Keltaisen kivirakennuksen uumenissa sijaitsee oppilaskunnan kulahtanut kahvihuone, ahdettuna täyteen hiekan ja tomun kyllästämiä sohvia, kaiken nähneitä nojatuoleja. Seiniin on pinttynyt palaneen kahvin käry ja oviaukosta tupsahtelee ihmisiä tuon tuosta. Pälyileviä katseita, kohoavia kulmakarvoja. Iiris ja Ässä löytävät tiensä kuhmuraiseen nojatuoliin, jossa he lojuvat sylikkäin eivätkä näytä lainkaan pelokkailta. Ässä torkkuu pää Iiriksen sylissä ja Iiris […]

Kaupungissa näkee liian harvoin taivaan. Nytkin pilvet roikkuvat niin matalalla, että taskulampun heijastuksen voi nähdä pimeällä taivaalla. Me istutaan hiljaa ja tuijotetaan pimeään. Kai leikkii taskulampulla. Se sanoo, että on aina rakastanut korkeita paikkoja, koska enimmäkseen siitä tuntuu, että me eletään hirveässä perspektiivihäiriössä. “Etäältä katsominen auttaa katsomaan itseäänkin vähän etäämpää. Siks mä varmaan maalaan tauluja. […]