Only when I was young did I believe that it was important to remember what happened in every novel I read. Now I know the truth: what matters is what you experience while reading, the states of feeling that the story evokes, the questions that rise to your mind, rather than the fictional events described. They should teach you this in school, but they don’t. Always instead the emphasis is on what you remembered. Otherwise, how could you write a critique? How could you pass an exam? How could you ever get a degree in literature? I like the novelist who confessed that the only thing to have stayed with him after reading Anna Karenina was the detail of a picnic basket holding a jar of honey. What stayed with me all this time after reading The Years was how it opened, with that first sentence, followed by a description of the weather.

Sigrid Nunez: The Vulnerables

Sigrid Nunezin uusin romaani The Vulnerables tuli vastaan Audiblen suosituksissa ja päätin tutustua itselleni uuteen kirjailijaan. Huomasin myös, että Nunezin edellinen romaani Paras ystävä on juuri ilmestymässä suomeksi (Aula & Co). Se on hänen seitsemäs romaaninsa ja sai ilmestyessään National Book Award -palkinnon. Siinä kertojan paras ystävä menehtyy yllättäen ja nainen saa hoitaakseen tämän tanskandogin. Nainen eristäytyy kotiinsa koiran kanssa ja löytää vähitellen yhteyden koiraan ja itseensä. Myös uudessa romaanissa The Vulnerables eristäydytään sisätiloihin eläimen kanssa. Nyt eristäytymisen syynä on koronapandemia ja hoidettavana suuri arapapukaija nimeltä Eureka.

Eletään alkuvuotta 2020 New Yorkissa. Pandemia on alkuvaiheessaan, mikä tarkoittaa, että maailma sulkeutuu eikä kukaan oikein tiedä, mitä tapahtuu. Kertojana toimii kirjailija ja kirjallisuuden opettaja, joka lainaa asuntoaan terveydenhuollon työntekijälle ja muuttaa ylelliseen asuntoon hoitamaan papukaijaa, jonka omistajat ovat jumissa Kaliforniassa. Kaikki sujuu hyvin, kunnes yllättäen asunnolle ilmestyy myös nuori mies, omistajapariskunnan perheystävien poika, joka on aiemmin hoitanut papukaijaa. Nainen joutuu jakamaan asunnon nuoren miehen kanssa, vaikka olisi halunnut olla yksin. Heidän välinsä vaihtelevat vihamielisestä välinpitämättömään ja lopulta kohti jonkinlaista ystävyyttä. Heidän muuttuva suhteensa heijastaa kertojan ajatuksia kirjoittamisesta, elämästä ja kaikesta siltä väliltä. Ikääntyvän naisen ja z-sukupolvea edustavan nuoren miehen lähentymistä avittaa myös syötävien sienien parissa vietetty laatuaika.

Juoni on tässä romaanissa toissijainen ja tarjoaa vain väljän kehyksen monenlaisille pohdinnoille. Romaani on täynnä kirjallisia ja kulttuurillisia viittauksia, kun kertoja niiden avulla yrittää selviytyä omasta kirjoituslukostaan ja kyvyttömyydestään keskittyä olennaiseen poikkeusoloissa. Mainituksi tulee esimerkiksi Virginia Woolf, J. M. Coetzee, Jorge Luis Borges, Anton Tšehov, Annie Ernaux ja Salman Rushdie. Viittaukset eivät ole vain ylistäviä, vaan esimerkiksi Joan Didionia kertoja käsittelee hyvin kriittisesti. Välillä kerronta on hyvin esseemäistä, välillä taas muistuttaa omaelämäkerrallista romaania tai muistelmia. Tyylistä tulee mieleen Deborah Levyn tai Rachel Cuskin tyyppiset kirjoittajat.

Kirjallisuuspohdintojen ohella kertoja muistelee käymiään tai kuulemiaan keskusteluja, ajatus harhailee saumattomasti asiasta toiseen. Käsitellyksi tulevat monet tämän ajan vitsaukset pandemiasta Trumpiin ja #metoo-teemoista ilmastonmuutokseen. Nuoren miehen kautta nousee esiin myös nuorten mielenterveyskriisi, epävarmuus tulevasta ja sukupolvien myötä muuttunut arvomaailma. Papukaija taas muistuttaa eläinten oikeuksista ja ihmisen suhteesta toislajisiin, mutta itse lintu jää harmillisen etäiseksi. Niin paljon on tullut myös luettua näitä korona- ja #metoo-ajan romaaneja, että monet ajatukset, kokemukset ja viittaukset tuntuivat jollain tapaa kyllästetyiltä tai ylivalottuneilta. Pidin Nunezin kerrontatavasta, mutta kokonaisuus tuntui lopulta sekavalta ja päämäärättömältä. Kirjan punainen lanka hajanaisille pohdinnoille on, että olemme kaikki jollain tavalla haavoittuvaisia. Näinhän se on. Raskaista teemoistaan huolimatta kirja ei ole masentava tai surullinen, vaan jälkimaku on toiveikas.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 13 – Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu.

Sigrid Nunez:
The Vulnerables
Penguin Audio 2023
Äänikirjan lukija: Hillary Huber

Sinua voisi myös kiinnostaa

Charlotte Wood: Stone Yard Devotional

Deborah Levy: August Blue

Linn Ullmann: Tyttö, 1983

Paolo Giordano: Tasmania

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Louise Erdrich: The Sentence

Seuraa Kirjaluotsia

#metoo äänikirja englanninkielinen helmet2024 helmethaaste ihmissuhteet pandemia Sigrid Nunez The Vulnerables