#elämäkertakaikkiaan #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani espanjankielinen Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmet2025 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto klassikko kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018-2026
Édouard Louis: Monique pakenee
Kaikki oli siis valmista.”Oletko valmis?””Olen.”Tilasin äidille taksin, tilasin sen Ateenan-asunnostani, tuhansien kilometrien päästä hänen väsyneestä ruumiistaan ja katkonaisesta hengityksestään.Hetkeä myöhemmin taksinkuljettaja ilmoitti olevansa talon edustalla. Äiti meni ulos.”Nyt minä lähden.”Hän jätti taakseen vuosikausia elettyä elämää sekä vaatteita ja tavaroita, joita oli ostellut, jotta asunto, kuten hän sanoi, ei olisi niin kalsea.Kuvittelin sataviisikymmentäkahdeksansenttisen äitini karkaamassa talosta […]
Elli Salo: Keräilijät
Ensimmäiset metsästäjä-keräilijät saapuivat Kainuun korkeudelle yksitoistatuhatta vuotta sitten jään reunaa seuraillen. Pienet, sitkeät heimot elivät omilla alueillaan kaikella sillä, minkä luonto eri vuodenaikoina tarjosi. He jättivät jälkeensä nuotionpohjia, saviruukkujen palasia ja hiiltyneiden hirvenluiden kokoelmia. Ylhäällä parkkipaikalla, Ljudmilan asuntovaunun edessä, oli kasauma erilaisia keittokaluja, kippoja, kuppeja, ja kattiloita. Ljudmila oli ehkä pyrkinyt luomaan jonkinlaista kesäkeittiötunnelmaa tai […]
Riko Saatsi: Yönistujat
Kamarissa pudotin suitsutuspihkan hiilille ja odotin, että se alkoi savuta. Aloin kuadimah.Kuljetin kauhaa Tatjanan yllä edestakaisin. Suitsutin häntä perusteellisesti ja lauloin Esterin kanssa taas kolmipyhäveisua. Sängyn ylle tuli hyvä tuoksu niin kuin kirkossa.Kun olin suitsuttanut, vein kauhan tupaan ja laskin sen hellan päälle. Tuoksu sai levitä tupaankin.Palasin Tatjanan sängylle.Laskeuduin polvilleni ja painoin pääni mummun päätä […]
Hanna Weselius: Pronominit
Entisaikojen kertojiin saattoi heittäytyä luottamaan kuin lapsi. Mutta luottavaisten lasten ja realististen kertomusten päivät ovat päättyneet jo kauan sitten. On tunnustettu, ettei kukaan voi hallita kaikkea ihmisten eri muodoissa tuottamaa ja säilömää tietoa, puhumattakaan kaikkien muiden olentojen ja organismien tiedosta, jonka ulottuvuuksista ihmisillä ei ole aavistustakaan. Epävarmuus on merkki kertojan itseymmärryksestä. Toinen merkki on hetkessä […]
Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia
Tässä Alicen on pidettävä tauko. Takaisin huoneeseen sienen alle, takaisin nukketaloon, hän sulkee taas muistikirjan, työntää sen sivuun. Menee ikkunaan. Sankkaa pimeää. Hiljaista. On myöhä, hyvin myöhä, hän riisuutuu, sammuttaa valon, kömpii peiton alle. Pitäisi nukkua. Ei pysty. Täysin hereillä. Sujauttaa päälleen taas t-paidan, sytyttää kirjoituspöydän lampun. Työntää kaiken kirjoituspöydältä sivuun, koulukirjat, vihkot ja kaiken […]
Alex Schulman: 17. kesäkuuta
Ei lapsuuteen voi noin vain soittaa ja toivoa, että olisi vähän tuuria matkassa. Ehkä linjat toimivat mutta puhelu ei silti mene läpi. On pakko valmistautua ja tietää täsmälleen mitä aikoo sanoa – tarvitaan suunnitelma. Neljäs päivä oli käännekohta ja sillä tavoin tärkeä, että ymmärsin silloin menetelmän merkityksen. Heräsin myöhään ja jäin sänkyyn miettimään tilannettani. Minulla […]
Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta
Kävelen kauemmas niemelle kuin yleensä. Ehkä tuuli on puhaltanut pois muutaman kinoksen vesirajasta sen päässä silloin kun pahiten myrskysi. Marja on Elefine Pleymin antamassa taljapussissa. Asetan sen suorempaan selkääni, jotta nahkahihnat eivät hankaa lantiotani. Hanki tuntuu kiinteältä ja sileältä jalkojen alla. Suorastaan liukkaalta. Jos tuuli yltyy, joudun kääntymään, jotten lennähdä mereen, mutta on valoisa päivä […]
Minna Rytisalo: Sylvia
Teltan ulkopuolella maisema on sama kuin eilen. On mäntyjä, ylempänä tasainen jäkäläkangas, puron ääni. En sano mitään, heilautan vain kättäni Klausille, joka virittelee nuotiotulia. Hän nyökkää. Täällä ei ole raunioita eikä ihmisen tekemää tuhoa, on vain hiljainen erämaa. Vielä Rovaniemellä sodan jäljet olivat näkyvissä, vaikka uutta rakennettiin kiivaasti. Saksalaiset tuhosivat koko kauppalan ja polttivat Lapin […]
Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki
Elämä on viime aikoina ollut kiireistä, eikä blogille ole jäänyt paljoa aikaa. Lukemista en kuitenkaan osaa hidastaa, ja niinpä luettuja kirjoja kertyy jonoon ja mielessä risteileviin muistiinpanoihin. Ensimmäistä kertaa kävi nyt niin, että palautin kirjan kirjastoon ennen kuin ehdin ottaa siitä lainauksia talteen. Tavallisesti ei hätää, sillä useimpiin voi palata e-kirjana tai äänikirjana, mutta Selja […]
Kiran Desai: The Loneliness of Sonia and Sunny
”This is Sonia. She returned from America because it’s lonely,” said Babita.”It wasn’t simply loneliness,” said Sonia, understanding that this woman she did not know wanted to embarrass her. ”It was all the things I’d have to do alone.””Why would you have to do anything alone?” asked Babita. ”It’s the premise of being American: You […]
Ian McEwan: What We Can Know
The humanities are always in crisis. I no longer believe this is an institutional matter – it’s in the nature of intellectual life, or of thought itself. Thinking is always in crisis. But we count ourselves a lucky generation. Together, science and technology (a technology largely devoted to the search for materials or their substitutes) […]
Anthony Passeron: Tartunta
Tämä kirja on viimeinen yritys koota rippeet. Yhdistelen siinä muistoja, kesken jääneitä tunnustuksia ja dokumentoituja tapahtumaketjuja. Se on läheisteni hiljaisuuden hedelmä. Halusin kertoa siitä, mitä perheeni joutui monien muiden tavoin käymään läpi täydellisessä yksinäisyydessä. Mutta miten sanoitan heidän tarinansa ilman että tulen riistäneeksi sen heiltä pois? Miten puhun heidän puolestaan ilman että omat näkemykseni ja […]
Māris Bērziņš: Lyijyn maku
Arkiseen puheenparteen alkaa ilmestyä muutoksia. Äidin kolme tavallisinta sanaa ovat: hirveää, mieletöntä, absurdia. Wolf kommentoi yleensä: ”Sepä mielenkiintoista!” tai ”Mitään tuollaista ei keksimällä keksisi.” Hänen puheessaan vilahtelevat myös englannin ”nonsense” ja tavallistakin pitempi ”mjaa”. Nikolain kohdalla on yksinkertaisempaa: hän kiroilee entistä karkeammin, tai sadatteluun kyllästyttyään mykistyy tyystin. Sulamïteakin uudet muutokset hämmentävät, mutta hän pysyttelee toiveikkaana […]
Edellinen sivu Seuraava sivu