Gonzalo, Carla y Vicente hablaban mucho entre sí, por supuesto, pero también hablaban solos: Gonzalo hablaba con la pantalla del computador y con el espejo y con la olla a presión y con toda clase de electrodomésticos, mientras que Carla hablaba con el espejo, con las plantas y con nadie, y Vicente hablaba con nadie, […]

Romaanit ovat vanhempien romaaneja, ajattelin silloin, ajattelen nyt. Kasvoimme siinä uskossa, että romaanit kuuluivat vanhemmille. Me kirosimme heitä varjoissa, ja sinne me myös pakenimme, huojentuneina. Sillä välin kun vanhempamme tappoivat tai olivat kuolleita, me piirtelimme jossain nurkassa. Sillä välin kun kotimaamme romahti, me opimme puhumaan, kävelemään, taittelemaan serveteistä laivoja ja lentokoneita. Sillä välin kun romaani […]

Pero no es ésta una noche normal, al menos no todavía. Aún no es completamente seguro que haya un día siguiente, pues Verónica no ha regresado de su clase de dibujo. Cuando ella regrese la novela se acaba. Pero mientras no regrese el libro continúa. El libro sigue hasta que ella vuelva o hasta que […]

Talo oli palapa, perinteinen meksikolainen talo, jossa oli palmunlehväkatto. Tai oikeastaan kolme kattoa, sillä korkean, suorakaiteen muotoisen keskiosan lisäksi talon kummassakin päädyssä oli puoliympyrän muotoinen laajennus. Rakennus oli majesteetillinen kuin vanha viktoriaaninen jokilautta, ja siitä se oli saanut nimensäkin: la barca de la ilusión, aavelaiva. Sisällä oli viileää ja katto korkealla; pitkät pystypalkit olivat kovaa […]