”I want to know all about everything,” he said.
”I’ll tell you anything you ask,” she answered. ”But you must promise to like it,” she added, smiling.
”Why? Why shouldn’t I like it?” he asked quickly, his face changing. ”You’re not–you’re not going to be married?”
”Oh–don’t be silly. There. I’m ready. Shall we go down?”
”I suppose you insist on walking down?”
”We can go in the lift if you like,” she said, pausing surprised, ”but it’s only one floor.”
”I want to carry you.”
”Oh–don’t be silly,” she said again, this time with a faint impatience. The evening wouldn’t be at all amusing if he were going to be silly, seriously silly. And if he began already might he not grow worse? George, she remembered, used to be quite different after dinner from what he was before dinner. Always kind, after dinner he became more than kind. But he was her husband. One bore it. She had no wish for more than kindness from anybody else. Besides, whatever one might pretend for a moment, one wasn’t twenty, and one naturally didn’t want to be ridiculous.– Elizabeth von Arnim: Love
Naistenviikolla luin Elizabeth von Arnimia ja muistin taas miten paljon pidän hänen tavastaan kirjoittaa. Niinpä päätin vielä jatkaa yhden kirjan verran. Romaani Love on julkaistu vuonna 1925 ja sijoittuu samalle vuosikymmenelle. Catherine on 47-vuotias leski, josta on tulossa pian isoäiti. Christopher on 25-vuotias nuori mies ja hulluna rakkaudesta Catherineen. Christopherin rakkaus tekee Catherinesta jälleen nuoren, mutta yhteiskunnan ennakkoluulot ja Catherinen kasvava huoli heidän intohimonsa säilyttämisestä tekevät hänestä pian entistäkin vanhemman. Elizabeth von Arnim ammensi tämän kirjan kirjoittamisessa omista kokemuksistaan, sillä hänellä oli romanssi 30 vuotta nuoremman miehen kanssa. Hän tietää tarkalleen, mitä Catherine käy läpi, ja kaiken tämän hän kuvaa realistisesti, empaattisesti, ironisesti ja surullisesti.
Catherine ja Christopher tapaavat lontoolaisessa teatterissa. Kyseessä on molempien lempimusikaali, jonka näytöksissä he käyvät aina kun mahdollista. Kaksikon välille syttyy kaunis ystävyys, joka muuttuu pian Christopherin puolelta epätoivoiseksi rakastumiseksi. Catherine kavahtaa ja yrittää pitää miehen etäällä, vaikka arvostaa heidän ystävyyttään. Hän yrittää saada miehen ymmärtämään, että on häntä huomattavasti vanhempi, mutta ei pysty kertomaan miehelle, että hänellä on naimisissa oleva tytär ja että hänestä on tulossa pian isoäiti. Itse asiassa hän ei koskaan paljasta miehelle ikäänsä. Christopher luulee nuorekkaan näköisen Catherinen olevan häntä vain muutaman vuoden vanhempi ja rakastuneena sellainen ikäero ei tunnu missään.
Catherine on ollut leski jo useamman vuoden ajan. Suurimman osan elämästään hän on mukautunut siihen rooliin, jota aikakauden tavat ja sosiaalinen asema ovat häneltä vaatineet. Hänen edesmennyt miehensä pelkäsi onnenonkijoita ja siksi testamenttasi kartanonsa ja muun omaisuutensa suoraan pariskunnan tyttärelle, jättäen vaimolleen vain pienen kaupunkiasunnon ja vaatimattoman kuukausieläkkeen. Tytär Virginia on vasta 19-vuotias ja naimisissa omaa äitiään vanhemman papin kanssa. Suuresta ikäerostaan huolimatta pariskunta vaikuttaa onnelliselta ja odottaa ensimmäistä lastaan. Catherine välttelee vierailuja heidän luonaan, sillä tuntee olonsa vaivaantuneeksi entisessä kodissaan ja entisen palveluskuntansa keskuudessa. Nyt hän kuitenkin pakenee Christopherin innokkuutta tyttärensä luo. Tytär ja etenkin hänen miehensä ovat hieman kauhistuneita, kun Catherine ilmestyy isojen matka-arkkujensa kanssa. Hän ei kuitenkaan ehdi viipyä kauaakaan, kun nuori mies kaasuttaa pihaan moottoripyörällään ja pian he ovat jo naimisissa.
Elizabeth von Arnimin epäsovinnaisen rakkaustarinan takana piilee terävää yhteiskuntakritiikkiä, joka tuntuu olevan julkaisuaikaansa nähden edistyksellistä ja samalla tässäkin ajassa edelleen valitettavan ajankohtaista. Kirjailija paljastaa kaksinaismoralistisen yhteiskunnan tekopyhyyden, jossa hyväksytään, että tietyt asiat ovat miehelle sallitumpia kuin naiselle. Edelleen vanhemman miehen ja nuoremman naisen suhde on hyväksytympi kuin jos ikäero on suuri toiseen suuntaan. Romaanissa Catherinen ja Christopherin suhdetta paheksutaan, mutta Virginian avioliitto Stephenin kanssa on yleisesti hyväksytty, vaikka 30 vuotta vanhempi mies on iskenyt silmänsä tyttöön tämän ollessa vasta teini-ikäinen. Romaani osoittaa myös miten tuon ajan englantilaisessa yhteiskunnassa naisen asema on aina alisteinen. Kun naisesta tulee leski, yhteiskunta näkee hänet vanhana naisena, oli hän minkä ikäinen tahansa. Catherine on vasta 47-vuotias – ei enää nuori, mutta ei vanhakaan. Catherine haluaa kuitenkin epätoivoisesti olla jälleen nuori ja turvautuu kaikenlaisiin turhuuksiin ja puoskarointeihin myös näyttääkseen nuorelta. Hän on äärimmäisen väsynyt ylläpitämään kulisseja, mutta pelkää vielä enemmän niiden kaatumista. Vaaditaan traagisia käänteitä vakuuttamaan hänet siitä, että Christopher rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on.
Love ei oikeastaan kerro rakkaudesta vaan ikääntymisestä. Pastellinsävyisen romanssin takana on paljon haavoittuvuutta ja eletyn elämän tuntua. Romaani kerrotaan kaikkitietävän kolmannen persoonan näkökulmasta ja lukija pääsee kurkistamaan kaikkien pään sisälle, päähenkilöiden lisäksi myös heidän ystäviensä ja palvelijoidensa ajatuksiin. Jokaisella henkilöllä on omanlaisensa tunnistettava ääni, joita äänikirjan lukija Eleanor Bron taitavasti tulkitsee. Von Arnimille tyypillinen huumori on myös kerronnassa läsnä. Se on väliin hurmaavaa ja välillä ironisen pisteliästä. Romaanin toiveikas lopetus yllätti ja kosketti. Jälleen hieno romaani von Arnimilta.
In Elizabeth von Arnim’s 1925 novel Love, readers are introduced to Catherine, a 47-year-old widow, and Christopher, a 25-year-old young man smitten with her. Their romance faces societal scorn due to the significant age gap, despite Catherine’s efforts to deter Christopher’s affections. The story explores themes of aging, societal hypocrisy, and the double standards faced by women in relationships with younger men. Von Arnim, drawing from her own experiences, paints a poignant, ironic, and empathetic picture of the challenges and vulnerabilities associated with such unconventional love.
The novel also serves as a critique of the societal norms of the 1920s, highlighting the disparity in how relationships are perceived based on gender roles. Through Catherine’s journey, the story delves into the struggles of a woman trying to reclaim her youth amidst an oppressive society that views widows as inherently old, regardless of their actual age. The nuanced characterizations and von Arnim’s signature humor add depth to this compelling narrative about love and the passage of time.
Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 6 – Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle.
Elizabeth von Arnim:
Love
Audible Studios 2013
(alun perin julkaistu 1925)
Äänikirjan lukija: Eleanor Bron
1920-luku äänikirja Elizabeth von Arnim englanninkielinen helmet2024 helmethaaste ikääntyminen ikäero Love rakkaus