’Raef. Listen to me. You go have to be a big boy and try to understand.’
He nodded, although his interest was already drifting to the very pinkest of shells in the pile the others had collected.
’Soon Mammy going in England.’ It was as though she said it every day, like saying it’s time for supper. She was going? What about him?
’You hear me, Raef? Mammy and Davey going in England. Things here too hard, we can’t survive, I must go and work. Help your father make some money. Then we go send for you to come up, eh? You go live with Auntie Dell.’
’You go leave me?’ Confusion clouded his mind. He loved his Auntie Dell, loved playing with Carlton and Ruth, but why did he have to live with them? Davey was going. Why couldn’t he go too?
’Mammy love you.’ Her voice cracked. ’Remember that, eh? I don’t want to leave you.’
Her dry lips pressed against his ear. She squeezed his eight-year-old body close. No heat transferred from her. Instead, he felt cold.
Mammy, who he loved with his entire self, was going to that far-off place called England. Leaving him behind. Those words wafted around his mind. The rest, unabsorbed, dissipated on the sea breeze. His world crawled to a surreal halt.
’Raef? You understand?’
He didn’t. But he nodded anyway, sensing that was what Mammy wanted. He looked at her harder, wondered why her tears didn’t fall, but stood like soldiers in her eyes.
’The dream coming true.’
Those words would rerun in his head, like a stylus stuck in a scratched vinyl record. Mimicking the hope trapped inside him.
It made no sense.
’You going behind a dream, Mammy?’ A dream wasn’t real. But he was. Yet she intended to leave him. How could he understand? What hardships was she talking about?
’Is not only the dream. I following you father to make a better life.’
’And me?’ His body trembled. Mammy hugged him tighter.

Pam Williams: A Trace of Sun

Grenada on pieni saarivaltio Karibianmerellä ja ehti olla Espanjan, Ranskan ja Britannian siirtomaana ennen itsenäistymistään vuonna 1974. Sen rannalta alkaa Pam Williamsin romaani A Trace of Sun, joka on yksi tämän vuoden Women’s Prize for Fiction -ehdokkaista. A Trace of Sun on 63-vuotiaan Pam Williamsin esikoisromaani, joka osittain kumpuaa hänen perheensä kokemuksista. Kirjailijan vanhemmat muuttivat Grenadasta Lontooseen juuri ennen Williamsin syntymää. Romaanissa Grenadasta Lontooseen paremman elämän perässä muuttaa Cilla perheineen. Yksi perheenjäsen joudutaan kuitenkin jättämään toistaiseksi rannalle. Kahdeksanvuotias esikoispoika Raef joutuu jäämään tädin perheen hoiviin, kun isä, äiti, pikkuveli ja vielä äidin vatsassa oleva pikkusisko matkustavat meren taa. Menee seitsemän pitkää vuotta ennen kuin perhe on taas yhdessä, eikä mikään ole enää kuin ennen.

Pidin siitä, että Williams vei tarinaa niin eri suuntaan, kuin alkuasetelma olisi antanut odottaa. Kirja alkaa kyllä tyypillisenä kuvauksena Karibian alueen ihmisistä, jotka joutuvat olosuhteiden pakosta muuttamaan siirtolaisiksi Britanniaan. Lontoossa ei olekaan niin helppoa elämää kuin odotettiin ja Grenadassa poika odottaa turhaan milloin äiti lähettää hänellekin lentolipun. Tuo aika kelataan kuitenkin nopeasti läpi ja päästään siihen kohtaan, kun Raef viimein saapuu Lontooseen. Hän on jo nuori mies ja siihenastisen elämänsä pienessä saarivaltiossa rakentaneena tuntee sekä suurkaupungin että oman perheensä vieraaksi. Ulkopuolisuuden tunnetta lisää, että Raefille tuntemattomasta syystä hänen isänsä vähättelee häntä ja on suorastaan julma häntä kohtaan. Lisäksi Raef tuntee kasvavaa kaunaa sisartaan Lucia kohtaan, jota hän ei ollut koskaan tuntenut. Kamppaillessaan näiden tunteiden kanssa hän ajautuu vähitellen mielenterveysongelmiin ja lopulta psykoosiin. Koko perhe saa tuntea hylkäämisen seuraukset.

Kerronnallisesti romaani etenee vuoroin Cillan ja Raefin näkökulmista. Äänikirjassa näillä näkökulmilla on omat lukijansa. Cillan näkökulman tulkitsija on ilmiömäinen karibialaiskorostuksineen, Raefin osuuksien lukija on töksähtelevämpi. Dialogissa on tosiaan karibialaispoljentoa ja edelleen olen sitä mieltä, että murteellisia kirjoja on helpompi kuunnella kuin lukea. Kannattaa siis kokeilla, vaikka tuo yllä oleva lainaus tekstinä tuntuisi vaikealta. Williams kirjoittaa runollisesti, tunteikkaasti ja omaleimaisesti, mutta en pitänyt kerrontaa vaikeasti lähestyttävänä. Hänen henkilökuvauksensa on tarkkaa ja vivahteikasta, ja tuntui, että todella opin tuntemaan nämä henkilöt kirjan kuluessa. Kirjan tapahtumat kattavat noin 35 vuoden jakson, ja etenevät pitkälti kronologisesti keskeisillä takaumaosuuksilla täydennettynä.

Sekä Cillan että Raefin tunteiden raakuus ja avuttomuus, kun he yrittivät luoda yhteyttä toisiinsa, kuvataan koskettavasti ja oivaltavasti. Raefin mielisairaus, Lucin alkoholismi ja Cillan heikentyvä terveys on kaikki kuvattu uskottavasti. Cilla kamppailee syyllisyytensä kanssa ja tuntee repeävänsä kahtia, kun yrittää tehdä oikein jokaista lastaan kohtaan. Williams osoittaa, että joskus ei ole mitään oikeaa valintaa, vaan ihminen yrittää vain tehdä parhaansa selvitäkseen jokaisesta päivästä. Raefin ja Cillan valinnoissa on pitkälti kyse omasta selviytymisestä, mutta myös rakkaudesta. Toista ei halua satuttaa enempää ja siksi valitsee etäisyyden.

Loppua kohti kirjassa paljastui jotain, joka oli ollut pitkään vireillä. Vaikka juonellisesti se ehkä oli perusteltua, samalla se oli jotenkin turhaa. Kaikki tapahtunut olisi tullut ihan hyvin perustelluksi ilmankin tällaista juonellista koukkua. Loppua kohden kiinnostus alkoi muutenkin herpaantua. Jossain kohtaa en meinannut malttaa lopettaa kirjan kuuntelua ja kirjan henkilöt pyörivät mielessä muunakin aikana. Loppua kohden ajatukset alkoivat harhailla jo seuraavaan kirjaan. Tätä romaania olisi siis voinut tiivistää ja keskittyä olennaiseen ilman juonellisia ylivirityksiä. Joka tapauksessa olen taas iloinen, että Women’s Prizen kautta löytyi tällainen helmi, johon ei varmasti ilman ehdokaslistaa olisi tullut tartuttua. Tämä teos myös lisää uuden maan kirjalliseen maailmanvalloitukseeni.

Pam Williams:
A Trace of Sun
W F Howes 2024
Äänikirjan lukijat: Tobi Bakare, Indra Ove

Sinua voisi myös kiinnostaa

V. V. Ganeshananthan: Brotherless Night

Kit de Waal: My Name is Leon

Jonathan Escoffery: If I Survive You

Jamaica Kincaid: Annie John & Lucy

Jacqueline Crooks: Fire Rush

Cecilia Samartin: Mofongo

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja englanninkielinen esikoisromaani Grenada Lontoo mielenterveys Pam Williams perhe siirtolaisuus Women's Prize for Fiction 2024 Women's Prize for Fiction