’So what is it about billionaires and survivalism?’ she’d asked him, the third or fourth time they met. ’Is it just an arms race? Like, just a pissing contest? Or do you all know something that we don’t?’
’Both,’ he said, quite calmly. ’I mean, of course it’s a pissing contest. What isn’t?’
she tried to think of something that wasn’t, then decided that that was too predictable. ’So what do you know that the rest of us don’t?’ she said instead.
’I know how easy it was,’ said Lemoine.
Mira didn’t follow. ’How easy what was?’
’All of it,’ he said, shrugging. ’Getting rich. Staying rich. Winning. It was all so easy. I just took what I wanted, and it was mine. I said what I wanted, and people got it for me. I did what I wanted, and nobody stopped me. So simple. And if it was easy for me, then it could be easy for anybody, and that’s a very frightening thought. Apart from anything else, it would be untenable. Everyone can’t be on top, or it wouldn’t be the top any more, would it? That’s just a fact.’
’And I’ve been in the citadels of power,’ he added. ’I’ve eaten at the high tables; I’ve seen behind the doors that never open. Everyone’s the same. You reach a certain level and it’s all exactly the same: it’s all just luck and loopholes and being in the right place at the right time, and compound growth taking care of the rest. That’s why we’re all building barricades. It’s in case the rest of you ever figure out how incredibly easy it was for us to get to where we are.’
’Jesus,’ Mira said. ’That’s fucking dark.’

Eleanor Catton: Birnam Wood

Uusiseelantilainen kirjailija Eleanor Catton vieraili toukokuussa Helsinki Litissä puhumassa tänä keväänä suomennetusta romaanistaan Birnamin metsä (Siltala, suom. Tero Valkonen). Kiinnostavassa keskustelussa Hanna Nikkasen kanssa käytiin läpi monia nykypäivän vitsauksia: suuryritysten ja raharikkaiden valtaa, teknologian mahdollistamaa valvontaa, sosiaalisen median vaikutuksia, ilmastokriisiä ja luontokatoa. Näitä teemoja käsittelee myös Cattonin ekotrilleriksi luonnehdittu romaani, joka sijoittuu Uuteen-Seelantiin. Suomennos on varmasti loistava, mutta päätin kuitenkin kuunnella romaanin äänikirjana englanniksi – ihan jo sen takia, että uusiseelantilaista aksenttia ei ihan joka päivä tule kuultua. Hetki menikin, että pääsin sisään lukijan nopeatempoiseen puheeseen. Saskia Maarleveld lukee kirjan vivahteikkaasti ja eri henkilöitä ja dialogia oli helppo seurata.

Shakespearen Macbethista tuttu Birnamin metsä viittaa kirjassa aktivistiryhmään, joka sissityyliin istuttaa hyötykasveja joutomaille ja joskus luvatta muiden tonteille. Ryhmä on kamppaillut saadakseen toimintansa kannattavaksi. Kun ryhmän vetäjä Mira Bunting löytää maanvyöryn eristämän valtavan tontin, hän näkee mahdollisuuden nostaa ryhmän toiminta uudelle tasolle. Maanvyöry on sulkenut Korowain solan Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja jättänyt suuren maatilan tyhjilleen Thorndiken kaupungissa. Birnam Wood ei kuitenkaan ole ainoa, joka on kiinnostunut paikasta. Robert Lemoine, amerikkalainen droneja valmistava miljardööri, haluaa sijoittaa sinne maailmanlopun bunkkerinsa – tai ainakin niin hän kertoo Miralle, kun törmää häneen tilan mailla. Mira ja Birnam Wood kiehtovat Lemoinea; vaikka he ovat poliittisesti kaukana toisistaan, Lemoinella ja Birnam Woodilla näyttää olevan yhteisiä vihollisia. Hän haluaa rahoittaa Birnam Woodia ja antaa heidän perustaa puutarhansa tilan maille. Mutta voiko Mira luottaa salaperäiseen miljardööriin ja myydä periaatteensa tämän rahoja vastaan?

Shelley Noakes on Birnam Woodin toinen alkuperäisjäsen, Miran kämppis ja paras ystävä. Shelley on sellainen tehokas työjuhta, jota useimmat organisaatiot tarvitsevat selviytyäkseen. Mira on kuitenkin kyllästynyt siihen, että häntä pidetään itsestäänselvyytenä, että hän jää aina kakkoseksi, ja nyt hän on päättänyt lähteä. Hän kamppailee kuitenkin asian kanssa, sillä tietää, ettei Mira selviä ilman häntä. Kolmas keskushenkilö Tony Gallo on ollut Birnam Woodin toiminnasta pois useita vuosia. Hän on reppureissaillut, opettanut englantia Meksikossa ja yrittänyt löytää itsensä. Hän haluaisi tehdä tutkivaa journalismia, vaikka varsinaista kokemusta toimittajan työstä hänellä on vain vähän. Tony yrittää paluuta aktivistiryhmään, mutta saa provosoivilla puheillaan vain tunnelman kiristymään. Hän on niitä tyyppejä, jotka syyllistävät muita ja ovat itse aina oikeassa. Idealistina Tony ei voi hyväksyä Birnam Woodin yhteistyötä riistokapitalistin kanssa ja jouduttuaan ryhmän ulkopuolelle hän päättää selvittää, mitä Thorndiken tilalla ja viereisessä kansallispuistossa oikeasti tapahtuu. Sittenpähän näkevät hänen olleen oikeassa!

Kaikki kirjan henkilöt peittelevät omia salaisuuksiaan ja käyttävät toisiaan hyväkseen yrittäessään päästä omiin päämääriinsä, olivatpa ne miten ideologisia tahansa. Tässä romaanissa teoilla on väliä ja etenkin niillä on seurauksia. Kaikkitietävä kertoja kertoo lukijalle kaiken, mitä jokaisesta henkilöstä on tarpeen tietää. Tämä kyky kurkistaa jokaisen syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin resonoi hyvin tarinan pinnalla olevien valvontaelementtien kanssa. Tarinan pahiksilla on hallussaan kaikki mahdollinen tekniikka muiden valvontaan ja hallintaan. Catton mainitsi Helsinki Litissä, että kaikki kirjassa kuvattu teknologia on olemassa ja mahdollista käyttää kuvatuilla tavoilla. Ihan kaikkea ei teknologian avulla kuitenkaan pysty hallitsemaan ja joskus ihmiset osaavat myös toimia ennakoimattomilla tavoilla.

Catton kertoi Helsinki Litissä halunneensa kirjoittaa nimenomaan juonivetoisen trillerin, koska aktivismi aiheena on jo itsessään niin toimintaan orientoitunutta. Hän halusi kirjan olevan mahdollisimman vetävä ja säväyttävä. Odotin siis vauhdikasta menoa ja yllättäviä käänteitä, mutta varsinkin romaanin alkupuoli lähti hyvin hitaasti liikkeelle. Catton kirjoittaa pitkiä polveilevia virkkeitä, taustoittaa henkilöiden elämää ja ajatuksia perusteellisesti ja antaa henkilöiden pitää pitkiä palopuheita. Koska en erityisemmin syttynyt kehenkään päähenkilöistä, alkuun tuntui raskaalta seurata heidän kiihkeää maailmanparannustaan. Puolenvälin jälkeen juoni kiihdyttää vauhtia ja kaappaa viimein mukaansa, niin ettei kuuntelua malta lopettaa. Raju lopetus on hyvin shakespearelainen ja jakaa varmasti lukijoita. Minusta hyvin tyylikästä Cattonilta mennä täysillä tragediaa päin, eikä kehitellä mitään lällyä pelastusta. Saihan siinä hetken sulatella, kun tilanteet äkkiä eskaloituvat pahimmalla mahdollisella tavalla. Birnam Wood on monikerroksinen romaani, jossa klassisten rakenteiden pohjalle rakennetaan hyvin nykyaikainen tarina, joka on sekoitus yhteiskunnallista satiiria, psykologista trilleriä ja kaunokirjallista henkilödraamaa. Nykypäivän turboahdettu shakespearelainen tragedia.

Eleanor Catton:
Birnam Wood
Audible Studios 2023
Äänikirjan lukija: Saskia Maarleveld

Muissa blogeissa:
Annelin lukuvinkit
Kirsin Book Club
Kulttuuri kukoistaa
Reader, why did I marry him?
Tuulevin lukublogi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Nathan Hill: Wellness

Paul Murray: The Bee Sting

Edward St. Aubyn: Sokkotesti

Emma Puikkonen: Musta peili

Lydia Millet: A Children’s Bible

Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia | Kansallisteatteri: Sapiens

Seuraa Kirjaluotsia

aktivismi Birnam Wood Birnamin metsä ekotrilleri Eleanor Catton englanninkielinen kapitalismi tragedia Uusi-Seelanti