

<3 <3            <3

Kokoelma on jaettu seitsemään osaan: Lentävä marsu, Pähkinä joka saa tuntemaan, Elokuvahistoriallista verta, Lunni tahtoo kuolla, Hattara keskellä jonoa, Kvagga ja tiikeri sekä Pyydystämisen arvoitus. Hattara keskellä jonoa sisältää mainion viisiosaisen Helsinki-runon, jossa tiivistetään pääkaupungin tärkeimpien turismikohteiden ydinolemus. Runon kertoja vaikuttaa siltä kuin olisi tuomittu käymään näissä kohteissa yhä uudestaan ja uudestaan. Kuin unelmoisi jostain paremmasta, eksoottisesta lomakohteesta, mutta tyytyy aina samoihin vanhoihin. Korkeasaari, Linnanmäki, Suomenlinna, Kumpulan maauimala ja Kiasma. Mansikka per herne, siinä kesä.

Luonnosta vieraantuneen ihmisen eksotiikankaipuu ja elämysten ja luontokappaleiden metsästys on läsnä monessa runossa. Nämä runot ovat kokoelman riipaisevimpia alleviivaten ihmisen itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä luontoa kohtaan. Runoista irrotetut yksittäiset lauseet käyköön esimerkistä:

[sunnuntaina valjastan seeprat vaunujen eteen ja lähden..]

[olen eläintenkeräilijä, annan gekon kenelle vain joka maksaa henkensä..]

[minä metsästän niin saatanasti etten tahdo pahaa..]

Vaikka kokoelman runot ovat melko surrealistisia, niitä on silti yllättävän helppo lähestyä. Niissä on paljon samastumispintaa ja jokaisella lukukerralla ne aukeavat piirun verran paremmin. Näiden runojen herättämät tunteet ovat jossain häpeän ja myötähäpeän, itkun ja naurun välimaastossa. On ihanaa ja kamalaa olla ihminen. Mitä ihmeellistä siinä sitten on. Minä olen nainen ja minulla on loma. Olisiko muuten tässä seuraavassa runossa sisäänkirjoitettuna Kurton haave kirjoittaa romaani, josta myöhemmin syntyi Tristania:

Ja mikä tahansa maa joka tulee mieleen, pohjoismaa, norja, onko sillä tunteet. Haluan kivittää tarinan sirpaleiksi ja rakentaa niistä haavan, kysyä, onko henkilöllä tunteet. Tarinassa jota ei kerrota lapsenlapsille eikä lisäännytä, se vaatisi juonen, viettelyä ja rajat ylittävää rakkautta, monikerroksisen kuoren. Pelkkä ajatus saa runot harrastamaan.

Helmet-lukuhaaste ja runohaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 2 – Kotimainen runokirja. Jotta se ei jää ainoaksi runokirjaksi tänä vuonna, osallistun samalla Ompun runohaasteeseen.

Helmet-musahaaste:
View-Masterin kansikuvan innoittamana päätin valita musahaasteesta kohdan 19 – Levy, jonka kannessa on eläin. Eli seepra-aiheiset levynkannet olivat hakusessa. Päädyin Zebra Lounge -kokoelmaan, jossa on juuri sopivan mitäänsanomatonta loungemusiikkia, joka sopii View-Masterin kuvaaman massaturismin soundtrackiksi. Musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Marianna Kurtto: View-Master

Marianna Kurtto: View-Master
WSOY 2012
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!

#runo18 Marianna Kurtto runot View-Master


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Paljonpa sait näistä surrealististesisti vinksahtaneista runoista irti! Minä putosin aika pahasti, tosikkomaisuudestaniko kertonee… Mielikuvitusta löytyi ja se on kunnioitettavaa se. Kurton proosadebyytti sen sijaan vei jalat alta. Henrikka Tavi leikittelee samaan tyyliin kokoelmassaan esim. Esa. Ehkä tämä oli joku trendi noihin aikoihin.

    1. Piti kyllä lukea useaan kertaan, että alkoi aueta 🙂 Koska olen nopeatahtinen tiiliskiviromaanien lukija, runoihin keskittyminen on hankalaa. Kun en osaa säännöstellä ja makustella, luen läpi moneen kertaan. Minua alkuun häiritsi tuo kokeellisuus, yliviivaukset ja sanojen katkomiset, mutta onneksi löytyi muutakin. Loppujen lopuksi aika monipuolinen kokoelma, tunnelmat ja tyylit vaihtelivat. Olen vielä aika noviisi runojen parissa, joten kiva kokeilla erilaisia 🙂

keyboard_arrow_up