Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Liha pilaantui nopeasti, minkä vuoksi keski- ja renessanssiaikana jo hieman pahaksi menneen lihan epämiellyttävä maku piilotettiin voimakkaiden mausteiden alle. Näin syntyi toinen klassikkoruoka, yltäkylläisesti pippuroitu lihamuhennos peposo. Pippuri oli kuitenkin kallista. Fenkolin siemenet sen sijaan osoittautuivat edullisiksi ja helposti saataviksi, fenkolia kun kasvoi villinä maaseudulla. Nokkelat lihakauppiaat keksivät maustaa fenkolin siemenillä sianlihamakkaroita; siemenien ansiosta niin makkara kuin samassa yhteydessä nautittu vaatimaton viinikin maistuivat paremmilta. Temppu on vakiinnuttanut arkikieleen verbin infinocchiare, suomeksi vaikkapa ”fenkoloida”, joka tarkoittaa nenästä vetämistä tai petkuttamista.

Fenkolimakkara finocchionalla on ansaittu paikkansa antipastona kinkkujen, juustojen ja muiden makkaroiden seurassa. Erityisen perso sille oli valtiomies ja herkkusuu Niccolò Machiavelli, joka halusi tarjota sitä kaikilla juhlaillallisillaan. Kirjeestä toiseen hän todisteli finocchionan virkistävää vaikutusta, kun taas makkaran jälkeen nautittu viini kirkasti mielen ennen kirjoittamiseen ryhtymistä.

– Salla Leponiemi: Firenzeläiset elämät

Kesälomalla voi iskeä matkakuume, mutta koska haluan kesät viettää Suomen saaristossa, tyydyn nojatuolimatkoihin. Firenze on ollut monesti kirjallisten matkojeni kohteena. Olen tutustunut firenzeläistaiteilija Artemisia Gentileschiin Mia Kankimäen kirjassa Naiset joita ajattelen öisin, seurannut Lucrezia di Medicin traagista avioliittoa Maggie O’Farrellin romaanissa Lucrezian muotokuva, kokenut Arno-joen tulvan vuonna 1966 Sarah Winmanin romaanissa Still Life ja tietysti nauttinut näköaloista brittituristien seurassa E.M. Forsterin romaanissa A Room with a View (Hotelli Firenzessä). Monet näistä kirjoista tai niissä kerrotuista henkilöistä tai tapahtumista tulivat vastaan myös tämän kesän Firenzen-matkalla, jonne vei Salla Leponiemen Firenzeläiset elämät- kuinka löysin kotini suurten persoonallisuuksien kaupungista.

Taidehistorioitsija, oopperalaulaja ja kirjailija Salla Leponiemi toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja osti asunnon Firenzestä. Mukaan lähti mäyräkoira Figaro, joka hurmasi heti eläinrakkaat italialaiset. Kirjassaan Firenzeläiset elämät Leponiemi kertoo kokemuksistaan ja kommelluksistaan yrittäessään asettua uuteen kotikaupunkiinsa. Samalla kirja tutustuttaa firenzeläisiin renessanssiajan merkkihenkilöihin taiteen, arkkitehtuurin, kirjallisuuden, musiikin, muodin, politiikan, tieteen, kaupan ja ruokakulttuurin saralta. Firenzen kiehtova ja monipuolinen kulttuurihistoria avautuu näiden ihmisten ja heidän elämäntarinoidensa kautta. Kirjan epigrafissa Leponiemi toteaakin, että suuri osa Firenzen viehätystä ovat siellä eläneet ihmiset, joiden henki yhä viipyilee kaupungin ilmapiirissä.

Salla Leponiemi on kirjoittanut aiemmin elämäkerrat laulaja Hanna Granfeltista ja taidemaalari Elin Danielson-Gambogista. En ole lukenut kumpaakaan, mutta tämän kirjan perusteella uskon niiden olevan mukaansatempaavia elämäkertoja. Leponiemi kirjoittaa eläväisesti ja osaa poimia kiinnostavia ja yllättäviä yksityiskohtia käsittelemistään aiheista. Viehätyin esimerkiksi tuosta yllä olevan lainauksen kulinaristisesta etymologiasta. On kiinnostavaa, miten uudet sanat juurtuvat arkikieleen, esimerkiksi miten pilaantuvan lihan makua peittämään keksitty viaton fenkoli päätyy tarkoittamaan petkuttamista. (Kerroin tämän pojalleni ja nyt hän yrittää jatkuvasti fenkoloida minua.) Leponiemen italian kielen taidot ovat varmasti kehittyneet siitä, kun hän alkoi etsiä asuntoa Firenzestä. Hän kertoo omaksuneensa sanavarastonsa oopperoista, joten hän osasi kauhistella pyöveliä ja anoa armoa flanderilaisille, mistä ei hirveästi ollut hyötyä sähkösopimuksen laatimisessa. Itse olen vuoden ajan opiskellut Duolingo-italiaa, mutta eipä silläkään opita tuollaisia arkikielen hienouksia. Ei ainakaan tullut infinocchiare-verbiä vastaan ????

Firenzeläiset elämät tarjoaa viihdyttävän ja tietorikkaan nojatuolimatkan kulttuuria ja historiaa tihkuvaan kaupunkiin. Historiallisia henkilöitä mainitaan niin paljon, että perässä on välillä vaikea pysyä, varsinkin kun aikajanallakin hypitään satunnaisesti eri vuosisatoihin. Medicien pankkiirisuku nousee esiin usein, mikä ei ole ihme – onhan heillä ollut vuosisatoja mahtisuvun asema kaupungissa. Odotin koko ajan Lucrezia di Medicin saapumista areenalle, mutta valitettavasti hänen tarinaansa ei mainittu. Sen sijaan Leponiemi kertoo Lucrezian veljen Franciscon traagisesta rakkaustarinasta, joka sekin johti kuolemaan epäselvissä olosuhteissa. Näitä traagisia tarinoita Firenzen historiaan mahtuu, kun mahtisivut ovat ottaneet mittaa toisistaan. Jos vihollisen suitsimiseen ei muu auta, niin aina voi keksiä syyn kuolemantuomiolle tai langettaa kirkonkirouksen. Melkoiseksi juonittelijaksi osoittautuu myös Leponiemen käyttämä kiinteistövälittäjä Giampiero, mutta hänen aiheuttamia sotkujaan setvitään sentään notaarin toimistohuoneessa, eikä tiputtamalla vastustajia palatsin tornista.

Firenzeläiset elämät puikkelehtii viehättävästi historiasta nykypäivään. Nykypäivän kuvaukseen ajoittuu myös koko maailmaa kohdannut koronapandemia, jota Leponiemi käsittelee italialaisten näkökulmasta. Se ja muut vastoinkäymiset on kirjattu selvästi pienen välimatkan päästä, sillä hankaluuksissa nähdään jo humoristisia puolia ja niitä muistellaan pilke silmäkulmassa. Kirjassa myös eletään firenzeläisunelmaa, nautitaan taiteesta ja hyvästä ruoasta. Omanarvontuntoisen Figaro-koiran metkuja oli erityisen hauska seurata, hän oli selvästi yksi suuri persoonallisuus muiden Firenzen persoonien joukossa. Kirjan lopussa on kattava lähdeluettelo, josta voi löytää lisälukemista tuleville nojatuolimatkoille. Toivottavasti joskus pääsen ihan paikan päälle aistimaan Firenzen ilmapiiriä ja nauttimaan sen kulttuuriaarteista.

Salla Leponiemi:
Firenzeläiset elämät – kuinka löysin kotini suurten persoonallisuuksien kaupungista
Gummerus 2024

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Nostetaan teksti pöydälle
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Maggie O’Farrell: Lucrezian muotokuva

E. M. Forster: A Room with a View | Klassikkohaaste 13

Sarah Winman: Still Life

Pirjo Toivanen: Siskoni Italiassa

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Seuraa Kirjaluotsia

Firenze Firenzeläiset elämät kaupunkihistoria kulttuurihistoria renessanssi Salla Leponiemi ulkomailla asuminen