She consulted her watch, the watch that would in time be Magi’s. Barely after eight-thirty. Up at the big apartment, at the top of the hill, there would still be the last sunlight, the beautiful late glow at the horizon, over the ocean. But the big apartment was locked and empty. For François in America it was barely afternoon, the siesta hour, two-thirty. Hopefully he was resting. In her mind, she could see him, not as he was now but in all his ages. If nothing else, on this planet, they had borne loving witness to each other’s lives, to the days and journeys, the freight of emotions, to the blossoming and dwindling of their animal selves. Much sorrow and rage, but more than that, laughter, joy, and wonder. How, now, as the shadows had grown so long, to cleave to the light? To be a witness, to stand alongside, simply to have lived through these strange, beautiful, appalling times, to have been a night-light, a mirror, a support – that, too, was God’s work, though the ambitious American nieces, faithless and perhaps soulless, might disdain it. That wasn’t nothing.

This strange eventful history that made a life. Not good or bad – rather, both good and bad – but that was not the point. Above all, they had been, for so long, wildly curious. Just to see, to experience all that they could, to set foot anywhere, to speak to anyone, taste anything, to learn, to know.

– Claire Messud: This Strange Eventful History

Booker-ehdokkaissa on tänä vuonna kaksi romaania, jotka käsittelevät Pohjois-Afrikan entisissä siirtomaissa syntyneiden elämää maanpaossa. Hisham Matarin My Friends käsittelee Italian entisen siirtomaan Libyan luisumista hirmuhallinnon alle ja lopulta kohti arabikevään mullistuksia. Kertojana on Lontoossa maanpaossa elävä nuori libyalaismies. Claire Messudin This Strange Eventful History taas kertoo Libyan naapurimaasta Algeriasta kotoisin olevasta ranskalais-algerialaisesta perheestä useamman sukupolven näkökulmasta. Erikoinen sattuma on, että Matar ja Messud olivat molemmat Booker-ehdokkaina samaan aikaan myös vuonna 2006.

Claire Messud on yhdysvaltalainen kirjailija ja Harvardin yliopiston luovan kirjoittamisen opettaja, joka on kirjoittanut kymmenkunta kaunokirjallista teosta. Hän on parhaiten tunnettu romaanistaan The Emperor’s Children, joka oli ilmestymisvuonnaan 2006 myös Booker-ehdokkaana ja josta on ilmeisesti tekeillä elokuva nimekkäillä näyttelijöillä. Messud on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta hänen äitinsä on kanadalainen ja isänsä ranskalais-algerialainen. Hänen uusin romaaninsa ammentaa Messudin isänpuoleisen suvun historiasta. Messudin isänisä, joka syntyi entisessä Ranskan Algeriassa, kirjoitti käsin 1500-sivuiset muistelmat lapsenlapsilleen ja näitä muistelmia Messud käytti romaaninsa inspiraationa. Hän onnistuukin kuvaamaan elävästi henkilöidensä rikkaan sisäisen maailman keskellä lähimenneisyyden yhteiskunnallisia ja poliittisia mullistuksia. Ranskan siirtomaavalta, etenkin Algeriassa, sekä toisen maailmansodan tapahtumat ja Saksan hyökkäys Ranskaan jättävät jälkensä romaanin fiktiivisen Cassarin perheen elämään vuosikymmeniksi.

Romaani alkaa kiinnostavasti. Toisen maailmansodan kynnyksellä äiti pakenee kahden lapsensa kanssa synnyinmaahansa Algeriaan, samalla kun hänen laivastoupseerimiehensä seuraa Ranskan sortumista natseille ja odottaa käskyjä diplomaattikomennuksellaan Kreikassa. Cassarin suku oli asunut Algeriassa yli sata vuotta ja he pitivät itseään sataprosenttisesti sinne kuuluvina, mutta myös sataprosenttisesti Ranskan kansalaisina. Kun Algeria itsenäistyi vuonna 1962, näiden ”pieds-noirien” eli Pohjois-Afrikassa siirtomaavallan aikana asuneiden ranskalaisten oli löydettävä kotinsa muualta maailmasta. Niin joutuivat tekemään myös Algerian alkuperäisväestöön kuuluvat harkit, jotka taistelivat Ranskan puolella itsenäisyyssodassa. Heistä olen lukenut aiemmin Alice Zeniterin romaanista Unohtamisen taito sekä Annastiina Heikkilän romaanista Vapaus valita kohtalonsa. Vastaava kivulias itsenäistymisprosessi Ranskan siirtomaavallan alta tapahtui naapurimaa Marokossa, josta Leïla Slimani kirjoittaa omaan sukutarinaansa perustuvassa romaanitrilogiassaan, jonka toinen osa Katsokaa kun tanssimme ilmestyi suomeksi vuonna 2023. Nämä kirjat olivat usein mielessä Messudin kirjaa lukiessa.

François oli kahdeksanvuotias, kun hän matkusti äitinsä ja pikkusiskonsa Denisen kanssa Algeriaan odottamaan sodan loppumista. Hänen isänsä kirjoitti hänelle, että ”se oli heidän paikkansa, se osa Ranskaa, johon he kuuluivat ja jota he yhä rakensivat ja muokkasivat täydellisemmäksi”. Kun Algeria itsenäistyy 60-luvun alussa, perhe jää ilman kotimaata. Algerialaiset eivät enää halua valkoisia ranskalaisia, ja ranskalaiset hyväksyvät heidät kansalaisiksi, mutta halveksivat heitä algerialaisina. Kasvaessaan François muuttaa opiskelemaan ensin Pariisiin ja sitten Fullbright-stipendin voimin Harvardiin. Hän on päättänyt hioa amerikkalaista aksenttiaan ja häivyttää ranskalaisuutensa ja algerialaisuutensa, joista on molemmista tullut hänelle häpeän aihe. Hän menee naimisiin kanadalaisen Barbaran kanssa, saa kaksi tytärtä ja monien muuttojen jälkeen perhe asettuu lopulta Yhdysvaltoihin. François tavoittelee akateemista uraa, mutta vaimo ja vastuu perheestä pakottavat hänet tinkimään unelmistaan. Hänestä tulee alkoholisoitunut yritysjyrä, onneton kumppani vaimolleen ja etäinen isä tyttärilleen. Koko elämänsä hän etsii henkistä kotiaan sitä kunnolla löytämättä.

Myös sisar Denise kärsii koko elämänsä ulkopuolisuuden tunteesta ja yksinäisyydestä. Hän turvautuu alkoholiin ja katolilaisuuteen, kärsii sairauksista ja masennuskausista ja hänellä on vaikeuksia ylläpitää mielekkäitä ihmissuhteita. Romaanin perimmäiset teemat ovat juurettomuus ja maanpakolaisuus, joiden vaikutukset jotkut perheenjäsenet kestävät paremmin kuin toiset. Françoisin ja Denisen vanhemmilla Gastonilla ja häntä 13 vuotta vanhemmalla Luciennella on elinikäinen rakkaussuhde ja he vaikuttavat onnellisilta missä päin maailmaa tahansa. Tosin romaanin lopussa heistä selviää yllättävä ja shokeeraavakin asia. Françoisin tyttäret taas ovat syntyneet Yhdysvalloissa ja kokevat isänsä ja isovanhempiensa kulttuuriperimän vieraana. Kiertolaisuudesta tulee perhettä yhdistävä teema, sillä he asuvat kukin vuorollaan eri puolilla maailmaa, ainakin Ranskassa, Sveitsissä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Argentiinassa.

Romaani kerrotaan eri perheenjäsenten näkökulmasta ja se etenee kutakuinkin kronologisesti ja pääosin kolmannen persoonan kaikkitietävän kertojan kautta. Vain nuorimman sukupolven edustajan kerronta on minämuotoista ja Françoisin kirjailijatytär Chloe edustaakin tässä ikään kuin Claire Messudia itseään. Romaani sisältää paljon tavanomaisia perheasioita, riitoja, väärinkäsityksiä, ihmissuhteita, muuttoja, onnistumisia, epäonnistumisia, menetyksiä ja rakkauksia. Perheenjäsenet erkaantuvat, mutta näyttävät aina palaavan yhteen tärkeissä muutoskohdissa. Myös muistisairautta käsitellään kahden henkilön kautta. Välillä Messud yllättää paljastamalla puolihuolimattomasti sivulauseessa jotain henkilöiden tulevaisuudesta, esimerkiksi milloin ja miten joku henkilöistä tulee kuolemaan. Se tuntui tässä yhteydessä erikoiselta ja jopa väkivaltaiselta kerrontaratkaisulta. Pitkä perhesaaga sisältää muutenkin vaihtelevasti kiinnostavia jaksoja. Gastonin ja Françoisin työkuviot ja Charles de Gaulle -kritisoinnit välillä puuduttivat, mutta vastaavasti Denisen elämä etenkin Argentiinassa oli kiinnostavaa luettavaa. Hän oli töissä kansainvälisessä kirjakaupassa, jossa Jorge Luis Borges tapasi käydä. Gaston ja Lucienne asuivat pitkään Ranskan Toulonissa, jossa kävin muutama vuosi sitten, joten siitäkin oli hauska lukea.

This Strange Eventful History on monipuolinen sukutarina, joka tarkastelee lähihistorian tapahtumia sekä laajalla perspektiivillä että hyvin intiimillä tavalla, pureutuen syvällisesti henkilöidensä elämään ja ajatteluun. Lähes 17-tuntinen äänikirja oli hyvän lukijan ansiosta miellyttävää kuunneltavaa, vaikka välillä tuntui, että olisin jo valmis eroamaan Cassarin perheestä. Kiinnostavaa nähdä, päätyykö Messudin sukukronikka Bookerin lyhytlistalle.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4 – Kirjassa on presidentti.

Claire Messud:
This Strange Eventful History
Recorded Books 2024
Äänikirjan lukija: Cassandra Campbell

Sinua voisi myös kiinnostaa

Charlotte Wood: Stone Yard Devotional

Hisham Matar: My Friends

Tommy Orange: Wandering Stars

Leïla Slimani: Katsokaa kun tanssimme

Annastiina Heikkilä: Vapaus valita kohtalonsa

Min Jin Lee: Pachinko

Alice Zeniter: Unohtamisen taito

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2024 äänikirja Algeria Claire Messud englanninkielinen helmet2024 helmethaaste juurettomuus perhe sukutarina This Strange Eventful History