Tämän unen jälkeen jokin alkaa muuttua Baumgartnerissa. Hän on täysin tietoinen siitä, että irti kytketty puhelin ei soinut, että hän ei kuullut Annan ääntä, että kuolleet eivät jatka elämää tietoisessa olemattomuudeessa, mutta vaikka unen sisältö oli kuinka epätodellinen, hän todella koki sen, eivätkä nämä unessa koetut asiat kadonneet ajatuksista niin kuin unille useimmiten käy. Siitä on kulunut kuusi päivää. Vaikka se ei ole aika eikä mikään, Baumgartnerista tuntuu, että hänet on sysätty uudenlaiseen mielentilaan ja että hänen elämänsä olosuhteet ovat muuttuneet. Hän ei ole enää vankina ikkunattomassa maanalaisessa kammiossa, vaan hän on maanpinnan yläpuolella, ehkä edelleen jumissa jossain huoneessa, mutta tässä sentään on kalteri-ikkuna katonrajassa, toisin sanoen valoa tulee sisään päiväsaikaan, ja jos lattialle menee pitkäkseen ja niskansa vääntää tiettyyn asentoon, voi katsoa ylös ja tutkia taivaalla ajelehtivia pilviä. Sellainen on mielikuvituksen voima, hän miettii. Tai yksinkertaisesti unten voima. Samalla tavoin kuin kaunokirjallisuuden kuvitteelliset tapahtumat voivat muuttaa ihmistä, Baumgartner on muuttunut itselleen unessaan kertomastaan tarinasta. Ja jos ikkunattomassa huoneessa on nyt ikkuna, ties vaikka ikkunat joskus lähitulevaisuudessa katoaisivat ja hän pystyisi vihdoinkin ryömimään ulkoilmaan.

Paul Auster: Baumgartner

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Paul Austerin romaani Baumgartner odotti yöpöydällä lukupinon päällimmäisenä, kun tieto kirjailijan kuolemasta tuli. Flunssainen vappu muuttui entistä harmaammaksi. Vaikka Austerin syöpä oli tiedossa, ei uutista vaan halunnut uskoa. Miten muka tällainen ikoni voi olla poissa? Muutama vuosi sitten sain hänet tavatakin täällä Helsingissä. Olin kuuntelemassa, kun hän luki romaaniaan 4 3 2 1 Kansallisteatterin lavalla ja kun presidentti Sauli Niinistö haastatteli häntä Akateemisessa kirjakaupassa. Sain myös signeerauksen kirjaan ja bloggaajaystävä nappasi siitä hetkestä kuvankin. Muistoihin jää myös nolo hetki, kun lukutilaisuudessa vieressäni istuneella naisella alkoi soida puhelin. Auster keskeytti lukemisensa, tuijotti naista jäätävästi ja sanoi vain: Go away! Hän oli tarkka siitä, ettei mikään saanut häiritä pyhää lukuhetkeä ja järjestäjä oli tästä tilaisuuden alussa moneen kertaan muistuttanut.

Siinä missä 4 3 2 1 oli mammuttimainen kehityskertomus, joka tarjosi peräti neljä vaihtoehtoista elämäntarinaa päähenkilöstään, Baumgartner on tiivistetympi ja pohdiskelevampi tutkielma päähenkilönsä elämästä. S.T. Baumgartner on 71-vuotias kirjailija ja Princetonin filosofian professori, joka suree kymmenen vuotta sitten tapaturmaisesti kuollutta vaimoaan. Myös Anna oli kirjailija, jonka teksteihin Baumgartner uppoutuu ikävän iskiessä. Ja se ikävä iskee usein. Annan työhuone on edelleen siinä kunnossa kuin hän sen jätti, ja Baumgartnerin uskollinen siivooja, rouva Flores, pitää sen siistinä. Baumgartner kaipaa Annan työhuoneesta kuulunutta kirjoituskoneen nakutusta ja käy välillä kirjoittamassa siellä vain palauttaakseen mieleensä tuon äänen.

Auster kertoo Sy Baumgartnerin tarinan kolmannessa persoonassa pitkillä, kiemurtelevilla virkkeillä, joista on helppo nauttia. Ajatukset juoksevat luontevasti ja pitävät tarinan liikkeessä, kuten Syn mieli, joka ei koskaan lakkaa ajattelemasta, vaikka Sy itse ei oikeastaan liiku kovin paljon. Hän tuntee itsensä vanhaksi ja hyödyttömäksi ja kompuroi usein. Kompuroinnista kirja myös alkaa, kun Baumgartner kompastuu kellarin rappusissa näyttäessään mittarinlukijalle sähkömittarin paikkaa. Suunnitelmat menevät uusiksi ja Baumgartnerilla on aikaa ajatella. Annaa tietysti, mutta muutakin. Vähitellen lukija saa käsityksen Baumgartnerin elämästä – sukuhistoriasta, epäonnistuneista romansseista, kirjasta, jota hän on kirjoittamassa ja tutkijasta, joka haluaa tehdä väitöskirjan Annan julkaisemattomista kirjoituksista.

Lumoudun yhä uudelleen Austerin lahjasta löytää kauneutta sekä arkipäiväisistä hetkistä että abstraktista ajatusmaailmasta. Hänen henkilökuvauksensa on myös huolellista ja sitä voisi kuvata sanalla välittävä. Jokainen sivuhenkilökin saa pienen taustatarinan ja kokonaisen persoonallisuuden, sähkömittarin lukija mukaan lukien. Kun sen tekee niin tarkkaan harkituin siveltimenvedoin, tällainen kuvailu ei edes muutu raskaaksi lukea. Kirja on täynnä sydämellisiä ja hyvää tarkoittavia ihmisiä. Loppua kohden tuntuu siltä, että Baumgartner pääsee vielä ulos itselleen luomasta häkistä ja nauttimaan siitä, mitä elämällä on hänelle vielä tarjota.

Itse luotuihin vankiloihin jumiutuminen on toistuva teema Austerin teoksissa. Baumgartnerin eristyneisyys ja sisäänpäinkääntyneisyys eivät ole täysin itse aiheutettuja, vaan ne ovat seurausta ikääntymisestä, leskeksi jäämisestä ja siitä väistämättömästä yksinäisyydestä, joka molempiin liittyy. Baumgartner on siinä elämänvaiheessa, jossa nykyisyys ja tulevaisuus tarjoavat paljon vähemmän mahdollisuuksia tarinoille kuin menneisyys. Mutta tarinat ovat hänen maailmansa, joten hänen on jatkettava menneisyyden ja nykyisyyden tarinoiden kertomista ja tulevaisuuden tarinoista unelmointia. Vain niin hän voi elää tässä maailmassa. Menneet tarinat ovat erityisen koskettavia ja selkeästi jäsenneltyjä. Nykyiset tarinat ovat ikääntyneen selviytymistä monimutkaiseksi muuttuneessa maailmassa ja tulevaisuuden tarinat heijastavat kirjoittajansa kaipuuta: tulisipa lisää tarinoita, lisää elämää, lisää merkityksellisiä kohtaamisia – kunpa peli ei loppuisi kesken. Miten surullista, että Austerin kohdalla se loppui, mutta hänen tarinansa jäävät elämään.

PS. Aika paljon Austeria hyllystäni jo löytyy, mutta tekee mieli täydentää kokoelmaa. Jos sinulla herää samoja mielitekoja, * klikkaa tästä ostoksille Finlandia Kirjan Paul Auster -valikoimaan.

Paul Auster:
Baumgartner
Baumgartner (2023),
suom. Arto Schroderus
Tammi 2024

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Leena Lumi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Don DeLillo: The Silence

Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta

Paul Auster: Kuun maisemissa

Michael Chabon: Kuunkajo

Paul Auster: 4 3 2 1

Seuraa Kirjaluotsia

Baumgartner ikääntyminen kaipaus kuolema muistot Paul Auster rakkaus