Toisesta silmäkulmasta näin äitini. Toisesta silmäkulmastani taas saatoin nähdä hänen varjonsa seinällä lampun valokeilan heijastamana. Varjo oli kookas ja todellinen ja niin kovasti äitini näköinen että aivan pelästyin. Sillä en voinut olla varma saatoinko koko loppuelämäni aikana koskaan tietää, milloin todella oli kysymyksessä äitini ja milloin itse asiassa hänen varjonsa, joka erotti minut muusta maailmasta.

Jamaica Kincaid: Annie John

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Olipa harmi, ettei Jamaica Kincaid päässytkään Helsinki Lit -tapahtumaan. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla tämän monesti Nobel-veikkauksissakin vilahtaneen kirjailijan ajatuksia. Kustantamo S&S julkaisi tänä keväänä kaksi Kincaidin teosta. Annie John on uudelleenjulkaisu Sinikka Buckleyn suomennoksesta, joka julkaistiin ensi kerran vuonna 1986 nimellä Katoava paratiisi (Kirjayhtymä). Lucy suomennettiin nyt ensimmäistä kertaa ja suomentajana toimi äiti-tytärkaksikko Kaijamari ja Helka Sivill, jotka myös korvasivat Kincaidin Helsinki Litin ohjelmassa. Lucysta lisää alla, mutta sanottakoon tässä, että näissä molemmissa kirjoissa äiti-tytärsuhde on keskeinen punainen lanka, joten tällainen suomentajaratkaisu sopii tähän loistavasti.

Annie John on Karibian Antigualla syntyneen Jamaica Kincaidin (s. 1949) esikoisromaani, joka julkaistiin alun perin vuonna 1983. Kincaidin tuotannossa on paljon omaelämäkerrallisuutta, mutta hänen elämäänsä sen tarkemmin tuntematta on vaikea tietää, kuinka lähellä kirjojen päähenkilöt ja tapahtumat häntä itseään lopulta ovat. Annie John on 1950-luvun loppuun sijoittuva nuoren tytön kasvutarina, jonka näennäisen vähäeleisyyden alla väreilee valtavan syviä teemoja ja jonka kerronta hurmaa tarkoilla ja yllättävillä havainnoillaan. Kirja tarjoaa lukijalle intiimin kurkistuksen Annien elämään ja sisäiseen maailmaan.

Antiguan saarella kasvanut Annie on perheensä ainokainen ja äitinsä silmäterä. Annie kasvaa rakastettuna ja elää idyllistä elämää paratiisimaisella saarella. Kirjan alkupuolella Kincaid kuvaa taidokkaasti lapsuuden viattomuuden ja uteliaisuuden ilmapiiriä. Annie rakastaa perhettään ja ympäröivää maailmaa, mutta samalla alkaa tuntea tarvetta itsenäistyä ja löytää oma paikkansa, kapinoidakin. Kun Annie täyttää kaksitoista, jokin menee sijoiltaan. Muutoksia tapahtuu hänessä itsessään, mutta myös ympäristö suhtautuu häneen toisin kuin ennen. Kaverit, opettajat, naapurit ja etenkin ennen niin rakastava äiti kohtelevat häntä tavalla, joka tuntuu vieraannuttavalta ja julmaltakin. Kun koulu loppuu, Annien on lopullisesti otettava irtiotto lapsuudestaan ja matkustettava pois.

Kincaid osaa välittää nuoren tytön sisäisen maailman monimutkaisuuden ja ristiriitaisuuden uskottavalla tavalla, mikä tekee Annie Johnista syvästi inhimillisen henkilön. Kirjan kerronta on myös hyvin kuvauksellista, lukiessa voi helposti kuvitella Karibian saarten kauneuden ja elinvoimaisuuden. Hän käsittelee teoksessa kiinnostavasti myös kolonialismia ja rodullista identiteettiä, ja tuo esiin paikallisia perinteitä, uskomuksia ja kulttuurisia painotuksia, jotka kaikki vaikuttavat Annien elämään ja kasvuun. Vaikka teos kumpuaakin aivan toisenlaisesta kulttuurimaastosta, minäkertojan vilpittömyys tuo mieleen tanskalaisen Tove Ditlevsenin muistelmateoksen Lapsuus. Molemmat kirjailijat ovat S&S:n hienoja löytöjä menneiden vuosikymmenten kirjoittajista, jotka Suomessa ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Jamaica Kincaid:
Annie John
Annie John (1983),
suom. Sinikka Buckley
S&S 2023

Muissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjoihin kadonnut
Tarukirja
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Mariah, joka erehtyi luulemaan mielenkuohuntaani iloksi siitä, että olin nähnyt narsisseja ensi kertaa, ojensi kätensä halatakseen minua, mutta minä siirryin kauemmaksi ja liikahtaessani sain ilmeisesti ääneni takaisin. Sanoin: “Mariah, tajuatko, että minun piti kymmenen vanhana opetella ulkoa pitkä runo joistain kukista, joita näkisin elävänä vasta yhdeksäntoistavuotiaana?”

Heti kun olin saanut sen suustani, olin pahoillani, että olin sysännyt hänen rakkaat narsissinsa asetelmaan, joka hänelle ei ollut koskaan tullut mieleenkään, valtaajien ja vallattujen asetelmaan, asetelmaan, jossa raakalaiset teeskentelevät enkeleitä ja enkelit esitetään raakalaisina. Tämä nainen, joka hädin tuskin tunsi minua, rakasti minua ja halusi, että minä rakastan tätä valtoimenaan kukkivaa narsissilehtoa – samaa kuin hänkin rakasti. Hänen silmänsä painuivat syvemmälle päähän aivan kuin suojellakseen itseään, aivan kuin ne olisivat pitäneet lepotauon odottamattoman raskaan työn jälkeen. Ei se ollut hänen vikansa. Ei se ollut minunkaan vikani. Mikään ei silti muuttaisi sitä, että siinä missä hän näki kauniita kukkia, minä näin surua ja katkeruutta. Saatoimme molemmat vuodattaa niiden vuoksi kyyneliä, mutta meidän kyynelemme eivät maistuneet samalta. Kotimatkalla olimme vaiti. Olin iloinen, että olin vihdoin nähnyt, miltä sellainen kirottu narsissi näyttää.

Jamaica Kincaid: Lucy

Luin Jamaica Kincaidin Lucyn heti Annie Johnin perään ja siksi tuntui, kuin lukisin jatko-osaa Annien tarinaan. Lucy on nuori tyttö, joka on jättänyt taakseen kotinsa Länsi-Intian saaristossa ja työskentelee Yhdysvalloissa au pairina. Siinä missä Annie Johnin elämää määritteli äidin vahva läsnäolo, Lucyn elämässä poissaoleva äiti on yhtä määräävä vaikuttaja. Toisaalta äidin paikkaa yrittää täyttää myös työnantajaperheen äiti Mariah, jonka kanssa Lucy kokee sekä yhdistävää ystävyyttä että erottavaa toiseutta. Tarkkanäköinen ja sanavalmis Lucy ei arkaile sivaltaa varakkaita ja etuoikeutettuja valkoisia työnantajiaan niistä sokeista pisteistä, joita heillä on suhteessa kolonialismin alla eläneeseen maahanmuuttajaan. Kolonialismin varjo voi ulottua yllättäviinkin paikkoihin, kuten tunteisiin, jotka heräävät narsissipeltoa katsellessa. Lucyn silmissä Mariahin elämä näyttäytyy usein merkillisessä valossa ja hän toistelee kysymystä: Miten ihmisestä tulee tuollainen?

Tarinan edetessä Kincaid kuvaa taidokkaasti Lucyn ristiriitaisia tunteita uutta ympäristöä ja kulttuuria kohtaan. Hän tuntee ulkopuolisuutta joutuessaan sopeutumaan uuteen yhteiskuntaan ja jättämään taakseen kotimaansa perinteet ja arvot. Lucy on itsenäinen ja vahva nuori nainen, joka haluaa määrittää oman elämänsä ja löytää oman äänensä maailmassa, jossa naisen – ja etenkin rodullistetun naisen – roolit ja odotukset voivat olla rajoittavia. Samalla hän kamppailee koti-ikävän kanssa, eikä pysty lukemaan äitinsä lähettämiä kirjeitä. Hän kantaa kotoa tulleita kirjeitä rintaliiveissään, pitääkseen ne lähellä, mutta ei rakkaudesta vaan vihasta. Napanuora ei ole katkennut, vain venynyt valtamerten yli ja mennyt tuhansille solmuille. Side Mariahiin taas säröilee, kun Lucy ystävystyy irlantilaisen Pennyn kanssa, jonka boheemi elämä ei ole Mariahin mieleen.

Pidin valtavasti Annie Johnista, mutta Lucyyn suorastaan rakastuin. Kincaid kuvaa järisyttävän hienosti Lucyn viharakkaussuhdetta sekä entiseen että nykyiseen kotimaahansa sekä kahteen äitihahmoon, jotka herättävät hänessä voimakkaita tunteita laidasta laitaan. Kincaid vie kerrontaa yllättäviin suuntiin ja jokainen sivu tarjoaa jotain hämmästeltävää tai ihasteltavaa. Helka ja Kaijamari Sivillin käännös toimii upeasti. Lumouduin kirkkaasta proosasta ja arvaamattomasta päähenkilöstä. Jos Kincaid olisi saapunut odotetusti Helsinkiin, olisin tarkkaillut välähdyksiä Lucysta hänen puhuessaan. Kincaid itse muutti Antigualta New Yorkiin au pairiksi ollessaan 16-vuotias ja asuu nykyisin Vermontissa. Lisää suomennoksia Kincaidin tuotannosta on myös luvassa, joten toivottavasti jossain yhteydessä hän pääsee vielä vierailemaan Suomessa.

Jamaica Kincaid:
Lucy
Lucy (1990),
suom. Kaijamari Sivill ja Helka Sivill
S&S 2023

Sinua voisi myös kiinnostaa

Leïla Slimani: Katsokaa kun tanssimme

Tessa Hadley: Free Love

Jacqueline Crooks: Fire Rush

Abdulrazak Gurnah: Afterlives

Tove Ditlevsen: Lapsuus

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

Petina Gappah: Muistojen kirja

Seuraa Kirjaluotsia

aikuistuminen äiti Annie John Jamaica Kincaid Karibia kolonialismi lapsuus Lucy Onko äiti kuollut perheet