#elämäkertakaikkiaan #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani espanjankielinen Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmet2025 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto klassikko kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018-2026
NoViolet Bulawayo: Glory
Tholukuthi it took the first decade of the donkey’s married life for her, by patiently piecing together fragments of the Father of the Nation’s nightmares and sleep talk, sometimes including whole conversations, lectures, debates, arguments, pleas, confessions, musings, by paying special attention to the intimate talk of the Seat of Power and Inner Circle, to […]
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Susi hymyili minun suuntaani ja sanoi: ”Halima on oikeassa. Ruumiissa on kova kuivattaminen, mutta kyllä se onnistuu.”Carus Farrar sanoi: ”Mitä sisäelimille tehdään, sydämelle ja muille? Kaikkea ei varmasti voi kuivattaa.””Haudataan sydän tänne”, Susi sanoi. Hän hymyili. ”Se on erinomainen ratkaisu. Käsitellään ruumis kuljetusta varten, mutta haudataan sydän ja sisukset tänne. Ja jos hän joskus ilmestyy […]
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta
M’dhara Vitalis nyökkäsi meille ohimennen, kun hän jalkakipujaan paljastamatta asteli verkkaan tanssilattialle. Ja sitten hän tanssi. Vartijan borrowdale meni mbaresdaleksi. Dzinganisayin liikehdintä osoittautui amatööriaskelteluksi. Nyengeterayin uutuudet paljastuivat kokemattoman nulikan pintakeikailuksi. M’dahara Vitalis tanssi heidät pois parketilta, katsomaan sivusta siinä kuin me muutkin. Me töllötimme suu auki hänen reebokiaan ja vesipumppuaan. Hän ällistytti meidät juoksevalla miehellään. […]
Petina Gappah: Muistojen kirja
Sinne minä menen ensimmäiseksi, juuri Matoposiin, heittämään kukkia hänen eniten rakastamansa paikan ylle. En hautajaiskukkia – en liljoja, tarhaneilikoita enkä ruusuja. Annan hänelle kolibrikukkia, paratiisilintuja joilla on vahvat varret ja oranssinpunaiset kukat, juuri niitä kukkia joita hänen kuolinpäivänään ostin. Näen jo nyt sieluni silmin, miten niiden väri suorastaan leimuaa ilmassa, purppuraisena ja oranssina vasten sinistä […]
Edellinen sivu Seuraava sivu