Hablamos poco en el viaje de vuelta. Julia maneja. Yo viajo atrás. Cierro los ojos y trato de memorizar las historias que oí estos días para que no se me escape el pasado, repito nombres que ya no llaman a nadie. Tiendo a idealizar lo desaparecido, juego a extrañar recuerdos que no son míos. La suciedad del zeide, el loco Julián que no se tragaba las pastillas, los bigotes de la tía Deidamia, mama gritando Robespierre. Los veo en cámara lenta, en colores terracota, intocables.

No quiero dejar de ser una hija, pero no puedo ser solo eso. Quisiera algo creao únicamente por mí, sin genes hereditarios. Acaricio mi panza con las dos manos. El bebé patea. Eso que llevo adentro es algo mío, sin historia, un legado ileso. Me acuerdo de la foto de ese chico idéntico a Antonio que me robé y la ilusión de algo nuevo se desvanece.

– Adriana Riva: La sal

Helmet-haasteen kanssa uhkasi tulla kiire, joten oli otettava täsmäiskut käyttöön. Minulta puuttui esimerkiksi kohta 43 eli kirja, jonka nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste. Sellaista etsiessäni huomasin, että mausteet kirjan nimessä ovat suosittuja erityisesti viihdekirjallisuudessa. Sellainen ei nyt napannut, joten piti etsiä vähän raffimpaa maustetta. Argentiinalaisen Adriana Rivan romaanin nimi on La sal (suola) ja kannessa on kuva suola-aavikosta. Kaiken lisäksi pienoisromaani on äänikirjana vain 3,5 tuntia. Sopi hyvin Helmet-haasteen loppukiriin.

Ilman mitään ennakkotietoja kirjasta tai kirjailijasta hyppäsin matkaan kohti Salinasia eli Pohjois-Argentiinassa sijaitsevaa suola-aavikkoa. Sinne romaanissa matkustaa toista lastaan odottava Ema yhdessä äitinsä Elenan, siskonsa Julian ja tätinsä Saran kanssa. Naisten retken on pannut alulle puhelu, jonka Sara on saanut koskien purku-uhan alla olevasta talosta löytyneitä laatikoita, joissa on suvun nimi. Nuo mysteerilaatikot pitäisi käydä noutamassa. Samalla Ema toivoo saavansa avattua etäiseksi jääneen äitinsä mysteeriä. He eivät ole palanneet äidin kotikylään sen jälkeen, kun Ema lapsena mummolassa ollessaan kaatui tikapuilla. Se onnettomuus rikkoi luiden lisäksi myös jotain hänen ja äidin välillä. Ema ei edelleenkään ymmärrä, miksi äiti käyttäytyi niin viileän välttelevästi, kun hän puolen vuoden ajan joutui makaamaan sängyssä lähes liikuntakyvyttömänä ja kovissa tuskissa. Kipuja hänellä on edelleen, mutta suurin kipu liittyy äitiin.

Olen viime aikoina lukenut niin paljon näistä hankalista äiti-tytärsuhteista, että teema on alkanut jo vähän kyllästyttää. Tämä romaani ei tarjonnut merkittävästi uutta näkökulmaa, toki argentiinalainen kulttuuri ja maisema toivat vaihtelua. Tässäkin romaanissa päähenkilön oma äitiys saa aikaan pohdintaa omasta äitisuhteesta: Voiko itse toimia paremmin suhteessa omaan lapseen vai heijastuuko oma kokemus väistämättä myös omaan jälkipolveen? Voiko ylisukupolvisen trauman kierteen katkaista? Ja onko suhde omaan äitiin vielä pelastettavissa, ennen kuin on liian myöhäistä? Ainakin yhteinen reissu saa aikaan sen, että Ema ensimmäistä kertaa ajattelee äitiään myös muussa roolissa kuin äitinä. Hän kokee jopa ylpeyttä äidistä, joka ennen aviotumistaan opiskeli lääkäriksi ja piti omaa praktiikkaansa. Lopulta he saavat puhuttua myös siitä, mitä tapahtui. Ema myös tajuaa, että kaikki äidit ovat luotuja epäonnistumaan. Kaikki äidit ovat jollain tavalla huonoja äitejä.

Äitisuhteen lisäksi romaani käsittelee myös sisarusten välisiä suhteita. Ema on kateellinen siskolleen, koska tällä on paljon läheisemmät ja mutkattomammat välit äidin kanssa. Äiti tuntuu uskoutuvan Julialle asioista, joista hän ei Emalle puhu mitään. Myös äidin ja aina iloisen Saran välillä tuntuu olevan jonkinlaista epätasapainoa. Yhteisellä autoreissulla tunteet nousevat pintaan itse kullakin, kun suolaa hierotaan haavoihin. Matka kuitenkin puhdistaa ilmaa ja Ema on valmis synnyttämään sukuun uuden tyttären ja päästämään irti äidistä. Romaanin kerronta on yksinkertaisen kaunista ja äänikirjana tätä oli ihan mukava kuunnella, vaikka lukijan argentiinalainen aksentti ja monotoninen lukutapa aluksi tuntuivat hankalilta. Vuonna 2019 julkaistu La Sal on Buenos Airesissa asuvan Adriana Rivan esikoisromaani. Hän on kirjoittanut myös novelleja ja runoja.

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 43 – Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste.

Adriana Riva:
La sal
Storyside 2020
Äänikirjan lukija: Silvana Rabbuffi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Rosa Montero: La buena suerte

Juan José Millás: La mujer loca

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä

Mariana Enríquez: Sängyssä tupakoimisen vaarat

Gabriela Wiener: Undiscovered

Guadalupe Nettel: La hija única

Fernanda Trías: La azotea

Alejandro Zambra: Poeta chileno

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Adriana Riva äiti-tytärsuhde Argentiina espanjankielinen helmet2025 helmethaaste La sal latinalaisamerikkalainen kirjallisuus pienoisromaani