Hänellä ei ollut hajuakaan kellonajasta, vaikka hän kuvittelikin ettei aamu voinut olla vielä kovin pitkällä: todennäköisesti oli taas toisen samanlaisen päivän varhainen aamuhetki. Manuel oli ruvennut mittaamaan aikaa uudella tavalla, ja tämän uuden kalenterin mukaan päivä ei koskaan vaihtunut. Ensihetkien sekasorron ja hämmennyksen korvasi nyt tyyni turtumus ja välinpitämättömyys hänen sopeuduttua siihen ajatukseen, että Álvaro oli vienyt mennessään päivien merkityksen, minkä jälkeen niiden erottamisessa ei yksinkertaisesti ollut enää mitään mieltä. Tämän myöntäminen rauhoitti häntä. Sen myöntäminen merkitsi tyhjyyden hyväksymistä, sitä ettei hän tavoitellut enää mitään, ja tämä armollinen ei-mitään mahdollisti sen, että hän pystyi sinnittelemään eteenpäin ilman että tuska repisi hänen sydämensä riekaleiksi. Sateen ropina ikkunassa ja Kahvin kevyt kuorsaus täydensivät harmonista levollisuuden tunnetta. Manuel tunsi pikku-olion epätasaisen hengityksen jalkaansa vasten. Kohottauduttuaan puoli-istuvaan asentoon hän huomasi, että oli ikkunaluukkujen sulkemisen lisäksi unohtanut edellisiltana muutakin: päiväpeitto oli mytyssä jalkopäässä, eikä hän ollut myöskään riisunut vaatteitaan. Manuel kumartui koiran puoleen silittääkseen sitä.

Minulla on ollut taas vakaa aikomus lukea enemmän espanjaksi tänä vuonna. Alkuvuosi lähtikin niiltä osin vauhdikkaasti liikkeelle, mutta niin vain se on taas jäänyt. Ja nyt menin vielä lukemaan espanjalaisen romaanin suomennettuna, kun se osui kirjastossa sattumalta käteen. Yli kuusisataasivuisen romaanin kahlaaminen espanjaksi olisi tosin saattanut vain tehdä hallaa projektilleni. Tykästyin tässä kirjassa Dolores Redondon kerrontaan, joten voisin kokeilla hänen edellisiä dekkareitaan espanjaksi. Baskimaan murhat -trilogia on saanut osakseen hyviä arvioita ja baskilaisella mytologialla ja vahvalla luontokuvauksella maustettu dekkari kuulostaa kiehtovalta.

Tämän kaiken minä annan sinulle on itsenäinen teos ja ymmärtääkseni paljon kesympi teemoiltaan kuin tuo mainittu murhatrilogia. Sopivasti jännitystä ja ennen kaikkea koukuttava juoni löytyy myös tästä romaanista. Galiciaan Ribera Sacran viinialueelle sijoittuva kirja on myös tunnelmaltaan vaikuttava ja aiheuttaa lievää matkakuumetta. Olen asunut Madridissa, matkaillut Kataloniassa ja Andaluciassa ja reissannut autolla Andalucian ja Madridin välillä, mutta Espanjan luoteiskolkka on minulle vieraampaa seutua. Redondo kuvaa kirjassaan kiehtovasti jokien halkomaa ja pengerrettyjen viiniviljelysten kuvioimaa vuoristomaisemaa ja sen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä. Sisäänpäin lämpiävien aatelisten lisäksi kyräilevää tunnelmaa luovat tarinat tulvavesien hautaamista kylistä. Seutu ei ota muukalaista helpolla vastaan, mutta ei myöskään päästä otteestaan. Otteestaan ei myöskään päästä tämä romaani, jonka päälle kuusisataa sivua kääntyilevät rivakkaan tahtiin.

Kirjailija Manuel Ortigosan ovelle koputetaan pahimman mahdollisen uutisen kanssa: aviomies Álvaro on kuollut auto-onnettomuudessa Galiciassa. Järkytykset seuraavat toisiaan. Álvaron piti olla kuolinhetkellään jossain ihan muualla, mutta selviääkin, että tämä on vieraillut Manuelin tietämättä Ribeira Sacrassa säännöllisesti jo vuosia. Hautajaiset ja perinnönjako Galiciassa heittävät Manuelin aivan vieraaseen maastoon. Hän saa tietää, että hänen aviomiehensä oli rikas markiisi, joka kuului yhteen Espanjan vaikutusvaltaisimmista suvuista. Manuelille Álvaro on väittänyt katkaisseensa välit sukulaisiinsa kokonaan, kun he eivät hyväksyneet hänen seksuaalista suuntautumistaan. Tutustuessaan nyt kuolleen puolisonsa kylmäkiskoiseen sukuun, Manuel alkaa epäillä tunsiko miestään lainkaan. Hämmennys saa vieläkin syvempiä pyörteitä, kun Manuelin puheille pyrkii juuri eläkkeelle jäänyt poliisi Nogueira, joka itsepintaisesti väittää, että Álvaron kuolema ei ollutkaan onnettomuus. Yhdessä Nogueiran ja Álvaron lapsuudenystävän, pappi Lucasin, kanssa Manuel ryhtyy kaivelemaan suvun synkkiä salaisuuksia. Ja niissä riittääkin tonkimista!

Muñiz de Dávilan aatelissuvun jäsenet ovat toinen toistaan epäilyttävämpää porukkaa. Osa heistä suhtautuu avoimen vihamielisesti Manuelin nuuskimiseen kartanon mailla, mutta on niitäkin, jotka ottavat hänet yllättävän lämpimästi vastaan. Miehensä veljenpoikaan ja tämän äitiin Manuel solmii läheisimmät suhteet. Täysin kylmäksi hänet ja lukijan taas jättää suvun matriarkka, lisänimeltään Korppi, joka täysin laskelmoidusti ja vailla tunnetta vetelee naruista kaiken taustalla. Vanhan aatelissuvun kunnian säilyttäminen on hänelle kaikki kaikessa, vaikka omat perheenjäsenet tekevätkin sen kovin hankalaksi kaikella sekoilullaan.

Redondon runsas kerronta huumaa kuin gardenian tuoksu vanhan kartanon puutarhoissa. Tarinaan ja miljööseen uppoutuu mielellään ja juonellisesti jännite säilyy loppumetreille saakka. Perinteisen dekkarin ystävälle tämä romaani saattaa olla liian maalaileva ja yksityiskohtainen, mutta minä pidin kovasti tästä kaunokirjallisesti kunnianhimoisesta rikostarinasta. Erityismaininta myös oivaltavasti nimetyistä luvuista. Tämän kaiken minä annan sinulle on voittanut arvostetun Premio Planeta de Novela -kirjallisuuspalkinnon.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 41 – Valitse kirja sattumanvaraisesti.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa oli sopivasti käyttämättä kohta 49 – Flamenco nuevoa sisältävä levy, joten sehän sopi mainiosti tähän espanjalaiseen kirjaan. Tosin flamencon juuret ovat etelämpänä, Andaluciassa, eikä tämän kirjan tapahtumapaikoilla Galiciassa, joka löytyy Espanjan luoteiskulmasta. Flamencoa olen kuunnellut aikoinaan paljonkin, sillä harrastin useita vuosia flamencotanssia. Se on ikävä kyllä viime vuosina jäänyt ja siksi tämä haastekohta aiheutti myös pientä melankoliaa. Koska haastekohta koski nimenomaan nuevo flamencoa, valitsin kuunneltavaksi Buikaa, joka yhdistää flamencoon vaikutteita mm. afrikkalaisesta musiikkiperinteestä ja jazzista. Kuuntelin Buikan albumin La noche más larga vuodelta 2013. Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle
Todo esto te daré (2016),
suom. Sari Selander
Gummerus 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Annelin lukuvinkit
Hurja Hassu Lukija
Kirjamerestä ongittua
Kirjarouvan elämää
Mummo matkalla
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Takkutukka says:

    10/09/18 @ 11:42 

    Sinulla onkin ollut mukavasti kotikenttäetua ja kyllä vaan huumasi kuin gardenian tuoksu, eikä 600-sivua todellakaan tuottanut kuin iloa ja mielihyvää.
    Redondo on vertaansa vailla oleva tarinaniskijä, joka vie lukijansa mennessään. Immersoivaa, varmaotteista ja rubensmaisen rehevää kerrontaa. Kerrassaan tukuisa, kiehtova ja täyspainoinen teos:)

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      10/09/18 @ 14:30 

      Rubensmaisen rehevää kerrontaa, hyvin sanottu! Matkakuumeen lisäksi tämä kirja aiheutti kiinnostuksen gardenioihin. Olen tänä vuonna hurahtanut huonekasveihin ja huomaan bongailevani kasveja myös romaaneista entistä useammin. Gardenia toimii myös huonekasvina, mutta taitaa olla aikamoisen vaativa kasvatettava. Jos joskus sellaisen hommaan, en kyllä raaski piilotella kukkia kenenkään taskuihin 😉

      Vastaa