Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Kuiva kausi kesti kestämistään. Ludo kasteli kasvimaataan altaaseen kertyneellä vedellä. Lopulta matalalla riippuvien pilvien tumma verho – josta Luandassa käytetään nimeä cacimbo – repesi ja sade saapui. Maissi alkoi kasvaa. Pavunvarsiin puhkesi kukkia ja palkoja. Granaattiomenapuu täyttyi vihreistä hedelmänaluista. Noihin aikoihin pulut alkoivat kadota kaupungin taivailta. Eräs viimeisistä Ludon nappaamista kyyhkysistä oli rengastettu oikeasta koivestaan. Renkaassa roikkui pieni, muovinen sylinteri. Sen sisällä oli pieni, rullalle kääritty paperinpalanen. Ludo luki tekstin, joka oli kirjoitettu lilanvärisellä musteella, pikkuriikkisellä mutta varmakätisellä kaunokirjoituksella:
Huomenna. Kuudelta, samassa paikassa. Ole varovainen! Rakastan sinua.
Ludo kiersi paperin takaisin rullalle ja pani sen sylinteriin. Hän epäröi. Nälkä raateli hänen sisuksiaan. Ja kaiken lisäksi lintu oli ehtinyt nielaista jalokiven tai pari. Niitä ei ylipäätään enää ollut paljon, ja sitä paitsi osa kivistä oli liian isoja syöteiksi. Toisaalta, kirjelappunen kiehtoi hänen mieltään. Yht’äkkiä Ludolla oli valta käsissään. Pariskunnan tulevaisuus oli hänen tiukassa otteessaan, kauhusta tärisevän kirjekyyhkyn muodossa. Ludo sinkosi siivekkään kohtalon takaisin taivaan avaruuteen.

– José Eduardo Agualusa: Yleinen unohdusteoria

Kun sain kirjastosta ilmoituksen, että varaus Yleinen unohdusteoria on noudettavissa, olin jo ehtinyt unohtaa, mistä kirjasta on kyse. Muisti palautui pätkittäin ja olinpa iloinen tämän luettuani. Taisin alun perin huomata kirjan HS:n arviosta ja siinä houkutteli kaksi asiaa. Ensinnäkin José Eduardo Agualusa on angolalainen kirjailija, ja Angola puuttuu kirjallisesta maailmanvalloituksestani. Toiseksi Agualusa on yksi portugalinkielisen maailman merkittävimmistä nykykirjailijoista, vaikka en ollut koskaan kuullut hänestä tätä ennen. Yleinen unohdusteoria on alun perin julkaistu jo vuonna 2012 ja suomeksi se on ilmestynyt Arto Rintalan suomentamana vuonna 2024 pieneltä Aporia-kustantamolta. Agualusalta on aiemmin suomennettu myös pienoisromaani Menneisyyden myyjä (suom. Pirkko Valkama, Kampus Kustannus 2015).

Yleinen unohdusteoria siis sijoittuu Angolaan, Portugalin entiseen siirtomaahan Lounais-Afrikassa. Angola itsenäistyi vuonna 1975, mutta sitä seurasi 27-vuotinen sisällissota. Romaanin päähenkilö on portugalilaisten siirtomaaisäntien yläluokkaan kuuluva Ludovica ”Ludo” Fernandes Mano, joka asuu siskonsa ja tämän miehen kanssa Luandassa. Ludo on arka nainen, joka harvoin käy ulkona agorafobiansa vuoksi. Kun itsenäisyystaistelut puhkeavat ja sisko ja lanko eräänä iltana katoavat, Ludo päättää pystyttää muurin ja jäädä sen taakse turvaan levottomuuksilta. Hän elää muusta maailmasta eristäytyneenä 28 vuotta. Alkuvuosina hänellä on seuranaan saksanpaimenkoira Haamu ja viimeisinä vuosina orpopoika Sabalu, joka eräänä päivänä kiipeää ikkunasta ja löytää oman turvapaikkansa Ludon maailmasta.

Samalla kun Ludo kehittää luovia tapoja selviytyä omassa suljetussa todellisuudessaan, romaani seuraa kaaokseen ajautunutta Angolaa sekä ihmisiä ja eläimiä sen pyörteissä. Aluksi nämä tarinat ja henkilöt tuntuvat täysin erillisiltä, mutta vähitellen tarinalinjat alkavat limittyä toisiinsa yllättävilläkin tavoilla – sattuman ja vaihtelevien motiivien ajamina. Agualusa onnistuu vain 187-sivuisessa romaanissa punomaan vaikuttavan kudelman erilaisia kohtaloita väkivaltaan ajautuneessa yhteiskunnassa ja kokoamaan ne lopulta yhtenäiseksi tarinaksi loppuhuipennuksineen.

Välillä kerronta etenee Ludon päiväkirjamerkinnöin, joita hän paperin loppuessa tekee hiilellä seiniin. Kirja alkaa alkusanoilla, joissa tavallaan annetaan ymmärtää, että Ludon tarina pohjautuu tositapahtumiin, mutta ehkä olisi pitänyt kiinnittää paremmin huomiota alkusanojen viimeisiin virkkeisiin: Olen näillä sivuilla käyttänyt suuressa määrin Ludon omia sanoja. Siitä huolimatta kaikki lukemanne on fiktiota. Puhdasta fiktiota. Tavallaan oletus tosipohjaisuudesta antoi kirjan lukemiseen oman lisähohtonsa, mutta lukemisen jälkeen löysin Agualusan haastattelun The Guardianista, jossa hän kertoo, ettei Ludo ole todellinen henkilö. Tosin hänen nykyisessä kotimaassaan Mosambikisissa oli uutisoitu pariskunnasta, joka eli 30 vuotta sulkeutuneena kotiinsa, mutta tämä tapahtui kirjan julkaisemisen jälkeen. Moni on lukenut nuo alkusanat yhtä huolimattomasti, sillä lähes jokaisessa kirjasta julkaistussa jutussa kerrotaan Ludon tarinan pohjautuvan todelliseen henkilöön.

Tarina ei siis perustu todelliseen henkilöön, mutta entäpä toiseen romaaniin? Luin hieman tätä ennen Marlen Haushoferin klassikkoromaanin Seinä, jossa nainen on vierailulla serkkunsa ja tämän miehen luona Alpeilla, kun nämä katoavat ja näkymätön seinä eristää naisen muusta maailmasta ainoana selviytyjänä. Hän joutuu elämään tuon oudon lasikuvun sisällä seuranaan vain lehmä, koira ja kissa. Tuota kirjaa lukiessa en olisi heti uskonut lukevani niin pian toisen teoksen, jossa nainen elää 30 vuotta eristyksissä muusta maailmasta muurin takana – seuranaan vain koira. Tunteekohan Agualusa Haushoferin teoksen? Kirjassa ainakin kerrotaan, että asunnossa on loistelias kirjasto, joka sisältää lähes kaikki maailmankirjallisuuden klassikot. Ludo yrittää suojella niitä viimeiseen asti, mutta osan hän joutuu käyttämään sytykkeenä selvityäkseen hengissä. Bibliofiilin aivoitukset saavat salaa toivomaan, että yksi hänen säästämänsä klassikko olisi juuri Haushoferin Seinä, josta hän ammentaisi vertaistukea ja vinkkejä selviytymiseen. Ainakin Ludo keksii erikoisen tavan metsästää kyyhkysiä ruoakseen: hän houkuttelee ne ansaan säihkyvillä timanteilla, joita löysi lankonsa sängyn alta.

Yleinen unohdusteoria on todellinen käännöshelmi. Pidin tästä romaanista niin paljon, että nyt taisi löytyä kirjailija, jonka kohdalla testaan puolentoista vuoden Duolingo-portugaliani. Varasin kirjastosta Agualusan romaanin Nação Crioula, joka kertoo portugalilaisen tutkimusmatkailijan Carlos Fradique Mendesin ja orjana syntyneen, Angolan vaikutusvaltaisimpien ja rikkaimpien joukkoon nousseen Ana Olímpia Vaz de Caminhan salaisesta rakkaudesta. Katsotaan, ymmärränkö tuosta 1800-luvulle sijoittuvasta tarinasta mitään, kun kirjan joskus saan käsiini. Sitä on Helmet-kirjastossa yksi kappale ja se näyttää olevan pitkässä lainassa. Eräpäivä maaliskuun lopussa! Jos lainaaja sattuu huomaamaan tämän, täällä olisi yksi innokas lukija odottamassa vuoroaan. Se quem tem este livro estiver a ler isto: boa leitura. A minha vez chega um dia.

José Eduardo Agualusa:
Yleinen unohdusteoria
Teoria geral de esquecimento (2012),
suom. Arto Rintala
Aporia 2024

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjareppu

Sinua voisi myös kiinnostaa

Marlen Haushofer: Seinä

Ángeles Caso: Contra el viento

Xi Xi: Minun kaupunkini

Claire Messud: This Strange Eventful History

Abdulrazak Gurnah: Kivisydän

Machado de Assis: Dom Casmurro | Klassikkohaaste 14

José Luís Peixoto: Saramago & José

Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut

Seuraa Kirjaluotsia

Angola eristyneisyys José Eduardo Agualusa siirtomaavalta sisällissota Yleinen unohdusteoria