Jane Austen oli ensimmäisiä kirjailijoita, jotka ymmärsivät rannan mahdollisuudet kirjallisena miljöönä. Viisastelevassa sydämessä hän hyödyntää monia sellaisia elementtejä, jotka toistuvat myöhemmissä rantakertomuksissa. Rannalla on palauttava ja virkistävä vaikutus, se antaa uutta voimaa ja avaa kirjan henkilöille uusia suuntia. Rannalla ihmiset altistuvat uusille kokemuksille ja odottamattomille vaaroille. Siellä kohdattavat tuntemattomat muukalaiset ja uudet tuttavuudet tuovat tarinaan odottamattomia käänteitä. Ranta on siirtymätila, jossa ihminen tempautuu mukaan johonkin uuteen, löytää itsestään aiemmin kätkettyjä voimia tai haluja.

Sanna Nyqvist: Rannalla – Miten kirjailijat löysivät meren

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Sanna Nyqvistin teos Rannalla: Miten kirjailijat löysivät meren sopii loistavasti luettavaksi kesälomalla meren rannalla ja näin ollen se on kuin tehty Kirjoja ulapalta -haasteeseen. Viehättävässä teoksessa Nyqvist kuljettaa lukijan rannalle Jane Austeni­n, August Strindbergin, Marcel Proustin, Virgini­a Woolfin ja Tove Janssonin seurassa ja jäljittää näiden kirjailijoiden teosten kautta meren ja rantaelämän kulttuurihistoriaa 1800-luvun alusta nykyaikaan.

Kirjan nimi Rannalla on oikein kuvaava, vaikka alaotsikko Miten kirjailijat löysivät meren viittaakin enemmän ulapalle. Kirjassa esitellyt kirjailijat keskittyvät enemmän rantaelämään ja meren kuvaamiseen sieltä käsin kuin itse mereen. Esimerkiksi Austenin kesken jäänyt romaani Sanditon kuvaa rantoja terveysturismin ja heränneen kaupallisuuden näkökulmasta. Meren läheisyyttä alettiin niihin aikoihin tarjota avuksi monenlaisiin terveyshuoliin ja oli myös muodikasta ottaa merikylpyjä ja matkustaa säännöllisesti hengittelemään meri-ilmaa. Voi kunpa nykypäivänäkin saisi lääkäriltä lähetteen rantalomalle!

Myös Strindbergin Tukholman saaristoon sijoittuvissa teoksissa kuvataan porvarillista saaristolaiselämää, kuin myös Marcel Proustin ja Virginia Woolfin teoksissa. Tove Janssonille meri oli muutakin kuin pittoreski maisema. Se oli tarinoiden lähde, seikkailujen mahdollistaja ja jännittäviä tilanteita luova luonnonvoima, eikä hän itsekään arkaillut heittäytyä tyrskyihin. Kaikki kirjassa esitellyt kirjailijat liittävät mereen jonkinlaisen muutosvoiman elementin. Austenin romaaneissa meri tarjoaa etenkin naisille mahdollisuuden vapautua ja löytää oman äänensä ja meren rannalla vietetyt hetket johtavat yleensä johonkin ratkaisevaan päätökseen tai muutokseen. Woolfin teoksissa aaltojen liike nivoutuu elämisen rytmiin, vuorovedet kuvaavat elämän nousuja ja laskuja. Strindbergin henkilöille pelkkä meren katsominen saattaa saada aikaan ilmestyksenomaisen näyn toisenlaisesta elämästä.

Sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitetut kirjallisuusesseet käsittelevät monipuolisesti sekä kirjailijoiden omaa suhdetta mereen ja rantoihin että heidän teostensa kuvaamia merenrantakohteita. Mukavalla tavalla poukkoileva kerronta antaa lukijan vaellella rannoilla ja uppoutua tunnettujen kirjailijoiden sielunmaisemiin. Nyqvist avaa myös kiinnostavasti kirjallisuuskritiikissä vähemmän käsiteltyä aluetta eli kuvailua. Nyqvist toteaa, että lukijat pitävät usein maisemien kuvailua tylsänä ja hyppivät jopa niiden kohtien yli (todellako?!), mutta kuvailun merkitys korostuu erityisesti merimaisemaan sijoittuvissa teoksissa. Meri voi olla niin hallitseva elementti, että on kuin yksi päähenkilöistä. Onnistunut kuvailu saa lukijan näkemään meren kirjan henkilön silmin.

Jäin kaipaamaan romanttisen rantalomailun kontrastiksi toisenlaisia merielämän kuvauksia. Esimerkiksi Sally Salmisen romaani Katrina kuvaa, miten armotonta saaristolaiselämä oli 1900-luvun alun Ahvenanmaalla. Nyqvistin kirjassa ollaan tosiaan nimen mukaisesti rannalla, mutta ehkä joukkoon olisi mahtanut myös joku kuvaus merestä elinkeinona tai reittinä muihin maihin. Kirjailijavalinnat ovat myös siinä mielessä tylsiä, että heitä on käsitelty niin paljon. Olisin toivonut joukkoon vaikka jonkun vähemmän tunnetun klassikon tai katsauksen nykypäivän merikirjallisuuteen. Nyqvist kirjoittaa sen verran nykypäivästä ja tulevaisuudesta, että toivoo ihmiskeskeisen näkökulman meren kuvaamisessa laajentuvan myös toislajisiin näkökulmiin. Itse olen viime vuosina lukenut joitain romaaneja, joissa käsitellään merta muusta kuin ihmisen näkökulmasta. Esimerkkinä Laline Paullin Pod, jonka päähenkilö on pyöriäisdelfiini ja joka kerrotaan kokonaan meren asukkaiden näkökulmasta. Eikä kyseessä ole todellakaan mikään lasten satu!

Nyqvist perustelee kirjailijavalintoja omilla mieltymyksillään ja se onkin täysin hyväksyttävä syy. Minullakin saaristossa vietettyihin kesiin on jo vuosia kuulunut juuri klassikkojen lukeminen. Jostain syystä kesä ja meren läheisyys virittää mielen sellaiseen – ja minulla jostain syystä kesälukemistossa painottuvat erityisesti brittiklassikot. Ehkä siksi nautin eniten Jane Austenia käsittelevästä osuudesta ja toisaalta Tove Jansson -osuudesta, sillä Kesäkirjan luin yhtenä kesänä saaressa yhdessä poikani kanssa. Jokaisessa osassa on yksi kuva kyseisestä kirjailijasta rannalla. Kuvia olisi voinut olla enemmänkin, vaikka Nyqvist mainitseekin, että joistain kirjailijoista rantakuvien löytäminen oli todella haastavaa. Nyqvist kertoo kirjassa myös omista matkoistaan kirjailijoiden kuvaamille rannoille, niistä reissuista olisi ollut hauska nähdä myös kuvia. Viihdyin hyvin Rannalla merikirjallisuuden klassikoiden jalanjälkiä hiekassa seuraten. Kirjan lopussa on ilahduttavan kattava ja hyvin taustoitettu lähde- ja kirjallisuusluettelo, josta voi löytää lisälukemista.

PS. Kirjaa lukiessa saattaa todellakin innostua lukemaan siinä esiteltyjen kirjailijoiden teoksia tai heistä tehtyjä elämäkertoja. Finlandia Kirjasta löytyy hyvä valikoima klassikoita ja elämäkertoja. * Klikkaa tästä ostoksille: Jane Austen, August Strindberg, Marcel Proust, Virginia Woolf, Tove Jansson.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 43 – Kirjalla ei ole päähenkilöä.

Sanna Nyqvist:
Rannalla – Miten kirjailijat löysivät meren
Tammi 2024

Sinua voisi myös kiinnostaa

Joanna Biggs: A Life of One’s Own: Nine Women Writers Begin Again

Johanna Venho: Syyskirja

Jane Austen: Pride and Prejudice & Carol Shields: Jane Austen | Klassikkohaaste 9

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway / Leskinainen ja papukaija

Seuraa Kirjaluotsia

#kirjojaulapalta helmet2024 helmethaaste Jane Austen kirjallisuudentutkimus Marcel Proust meri Rannalla saaristo Sanna Nyqvist Tove Jansson Virginia Woolf