When I think about the phases of my life, it is as a series of rooms behind me, each with a door to a previous room left open, behind which is another room, and another and another. The rooms are not quite empty, not exactly dark, but they are shadowy, with indistinct shapes, and I don’t like to think about them much. When I hear the name ’Helen Parry’, I think of those rooms furthest back, in the deepest shadows.

– Charlotte Wood: Stone Yard Devotional

Australialaisen Charlotte Woodin romaani Stone Yard Devotional on yksi tämän vuoden Booker-ehdokkaista. Romaanin nimetön keski-ikäinen naiskertoja on luopunut avioliitostaan ja työstään luonnonsuojelun parissa. Hän on jättänyt entisen elämänsä kaupungissa ja muuttanut asumaan lapsuutensa kotikaupungin lähellä sijaitsevaan syrjäiseen nunnaluostariin. Hän ei usko Jumalaan eikä ymmärrä rukoilemista, mutta jokin eristäytyneisyydessä ja yhteisön järjestäytyneessä, rituaalisessa toiminnassa lohduttaa häntä. Hän elää osana kahdeksan nunnan yhteisöä ja ottaa hoitaakseen yhteisön ruokahuollon.

Se, että luostari sijaitsee niin lähellä kertojan vanhaa lapsuudenkotia, herättää muistoja menneestä ja hän dokumentoi kaiken päiväkirjaansa – muistot, unet ja arkiset rutiinit. Kertoja ikävöi edesmenneitä vanhempiaan, erityisesti äitiään. Muistot purkautuvat ja lisääntyvät yhtä rajusti kuin hiiret, jotka vähitellen valtaavat koko luostarin alueen. Kirjassa eletäänkin monenlaisen pandemian keskellä: Covid-19-pandemian lisäksi Australiaa vaivaa ilmastonmuutoksen aiheuttama hiiriepidemia. Hiiriä vilisee kaikkialla ja ne syövät kaiken tielleen osuvan. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei ollut erityisen mukavaa kuunnella mökin välikatossa rapistelevia hiiriä.

Hiiriepidemian lisäksi vähäeleisen juonen kaksi muuta käännekohtaa ovat erään murhatuksi epäillyn nunnan jäännösten paluu luostariin sekä kertojan vanhan koulukaverin vierailu sen yhteydessä. Helen Parryn ilmaantuminen on kertojalle epämiellyttävä muistutus siitä, että hän osallistui kouluaikoina tytön kiusaamiseen sen sijaan, että olisi osoittanut myötätuntoa vaikeasta perhetilanteesta kärsivää Heleniä kohtaan. Helenin kohtaaminen saa kertojan pohdiskelemaan anteeksiannon merkitystä ja sitä, mitä me ihmiset olemme toisillemme velkaa ja miten voimme hyvittää velkamme. Päivittäiset rituaalit luostarissa antavat hänelle myös puitteet käsitellä henkilökohtaisia menetyksiä ja pelkoja.

Stone Yard Devotional on hiljainen ja pohdiskeleva romaani, joka muodostuu lyhyistä päiväkirjamaisista katkelmista. Päähenkilöä ei esitellä lukijalle kunnolla eikä hänen nimeään koskaan mainita. Hänen menneisyytensä paljastuu vain välähdyksittäin. Luostarimiljööstä huolimatta romaani ei ole erityisen uskonnollinen, mutta sen meditatiivinen tunnelma kannustaa myös oman elämänkatsomuksen pohdintaan. Äänikirjanakin tämä toimi yllättävän hyvin, mutta lyhyistä katkelmista koostuvaa romaania on silti ehkä mukavampi lukea paperilta. Silloin on helpompi pysähtyä hetkeksi hyvin kiteytettyihin ajatuksiin, kuten esimerkiksi tähän: Nobody knows the subterranean lives of families. Charlotte Wood oli minulle aivan uusi kirjailijanimi. Hän on kotimaassaan Australiassa ilmeisen suosittu kirjailija ja tämä on jo hänen seitsemäs romaaninsa. Hänen teoksiaan ei ole suomennettu. Romaanin tyylistä ja teemoista tulee mieleen sellaisia kirjailijoita kuin Sigrid Nunez, Marilynne Robinson ja Elizabeth Strout. Jos pidät heistä, pitänet myös tästä.

Charlotte Wood:
Stone Yard Devotional
Sceptre 2023
Äänikirjan lukija: Ailsa Piper

Sinua voisi myös kiinnostaa

Samantha Harvey: Orbital

Sigrid Nunez: The Vulnerables

Deborah Levy: August Blue

Ann Patchett: Tom Lake

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Marilynne Robinson: Lila

Susan Allott: The Silence

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2024 äänikirja anteeksianto Australia Charlotte Wood englanninkielinen luostari muistelu Stone Yard Devotional