Laulu virisi iltaisin. Laulajaa ei erottanut tiheiköstä, kuuli vain trillin, sen saman minkä oli kuullut firenzeläisluostarin puutarhassa ja Töölönlahden rannalla kävellessä.

Laulu seurasi Elleniä. Hän halusi ajatella, että laulaja oli Lillan. Oliko laulu hänen kuvitteluansa vai todellista, sitä hän ei keneltäkään kysynyt. Se ei ollut tarpeen, se riitti, että soolo sulostutti hänen iltojaan. Ei ollut niin väliä, vaikka olisi silkkaa kuvittelua.

Lillan oli syntynyt ennen Elleniä. Pikkuinen menehtyi ennen kuin oppi kävelemään. Haudasta oli valkokuva senkin päällä lojuvassa albumissa.

Lillan lauloi hennosti Ellenin korvan juuressa, pehmeä untuva hipaisi ohimoa, kun maalaus onnistui. Lillanin huiluilussa oli pakahduttava haikeuden sointi, vaikka se lenteli riemuiten.

Kati Tervo on tarttunut taiteilijaromaanissaan Iltalaulaja Helen Schjerfbeckin varjoon jääneeseen kuvataiteilija Ellen Thesleffiin. Iltalaulaja johdattelee lukijan vuoteen 1945, kesäisiin tunnelmiin järven rannalle Muroleen huvilaan, jossa jo kypsään ikään päässyt taiteilija viettää kesäpäiviä sukulaisten vastustelusta huolimatta. Apunaan hänellä on paikallinen maalaistyttö Taimi, jolle ihaillun taiteilijan läsnäolo tarkoittaa haaveiden kesää. Ellenin ja Taimin näkökulmat vuorottelevat. Ellen muistelee kaiholla Italiassa viettämiään aikoja ja kaipaa kunnon baakkelsia ja viiniä. Mielessä painaa myös suru menetetyistä läheisistä. Taimi taas haaveilee muutosta kaupunkiin ja elämästä taiteilijana. Taimin riuska äiti ei voi sulattaa tytön hömpötyksiä ja pelkää taiteilijan antavan tytölle vääränlaisia päähänpinttymiä.

Iltalaulaja on kauniisti kirjoitettu, tunnelmallinen kirja. Hämeen murre on läsnä, mutta ei onneksi liian hallitsevana. Yhden kirjan olen kerran jättänyt kesken liian voimakkaan hämeen murteen vuoksi, jätettäköön kirjan nimi arvoitukseksi. Tässä murresanat ovat sopivasti mausteena. Tervo onnistuu kielellään välittämään haikeiden kesäpäivien kiireettömän tunnelman, jossa päällepäin tyynen ja leppeän ilmapiirin alla väreilee tummempia pyörteitä. Jotain syvyyttä jäin kuitenkin kaipaamaan. Ehkä johtuu taas taipumuksestani lukea tiiliskiviä etten tällaisessa tiiviimmässä kerronnassa ehtinyt kiintyä näihin henkilöihin. Luin kirjan yhdeltä istumalta parissa tunnissa.

Iltalaulaja on viehättävä kirja. Ehkä se olisi tehnyt suuremman vaikutuksen, jos minulla olisi ennestään ollut jonkinlainen suhde Thesleffin taiteeseen. Hävettää myöntää, mutten tunne erityisen hyvin Thesleffiä tai hänen töitään. Nyt tutustumiseen on kyllä loistavat mahdollisuudet. Iltalaulajan lisäksi juuri on ilmestynyt kehuttu elämäkerta, Hanna-Reetta Schreckin Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos). Iltalaulaja esittää välähdyksen jo ikääntyneestä taiteilijasta, minä olisin toivonut tutustuvani päämäärätietoisen taiteilijan nuoruuden päiviin ja seikkailuihin maailmalla.

Osallistun kirjalla Tuijatan lanseeraamaan taiteilijaromaanihaasteeseen.

#taiteilijaromaani

Kati Tervo: Iltalaulaja
Otava 2017
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjasta kirjaan
Kirjavinkit
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Lukuneuvoja
Nannan kirjakimara
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

#taiteilijaromaani Ellen Thesleff Iltalaulaja Kati Tervo Otava