Miten erilaista, Frances ajattelee. Hän ei tiedä mistä se livahtaa hänen ajatuksiinsa ja mitä se tarkoittaa, sillä totta kai kaikki on erilaista, jokainenhan sen näkee, elämä on erilaista. Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään. Hän on se sama Frances, joka tapasi ennen asua täällä. Ei sentään ihan sama, varmaan. […]

Tänään vietetään maailman vesipäivää. Oksan hyllyltä -blogissa lanseerattiin sen kunniaksi Lumoava luonto -luontokirjahaaste, johon oli tietysti lähdettävä mukaan. Ekaluokkalainen poikani rakastaa luontoa ja luontokirjoja. Meille onkin hankittu useampi luontokirja ja usein kirjastossa käydessämme koluamme läpi luontokirjahyllyä. Harvoin luontokirjoja tulee kuitenkaan luettua kannesta kanteen, vaan niitä selaillaan sieltä täältä. Erityisesti upeat luontokuvat houkuttelevat. Valitsimme haastekirjaksemme omasta […]

Ehkä me nukuimme satunnaisesti päiviä, viikkoja tai kuukausia, aivan kuten arvelimme Jumalankin nukkuvan. Hän nuokkui kirsikkapuussaan kukkien, marjojen tai lumisten oksien suojissa, laskeutui toisinaan alas keskuuteemme, kulki uupuneena pääkadulla, sivukujilla ja metsäpoluilla, kellareissa ja vinteillä, ojensi meille kohmeisia kirsikoita, mutta kaikki katsoivat muualle, sillä olimme alkaneet ottaa Hänestä oppia, tosin harva enää jakoi omista kirsikoistaan […]

M’dhara Vitalis nyökkäsi meille ohimennen, kun hän jalkakipujaan paljastamatta asteli verkkaan tanssilattialle. Ja sitten hän tanssi. Vartijan borrowdale meni mbaresdaleksi. Dzinganisayin liikehdintä osoittautui amatööriaskelteluksi. Nyengeterayin uutuudet paljastuivat kokemattoman nulikan pintakeikailuksi. M’dahara Vitalis tanssi heidät pois parketilta, katsomaan sivusta siinä kuin me muutkin. Me töllötimme suu auki hänen reebokiaan ja vesipumppuaan. Hän ällistytti meidät juoksevalla miehellään. […]

Yksi Jackin lause oli jäänyt kaihertamaan hänen mieltään, sillä ei ollut Jackin tapaista puhua niin kiihkeästi mistään. Oli outoa että Jack oli sanonut olleensa alussa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen kotiin. Hän ei ollut sanonut mitään sellaista kirjeissään. Eilisille tuli mieleen, että Jack ei ehkä ollut kertonut kenellekään, ei edes veljilleen, miltä hänestä tuntui, ja […]

”Minä en näet tiennyt. Luulin, että puut seisovat pystyssä.. Tajusin juuri, että niiden kädet ovatkin maan sisällä. Katso, katso tuonne – eikö olekin ällistyttävää?” Yeong-hye ponnahti pystyyn ja osoitti ikkunasta ulos. ”Ne kaikki ovat ylösalaisin.” Hän nauroi innoissaan. In-hye muisti, että hänen ilmeensä oli ollut toisinaan lapsena samanlainen. Hänen vinot silmänsä olivat siristyneet ja tummuneet […]

Tänään hyppään blogissa vähän tuntemattomammille vesille, eli teatteritunnelmiin. Tosin kirjamaailmassa pysytään edelleen, sillä käsittelyssä on Marko Tapion unohdetun klassikon Arktinen hysteria kantaesitys näyttämösovituksena. Minulla oli kunnia päästä näytelmän ensi-iltaan Kansallisteatterin pienelle näyttämölle keskiviikkona 1.3. ja vielä suurempi kunnia kuulla innostuneen työryhmän ajatuksia helmikuun Bloggariklubissa kolme viikkoa ennen ensi-iltaa. Paikalla olivat silloin näytelmän käsikirjoittaja Juha-Pekka Hotinen, ohjaaja Atro Kahiluoto, […]