Todennäköisesti äidillä ja isällä on aina ollut norsunsa, ehkä he kantoivat niitä sisällään jo syntyessään. Mutta aina tähän iltaan asti pappilan keittiössä ne ovat olleet eräänlaisen kannen alla. Isän ja Tilten pikku ajatustenvaihto on jotenkin avannut kannen. Seuraamuksena siitä me ja meidän kanssamme koko maailma koemme seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana, mitä tapahtuu kun norsut murtautuvat kotelostaan ja levittävät siipensä ja alkavat lepatella ympäriinsä, jos nyt tajuat tämän kuvan joka ei ehkä täysin noudata biologiankirjan sääntöjä, mutta kattaa auttavasti sen mitä seuraavaksi tosiaan tapahtuu.

Mutta koska tämä osio menneisyydestäni on tuskallinen ja kuhisee mehukkaita ja piinallisia yksityiskohtia, jätän sen mieluiten hetkeksi hautumaan ja palaan takaisin tänne ja nyt, kohtaan jossa Tilte ja minä olemme jättäneet taaksemme pappilan ja etsineet käsiimme Leonora Ganefrydin.

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Tanskalaisen Peter Høegin vuonna 2011 Tammen Keltaisessa kirjastossa julkaistu romaani Norsunhoitajien lapset on kirja, jota aina päädyn hipelöimään kirjamessujen antikvariaattiosastolla. Viime messuilla hipelöinti johti viimein kauppoihin. Olen pitänyt varsinkin Høegin tuoreemmista romaaneista ja halusin tutustua kirjailijan vanhempaan tuotantoon. Kirjan hauska nimi ei viittaa oikeisiin norsuihin eikä edes tanskalaisen olutmerkin elefanttilogoon – vaikka se kirjassa mainitaankin – vaan tämän kirjan päähenkilöiden vanhemmilla on sisällään jotain, mikä on paljon suurempaa kuin he itse ja mitä he eivät pysty hallitsemaan. Kirjan kertoja on 14-vuotias Peter, joka yhdessä siskonsa Tilten, isoveljensä Hansin ja koiransa Basker III:n kanssa lähtee etsimään kadonneita vanhempiaan, joiden sisäiset norsut ovat lähteneet vaaralliselle laukalle.

Seiskaluokkalainen Peter asuu perheineen Finøn saarella isossa pappilassa keskellä Mahdollisuuksien merta. Isä on Finøn kirkon pappi ja äiti kanttori, ja viime vuosina he ovat ajautuneet pieneen vilunkiin vahvistaakseen seurakuntalaisten uskoa. Lapset ovat seuranneet huolestuneina vanhempien ristiretkeä, jolta on tarttunut mukaan mm. minkkiturkki ja Maserati. Nyt jotain on taas tekeillä, sillä käy ilmi, että vanhemmat eivät olekaan lomailemassa Kanarialla, vaan ovat kadoksissa. Heitä tuntuu etsivän puoli Tanskaa turvallisuuspalvelusta lähtien. Lasten on oltava nopeita ja nokkelia löytääkseen vanhempansa ennen muita. Onneksi he todella ovat nopeita ja nokkelia, sillä heidän perässään on pian kirjava joukko viranomaisia, rikollisia ja muita hämärähemmoja.

Minäkertojana toimiva Peter on sanavalmis nuori mies ja Finøn palloseuran ykköstykki, mutta myös kiusattu ja yksinäinen poika, joka etsii rakkautta. Kaksi vuotta vanhemmalla Tilte-siskolla on viehtymys hauta-arkkuihin ja kyky saada ihmiset puolelleen, joista molemmat tulevat tarpeeseen tässä kiperässä tilanteessa. Isoveli Hans tulee tarpeeseen myös, mutta lyöttäytyy seuraan vasta seikkailun loppumetreillä. En tiedä, onko kettuterrieri Baskerista juurikaan hyötyä, mutta koira on aina kiva seuralainen seikkaillessa. Lapsia auttelee matkan varrella myös joukko värikkäitä persoonia, kuten perhetuttu ja entinen narkkari Kreivi Rickardt Kolme Leijonaa ja seksuaalis-kulttuurista coachingia tekevä buddhistiseurakunnan johtava retriittinunna Leonora Ganefryd.

Finølla kristinusko on pääuskonto, mutta monet muut uskonnot elävät rauhanomaisesti sen rinnalla. Ihmiset ovat pääsääntöisesti avoimia erilaisille näkemyksille. Tätä asennetta testataan, kun kaikkien maailman uskontokuntien laaja kokoontuminen, Suuri Synodi, saapuu Kööpenhaminaan. Käy ilmi, että käynnissä on myös synkkä suunnitelma tämän maailmanlaajuisen yhteistyön ja suvaitsevaisuuden ilmaisun sabotoimiseksi. Kun Peter, Tilte ja kumppanit vähitellen selvittävät, mikä kokoontumista uhkaa, heidän on kohdattava myös omat pelkonsa, haastettava valtaapitävät ja selvitettävä vanhempiensa rooli koko sotkussa.

Norsunhoitajien lapset on veijariromaani, jonka keveän pinnan alla väreilee viestejä uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Vaikka nautinkin vauhdikkaista käänteistä ja Peter-pojan nokkeluuksista, puolen välin jälkeen tapahtumien vyöry alkoi puuduttaa. Kerronta toistaa itseään, täpäristä tilanteista selvitään kuin ihmeen kaupalla ja koko ajan tapahtuu ”monta asiaa peräkkäin”. Hassusti nimettyjä henkilöitä astuu näyttämölle ja poistuu sieltä yhtä tarkalla ajoituksella kuin väkisinhauskassa farssissa. Kun tätä kestää yli 500 sivua, alkaa kyseenalaistaa kaiken mielekkyyttä. Høegin kerronnan takana on aina paljon symboliikkaa ja kerroksia, mutta nyt kaikkea on liikaa ja sanoma uhkaa hukkua kaiken kohelluksen alle. Uskonto- ja yhteiskuntakritiikki jää vauhdin jalkoihin tai norsun tallomaksi. Onneksi rakkauden ja anteeksiannon sanoma jää kirjan viimeiseksi kuvaksi.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirjan nimessä on perheenjäsen.

Peter Høeg:
Norsunhoitajien lapset
Elefantpassernes børn (2010),
suom. Pirkko Talvio-Jaatinen
Tammi 2011

Muissa blogeissa:
Jokken kirjanurkka
Kirjavinkit
Kulttuuri kukoistaa
Lumiomena
Sivumerkkejä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Tove Ditlevsen: Aikuisuus

Kaspar Colling Nielsen: Tanskan sisällissota 2018-24

Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta

Kim Leine: Kuilu

Seuraa Kirjaluotsia

helmet2024 helmethaaste katoaminen lapsikertoja Norsunhoitajien lapset perhe Peter Høeg seikkailu Tanska uskonto veijariromaani