Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Her sensations on the discovery made her perfectly speechless. She could not even thank him. She could only hang over little Charles, with most disordered feelings. His kindness in stepping forward to her relief, the manner, the silence in which it had passed, the little particulars of the circumstance, with the conviction soon forced on her by the noise he was studiously making with the child, that he meant to avoid hearing her thanks, and rather sought to testify that her conversation was the last of his wants, produced such a confusion of varying, but very painful agitation, as she could not recover from, till enabled by the entrance of Mary and the Miss Musgroves to make over her little patience to their cares, and leave the room. She could not stay. It might have been an opportunity of watching the loves and jealousies of the four – they were now altogether; but she could stay for none of it. It was evident that Charles Hayter was not well inclined towards Captain Wentworth. She had a strong impression of his having said, in a vext tone of voice, after Captain Wentworth’s interference, ”You ought to have minded me, Walter; I told you not to teaze your aunt;” and could comprehend his regretting that Captain Wentworth should do what he ought to have done himself. But neither Charles Hayter’s feelings, nor anybody’s feelings, could interest her, till she had a little better arranged her own. She was ashamed of herself, quite ashamed of being so nervous, so overcome by such a trifle; but so it was, and it required a long application of solitude and reflection to recover her.

– Jane Austen: Persuasion

Jane Austenin syntymästä on kulunut 250 vuotta ja sen kunniaksi kirjablogeissa on tänään Austen-aiheisia postauksia. Jane Austen 250 -haastetta luotsaa Tuulevin lukublogi. Muutama vuosi sitten olin lomalla Englannissa Austenin kotimaisemissa ja vierailin hänen haudallaan Winchesterin katedraalissa. Tuon reissun yhteydessä luin Austenin romaanin Pride and Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo) ja Carol Shieldsin elämäkerran Jane Austen. Nyt päätin kuunnella romaanin Persuasion äänikirjana luottoääneni Juliet Stevensonin lukemana. Hänen lukutapansa todella saa klassikot elämään.

Persuasion on Austenin viimeinen romaani, joka julkaistiin vuonna 1817, puoli vuotta Austenin kuoleman jälkeen. Teos on hiljattain julkaistu uutena suomennoksena. Kersti Juvan käsissä romaani on saanut myös uuden suomenkielisen nimen, kun Viisasteleva sydän (suom. Kristiina Kivivuori, WSOY 1951) on muutettu muotoon Arkaileva sydän (suom. Kersti Juva, Teos 2024). Sekä viisastelua että arkailua sydämenasioissa romaanissa tosiaan riittää, vaikka alkuperäisnimi Persuasion – suostuttelu – on molemmissa suomennoksissa jäänyt taka-alalle. Romaanissa nuori Anne Elliot on aikanaan antanut muiden vaikuttaa ratkaisuunsa ja luopunut kihlauksestaan kapteeni Frederick Wentworthin kanssa. Kahdeksan vuotta myöhemmin entiset rakastavaiset kohtaavat jälleen – molemmat edelleen naimattomina. Tarinan edetessä lukijaa johdatellaan vähitellen uskomaan, että tämän parin on kuin onkin määrä päätyä yhteen.

Romaanin keskushahmo Anne Elliot on kolmeakymmentä lähestyvä nainen, joka kuuluu englantilaiseen maalaisaateliin. Hänen isänsä sir Walter Elliot on turhamainen ja pinnallinen mies, joka ihailee omaa sukuluetteloaan enemmän kuin lapsiaan. Annen äiti on kuollut jo kauan sitten, ja perheen asioita hoidetaan enemmän ulkokuoren kuin järjen ohjaamina. Vanhempi sisar Elizabeth jakaa isänsä itserakkauden, kun taas nuorempi Mary on ailahteleva ja valittava, mutta naimisissa kunnollisen Charles Musgroven kanssa. Anne on perheensä järjen ääni, maltillinen ja tunne-elämältään kypsä, mutta hänen mielipiteitään kuunnellaan harvoin.

Aikoinaan kahdeksantoistavuotiaana Anne oli kihloissa nuoren meriupseerin Frederick Wentworthin kanssa. Liitto kuitenkin kariutui, kun ystävät ja perhe – erityisesti Annen viisas mutta ehkä liiankin vaikutusvaltainen neuvonantaja lady Russell – suostuttelivat Annen purkamaan kihlauksen miehen vaatimattoman aseman vuoksi. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, Wentworth on palannut menestyneenä kapteenina, joka on rikastunut sodissa ja saavuttanut sosiaalista arvostusta.

Kohtaaminen on molemmille vaikea: Anne on oppinut elämään hiljaista, sovinnollista elämää, kun taas Wentworth kantaa mukanaan pettymystään ja ylpeyttään. He liikkuvat samoissa seurapiireissä, erityisesti Musgrovejen ja heidän ystäviensä keskuudessa, ja heidän välilleen jää aluksi viileä etäisyys. Vähitellen kuitenkin molempien tunteet alkavat jälleen nousta pintaan. Austenin tarkkanäköisyys näkyy siinä, miten hienovaraisesti hän kuvaa Annen sisäistä heräämistä – hänen toiveitaan, katkeruuttaan ja rohkeuden vähittäistä palautumista.

Juonen käänteet vievät ensin merituulen raikkaaseen Lyme Regisiin, viehättävään rannikkokaupunkiin, jossa kohtalokkaat tapahtumat ravistelevat koko seuruetta, ja lopulta Bathin seurapiireihin, missä väärinkäsitykset ja toisten taholta tulevat “suostuttelut” saavat vielä viimeisen kerran mutkia aikaan. Mutta Austenin tapaan järki ja sydän löytävät lopulta yhteisen sävelen: Wentworthin kuuluisa kirje, jossa hän tunnustaa edelleen rakastavansa Annea, on yksi koko englantilaisen romaanikirjallisuuden kauneimmista rakkaudentunnustuksista.

Nautin suuresti Juliet Stevensonin eläytyvästä ja kirkkaasti artikuloidusta lukemisesta, joka toi esiin Austenin hienovaraisen ironian ja tunteiden hiljaiset väreet. Wentworthin kirjeen kohdalla Stevenson onnistui tavoittamaan juuri sen pidätellyn intensiteetin, joka tekee kohtauksesta niin vaikuttavan. En kokenut tekstiä vaikeaksi, vaikka Austenin lauseet ovat pitkiä ja täynnä vivahteita. Toistan ehkä itseäni, mutta vieraalla kielellä kuuntelu on usein helpompaa kuin tekstin lukeminen itse – hyvä lukija rytmittää ja hengittää tarinan puolestasi. Hänen äänessään kerronta soljuu eteenpäin, kun taas itse lukiessa saattaisi jumiutua yksittäisiin sanoihin ja kadottaa pitkien lauserakenteiden langanpään. Vilkaisin myös molempia suomennoksia, mutta tuntui oudolta lukea Austenia suomeksi. Ehkä Austen merkitsee minulle englannin kieltä yhtä paljon kuin aikakautensa sosiaalista koreografiaa – sävyjä, joita parhainkaan käännös ei täysin tavoita.

Jane Austen:
Persuasion
Naxos Audiobooks 2014
(alun perin julkaistu 1817)
Äänikirjan lukija: Juliet Stevenson

* Osta uusi suomennos Arkaileva sydän Finlandia Kirjasta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Mary Shelley: Frankenstein | Klassikkohaaste 21

George Eliot: Middlemarch | Klassikkohaaste 19

Sanna Nyqvist: Rannalla – Miten kirjailijat löysivät meren

Anne Brontë: Agnes Grey | Klassikkohaaste 17

Henry James x 2 | Klassikkohaaste 15

Ivy Compton-Burnett: More Women Than Men

Elizabeth Gaskell: North and South

Jane Austen: Pride and Prejudice & Carol Shields: Jane Austen | Klassikkohaaste 9

Seuraa Kirjaluotsia

#janeausten250 äänikirja Anne Elliot Arkaileva sydän Frederick Wentworth Jane Austen klassikko Persuasion Viisasteleva sydän