Tholukuthi it took the first decade of the donkey’s married life for her, by patiently piecing together fragments of the Father of the Nation’s nightmares and sleep talk, sometimes including whole conversations, lectures, debates, arguments, pleas, confessions, musings, by paying special attention to the intimate talk of the Seat of Power and Inner Circle, to understand that the rumours she’d heard throughout her youth, from those who really know about things, were true — that the Father of the Nation in fact lived with ghosts, that the Father of the Nation, and by extension the Seat of Power, the Party of Power and thus Jidada with a -da and another -da itself, had a complicated history that wasn’t necessarily all glory.

NoViolet Bulawayo: Glory

Olen perannut syksyn aikana läpi tämän vuoden Booker-ehdokkaita, enää yksi on tämän jälkeen lyhytlistalta lukematta. Lyhytlistalta löytyy myös zimbabwelaissyntyinen NoViolet Bulawayo, oikealta nimeltään Elizabeth Tshele. Glory on Bulawayon toinen romaani ja myös esikoisromaani We Need New Names pääsi Bookerin lyhytlistalle vuonna 2013. Glory on vahvan allegorinen ja kerronnaltaan erottuva poliittinen satiiri Robert Mugaben tyrannisoimasta Zimbabwesta. Orwellin Eläinten vallankumouksen henkeen kirja sijoittuu eläinten valtakuntaan nimeltä Jidada, jota on neljä vuosikymmentä johtanut karismaattinen vanha hevonen. Kun the Old Horse ja hänen vaimonsa, aasi nimeltä Marvellous, viimein syöstään vallasta, kansa ehtii hetken riemuita. Pian kuitenkin huomataan, ettei tilalle noussut toinen vanha hevonen Tuvius Delight Shasha, ole yhtään sen parempi vaihtoehto. Vastaava vallankaappaus tapahtui Zimbabwessa vuonna 2017, kun Mugabe Grace-vaimoineen syöstiin vallasta ja tilalle nousi Emmerson Mnangagwa.

Bulawayo kuvaa maan korruptiota herkullisesti liioitellen. Hallituksesta löytyy esimerkiksi nämä ministerit: “The Minister of the Revolution, the Minister of Corruption, the Minister of Order, the Minister of Things, the Minister of Nothing, the Minister of Propaganda, the Minister of Homophobic Affairs, the Minister of Disinformation, the Minister of Looting”. Kun totuus on tämän todellisen maan ja sen johtajien osalta usein tarua ihmeelliseempää, ironiassa saakin mennä todella pitkälle tehdäkseen vaikutuksen. Grace Mugabe niin sanotusti väitteli tohtoriksi kolmessa kuukaudessa, kirjassa aasi Marvellous tekee saman “before you could say diss, for dissertation“. Uusi hallitsija taas rakastuu Applen Siri-ääneen, joka aina niin auliisti ja mukisematta toteuttaa kaikki hänen toiveensa.

Yksilötason sankariksi nousee vuohi nimeltä Destiny, joka palaa vallankaappauksen jälkeen kotikyläänsä oltuaan vuosia maanpaossa Yhdysvalloissa. Destiny todistaa kotimaansa rappiotilaa ja tutustuu sukunsa synkkään historiaan. Hänen äitinsä perhe joutui kansanmurhan uhreiksi. Kirjassa viitataan suoraan Gukurahundiin, joka oli Mugaben 80-luvulla käynnistämä sisäinen puhdistus, jossa tapettiin kymmeniätuhansia siviilejä. Gukurahundi on shonankielen sana, joka tarkoittaa “tuulta, joka kuljettaa roskat pois ennen sateita”. Varoitus herkille lukijoille: Tämä osuus kirjassa on hyvin rankka ja ahdistava. Perhe muun muassa pakotetaan valitsemaan kuka joutuu hakkaamaan toisen perheenjäsenen kuoliaaksi tylsällä kirveellä. Erikoista sinänsä, juuri tässä kohtaa en enää nähnyt mielessäni eläimiä, vaan ihmisiä. Tuntui vahvasti siltä, että vain ihmiset ovat kykeneviä tällaiseen järjettömään julmuuteen.

Bulawayo käyttää eläinhahmoja muutenkin hyvin viitteellisesti. Nämä hevoset, aasit, lehmät, siat, vuohet, koirat, kissat ja kanat pukeutuvat, ajavat autoa, käyttävät puhelimia ja twiittaavat. Kaikki Jidadan asukkaat vaikuttavat olevan kotieläimiä ja eri eläinryhmillä on eri asema yhteiskunnassa. Hevoset ovat vallassa ja koirat ovat heidän henkivartijoitaan ja sotilaitaan. Välillä tuntuu siltä, että kirjailija itsekin unohtaa puhuvansa eläinten suulla. Allegoria tuntuu myös siinä mielessä keinotekoiselta, että keksityn Jidadan lisäksi monet muut paikat, nimet ja historialliset tapahtumat ovat oikeita. Ehkä ihmisten korvaaminen eläimillä on auttanut etäännyttämään tilannetta sen verran, että näistä asioista on ylipäätään uskaltanut kirjoittaa. Toisaalta eläinsymboliikan hyödyntäminen jää jotenkin vajaaksi ja vie huomion turhaan sivuseikkoihin.

Tekstin tasolla Bulawayo käyttää kerronnallisena tehokeinona toistoa, joka varsinkin äänikirjassa tekee kuuntelukokemuksesta sekä vaikuttavan että hivenen rasittavan. Itse lukiessa kappaleen, jossa toistetaan samaa virkettä, ehkä vain ohittaisi vilkaisten, mutta äänikirjassa lukija lukee jokaikisen toiston. Kirjassa on esimerkiksi luku, jossa toistetaan Black Lives Matter -liikehdinnän anthemiksi noussutta George Floydin viimeistä lausetta I can’t breathe niin kauan, että kuuntelijallakin meinaa henki salpautua. Myös muita vastaavia toistoja esiintyy, myös sanatasolla. Maan nimi Jidada sanotaan usein muodossa Jidada with a -da and another -da. Bulawayo käyttää myös täytesanana hokemaa tholokuthi, jolla ilmaistaan hämmästystä tai ihmetystä. Suoraa käännöstä sanalle ei ole, mutta suomeksi se voisi olla vaikka tajuutsä tai oikeesti. Vielä pitkään kirjan loputtua hoin mielessäni tholukuthia, jota viljeltiin tekstin seassa todella tiuhaan. Chipo Chungin lukema äänikirja on muuten tholukuthi todellinen kokonaistaideteos. Pientä tiivistämisen varaa romaanissa olisi ollut. Painettuna noin 400-sivuinen romaani on äänikirjana 16 tuntia pitkä.

Booker-ehdokkaissa on nyt kaksi kirjaa, jotka turvautuvat satiirin voimaan käsitellessään ihmiskunnan pimeitä puolia. Bulawayon lisäksi tyylikeinoa käyttää Percival Everett romaanissaan The Trees, joka käsittelee satiirin, dekkarikerronnan ja myös fantasian keinoin historiallisia mustien lynkkauksia Yhdysvalloissa. Näitä kirjoja yhdistää moni muukin asia, detaljitasolla yksi Valkoisen talon twiittaava paviaani, josta molemmat kirjailijat tekevät ansiokkaasti parodiaa. Totuudenjälkeisessä ajassa eletään vahvasti molemmissa romaaneissa. Bulawayon romaanissa näytösluontoiset vaalit saavat somessa ironisen tunnisteen #freefairncredible. Sellaisia vaaleja on ikävä kyllä ollut juuri käynnissä myös Euroopassa. Glory onkin romaani, joka kertoo universaalia tarinaa korruptiosta, imperialismista, postkolonisaatiosta ja tyranniasta. Lopulta eläimistä vaikuttavimpina jäävät mieleen punaisiksi perhosiksi muuttuneet sorron uhrit. Tholukuthi!

NoViolet Bulawayo: 
Glory
Penguin Audio 2022
Äänikirjan lukija: Chipo Chung

Sinua voisi myös kiinnostaa

Percival Everett: The Trees

Abdulrazak Gurnah: Afterlives

Lydia Millet: A Children’s Bible

Gaël Faye: Pienen pieni maa

Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2022 äänikirja allegoria diktatuuri Glory korruptio NoViolet Bulawayo satiiri Zimbabwe