Vilho katsoi toistensa kaltaisten keltaisten, punaisten ja vihreiden puutalojen reunustamaa luotisuoraa tietä, jonka päässä kohosi valtava rakennus. Sen kylkeen oli kohotetuin tiilin kirjoitettu Toiviokosken paperi Oy. Tehtaan tiilet olivat lämpimän punaisia, mutta Vilhoa kylmäsi. Pelko hiipi sisuksiin; ei kuoleman vaan pettämisen pelko. Hän oli luvannut Elsalle hyvän elämän, jota ei tulisikaan. Olematonta vasenta kättä alkoi pakottaa kuin olisi ollut tulipalopakkasessa ilman hanskaa, poltti ja korvensi. Suu huusi, vaikka mitään ei kuulunut. Koski niin, että silmissä sumeni, ja pian sammuivat myös aivot.
– Täälläkö sie vielä vötkyät, Elsa sanoi.
Vilho oli mykrähtänyt polviensa väliin. Oli ryhdistäydyttävä, mutta se taisi jo olla myöhäistä. Elsa kyyristyi viereen, veti yöpaidan helman polviensa yli. Vilho äkkäsi seinälukin koikkelehtivan vaimon paljaiden varpaiden vieressä. Hän nappasi yhdestä laihasta jalasta ja siirsi ötökän sivummalle.
– Kyllä se vielä helpottaa, Elsa sanoi. – Ajattele miten hyvä meillä vielä on.
Mooses Mentula: Toiviokoski
Luin juuri Juhani Branderin romaanin Amerikka, joka sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin Turun saaristossa. Samoihin jälleenrakennusvuosiin sijoittuu myös Mooses Mentulan romaani Toiviokoski, jonka luin heti perään. Kun Branderin kuvaamassa eristäytyneessä saaristossa vielä kituutettiin äärimmäisessä köyhyydessä, Mentulan kirjassa lähdetään etsimään vaurautta ja parempaa elämää paperitehtaan savuihin. Päähenkilö Vilho on menettänyt sodassa kätensä, mutta saanut rinnalleen ihanan naapurin Elsan, jolle haluaa tarjota paremmat elämän eväät kuin mitä kotitilalla on tarjota. He suuntaavat Toiviokoskelle, jossa jokaiselle työhön kykenevälle luvataan mahdollisuus menestyä. Vilholla on kova tarve näyttää, että hän kykenee elättämään perheensä vammasta huolimatta.
Patruunan hallitsema paperitehdasmiljöö on hyvin hierarkinen ja työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa asioihin vielä hyvin rajalliset. Vilhonkin on aloitettava pohjalta ja työ tukkisatamassa alkeellisen käsiproteesin kanssa on tuskien taival. Vilho on jo jäänyt pahasti koukkuun heroiiniin eikä raskas työ helpota tilannetta. Vilho on kuitenkin lukumiehiä ja naapurin Eskon patistamana hän uskaltautuu hakemaan paikkaa tehtaan henkilöstölehden toimittajana. Siellä ei aiemmin ole työväen ääntä kuultukaan ja Vilhon entiset työkaverit ovat toiveikkaita, että Vilhon avulla heidän asiaansa saadaan paremmin edistettyä. Vilholle toimittajan työ tarkoittaa luokkanousua ja muuttoa paremmalle asuinalueelle, mikä hiertää välejä vanhoihin kavereihin. Varsinkin kun käy ilmi, ettei lehdessä suvaita mitään kriittistä näkökulmaa tai omistajan ajatuksia vasten hankaavaa materiaalia.
Vilho kokee olevansa puun ja kuoren välissä ja tuntee itsensä yksinäiseksi. Vanhat työläiskaverit karsastavat luokkanousun tehnyttä, mutta ei hän tunne myöskään kuuluvansa herrojen joukkoon. Myös suhde Elsan kanssa kriisiytyy. Kaiken paineen keskellä heroiiniriippuvuus ja ahdistavat painajaiset sodasta uhkaavat ottaa vallan Vilhosta. Vastuu perheen hyvinvoinnista pitää kuitenkin jollain tavalla jalat maassa ja toivon yllä. Onhan hänellä ihana tytär ja toinenkin lapsi tuloillaan. Paluu takaisin kotipitäjään häntä koipien välissä ei ole vaihtoehto!
Toiviokoski on sujuvasti kirjoitettua realistista proosaa sotatraumojen ravistelemista tavallisista ihmisistä, jotka sitkeästi tavoittelevat parempaa huomista. Kerronnan rytmi toimii ja tarina liukuu soljuvasti nykyhetken ja takaumien välillä. Mentula kirjoittaa uskottavia henkilökuvia ja on selvästi tutkinut tarkkaan aikakautta ja paperitehdasmiljöötä. Vastaan tuli itselleni aivan uusia sanoja, erityisesti tukkien käsittelyyn liittyvää termistöä. Toiviokoski on jo Mentulan viides romaani, mutta ensimmäinen historiallinen romaani. Niin suvereenisti Mentula on tämänkin genren ottanut haltuunsa, että mielelläni lukisin lisää Vilhon ja Elsan kuulumisista.
Mooses Mentula:
Toiviokoski
WSOY 2023
Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirjavinkit
huumeriippuvuus jälleenrakennus Mooses Mentula perhe sodanjälkeinen aika tehdastyö toimittajan työ Toiviokoski