At last they set down the chair near the water. Panting from the walk, Anna leaned her head against her sister’s and watched a long wave form, stretching until it achieved translucence, then somersaulting forward and collapsing into creamy suds that eked toward them over the sand, nearly touching the wheels of Lydia’s chair. Then another wave gathered, reaching, stretching, a streak of silver dashing along its surface where the weak sunlight touched it. The strange, violent, beautiful sea: this was what she had wanted Lydia to see. It touched every part of the world, a glittering curtain drawn across a mystery. Anna wrapped her arms around her sister. “Liddy”, she said, speaking into the blankets where she taught her sister’s ear must be. “Can you see the sea? Can you hear it? It’s right in front of you – this is your chance. Now, Liddy. Now!”

En ole (vielä) lukenut Jennifer Eganin Pulitzer-palkittua romaania A Visit from the Goon Squad (Aika suuri hämäys, Tammi 2012), joten en osaa verrata Eganin uutta romaania Manhattan Beach siihen. Ymmärtääkseni se on kuitenkin hyvin erilainen ja ehkä siksi tuottanut monelle Egan-fanille pettymyksen. Koska minulla ei ollut mitään odotusarvoja, pidin tästä historiallisesta romaanista, joka sijoittuu suuren laman ja toisen maailmansodan aikaiseen New Yorkiin. New Yorkista tulee ensimmäisenä mieleen Manhattan, Central Park ja pilvenpiirtäjät, ja yleensä New Yorkiin sijoittuva kirjallisuus pyörii juuri noissa maisemissa. Egan lähestyy kuitenkin kaupunkia toisesta näkökulmasta – mereltä käsin – ja esittelee romaanissaan Brooklynin satama-alueen, sen viereiset siirtolaisia vilisevät työläiskaupunginosat sekä rikkaiden asuttaman Manhattan Beachin.

Kirja käynnistyy kohtaamisesta, josta tietää heti tulevan tarinan kannalta merkittävä. Anna Kerrigan on 11-vuotias ja päässyt mukaan isänsä Eddien työhön liittyvälle vierailulle. Eddie on entinen pörssimeklari, mutta laman myötä joutunut hattu kourassa anelemaan vanhalta ystävältään vähän epämääräisempiä hommia. Hän toimii korruptoituneen ammattiliittomiehen “bag manina” eli välimiehenä pimeiden rahojen vaihtaessa omistajaa. Annalle isän “tervehdyskäynnit” ovat tuttuja, mutta näin hienossa talossa he eivät vielä koskaan ole käyneet. Isäkin vaikuttaa normaalia jännittyneemmältä. Tuossa Manhattan Beachin hienossa rantatalossa asuu Dexter Styles kauniin vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Styles on rikkaaseen sukuun nainut gangsteri, joka hallitsee New Yorkin yökerhoelämää. Tuolta rannalta sysäytyy liikkeelle tapahtumaketju, joka kietoo näiden kolmen ihmisen kohtalot toisiinsa. Kohtaaminen rannalla palaa vielä monesti Annan mieleen, kun hän vuosia myöhemmin yrittää selvittää isänsä katoamista. Kukin vuorollaan myös kokee elämänsä kohtalokkaimmatt hetket samaisella rannalla olevassa venevajassa.

Lamavuosiin sijoittuvan alun jälkeen hypätään ajassa eteenpäin, toisen maailmansodan vuosiin. Eddie on kadonnut viisi vuotta aikaisemmin ja Anna on nyt nuori nainen, joka yrittää tuoda oman panoksensa perheen toimeentuloon ja osallistua myös sotaponnistuksiin. Perheen äiti keskittyy huolehtimaan Annan siskosta Lydiasta, joka on syntynyt pahasti vammautuneena. Anna värväytyy töihin Brooklynin laivastotelakalle. Työ on laivojen rakennusmateriaalien mittausta ja punnitsemista – tarkkaa mutta tylsää työtä. Tauoillaan Anna ihailee laivoja korjaavia sukeltajia ja haluaisi palavasti olla yksi heistä. Hän onnistuukin puhumaan itsensä sukellustesteihin, jotka hän läpäisee vaivatta. Vaikeampaa on murtaa luutnantin ja muiden miesten ennakkoluulot. Aluksi luutnantti antaa hänen pukea raskaan sukellusvarustuksen vain nöyryyttääkseen sukelluskoulutuksessa olevia miehiä: jos nainenkin siihen kykenee, niin mitäs valitatte! Määrätietoisuudella ja peräänantamattomuudella Anna onnistuu kuitenkin voittamaan luutnantin luottamuksen ja aloittaa ensimmäisenä naisena ammattisukeltajan raskaan ja vaarallisen työn. Sukellusvarustus kypärineen painaa melkein sata kiloa, mutta pinnan alla Anna tuntee olonsa kevyeksi ja vapaaksi.

Manhattan Beach ei kuitenkaan ole vain Annan tarina, se on myös Eddie Kerriganin ja Dexter Stylesin tarina. Brooklynin alamaailman muodostavat lähinnä italiaanot ja irkut, wops and micks, jotka harvemmin tulevat juttuun keskenään. Eddie on mick, irlantilaistaustainen kunnon mies, joka on olosuhteiden pakosta ja väärien valintojen seurauksena ajautunut lain väärälle puolelle. Dexter taas on wop, mutta peittänyt etnisen taustansa vaihtamalla nimensä. Hän on uhkapelibisneksen ehdoton kuningas, mutta varsinkin sodan läheisyys saa hänet kaipaamaan rehdimpää tapaa vaikuttaa yhteiskuntaan. Hänen pomonsa, Mr. Q, on kuitenkin pesunkestävä kummisetähahmo, jonka pillin mukaan Dexterin on tanssittava niin kauan kuin miehessä henki pihisee. Kirjassa on mainio kohtaus, jossa Styles vierailee pomon luona ehdottamassa siirtymistä lailliseen bisnekseen. Vanha herra Q pistää Dexterin purkittamaan papuja ja antaa hienovaraisesti ymmärtää, että tämän tulisi kiltisti pysyä lestissään.

Annan ja Dexterin tiet risteävät. Dexter ei tunnista Annaa ja Anna päättää jättää kertomatta kuka on. Hänellä on tunne, että Dexter tietää jotain hänen isänsä katoamisesta, mutta ei uskalla kysyä suoraan. Salaisuudet ovatkin tärkeä osa tarinan viehätystä. Ei niinkään salaisuuksien ratkominen, vaan se mitä salaisuuksien pitäminen tekee ihmiselle ja ihmissuhteille. Egan avaa kiinnostavasti henkilöidensä sisäistä maailmaa ja näyttää heidän rimpuilunsa erilaisten odotusten ja paineiden ristiaallokossa. Aallokkoa riittää myös muutenkin kuin kuvaannollisesti, sillä villinä vellova meri on kuin yksi kirjan päähenkilöistä. Meri edustaa kirjassa sekä vapautta että kuolemaa. Yhdessä kirjan hienoimmista kohdista Anna ja Dexter kantavat Lydian pyörätuolin meren rannalle ja ensimmäistä kertaa meren näkevä Lydia herää hetkeksi horroksestaan.

Egan on tehnyt tarkkaa taustatutkimusta tähän ensimmäiseen historialliseen romaaniinsa ja sen todella huomaa. Historiallinen miljöö ja ajan henki ovat vahvasti aistittavissa, ehkä välillä uppoudutaan jopa liian tarkasti yksityiskohtiin. Luetutin kirjan sukelluskohdat kotoani löytyvällä sukellusasiantuntijalla ja hän piti niitä lähestulkoon autenttisina. Kirjan loppupuolella tempaudutaan myös mukaan hurjaan meriseikkailuun. Kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin sen psykologinen ja emotionaalinen ulottuvuus sekä kiehtovat henkilöhahmot. Tunnelmallinen ja monitasoinen romaani jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.

Yhdysvallat-lukuhaaste:
Korkkaan tällä kirjalla Lukupinon lanseeraaman Yhdysvallat-lukuhaasteen ja sijoitan kirjan kohtaan 6 – New Yorkiin sijoittuva kirja.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 23 – Kirjassa on mukana meri. Meri on niin vahvasti läsnä tässä kirjassa, että voisi hyvin olla yksi päähenkilöistä.

Helmet-musahaaste:
Helmet-musahaasteesta näyttää tulevan melko jazz-painotteinen. Tämä kirja kuitenkin suorastaan vaati kuuntelemaan Glenn Milleriä, jota myös Anna kirjassa kuuntelee. Glenn Miller ilmoittautui itsekin sodan aikana vapaaehtoiseksi laivastoon, mutta päätyikin ilmavoimiin musiikkimajuriksi ja uudistamaan sotilasmusiikkia. Milleriä kuljettanut lentokone katosi Englannin kanaalin yllä joulukussa 1944. Häntä ei koskaan löydetty. Kuuntelin musahaasteeseen Millerin säveltämän kuuluisan balladin Moonlight Serenade, josta kuuntelin Glenn Millerin oman instrumentaaliversion lisäksi Frank Sinatran, Barry Manilown, Ella Fitzgeraldin ja Carly Simonin versiot Mitchell Parishin sanoituksella. Sijoitan kappaleen kohtaan 36 – Vähintään kaksi eri versiota valitsemastasi teoksesta tai kappaleesta. Musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Jennifer Egan: Manhattan Beach

Jennifer Egan: Manhattan Beach
Scribner 2017
Omasta hyllystä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.