Kasvoimme Sanan kanssa, mutta kotona sanoja oli aina vain vähemmän. Kahviaika päättyi aikaa sitten, mutta istumme yhä keittiönpöydässä vaiti ja nyökyttelemme kysymyksiin, joita ei ole esitetty, ja pöydän päässä isän paikalla äitiä vastapäätä istuu eläinlääkäri. Hän juo kahvinsa mustana, minä limsani synkkänä. Isä on ottanut pyöränsä ja häipynyt järven rannalle katsomaan, onko häneltä jäänyt jotakin […]

She, like all mothers, constantly casts out her thoughts, like fishing lines, towards her children, reminding herself of where they are, what they are doing, how they fare. From habit, while she sits there near the fireplace, some part of her mind is tabulating them and their whereabouts: Judith, upstairs. Susanna, next door. And Hamnet? […]