Oli vielä pimeää, vaikka päivänkoiton kajo muhi jo taivaanrannan takana. Luin; yö loppui ääntäkään päästämättä. Sen jälkeen luin taas ja pullo oli tyhjä. Harkitsin toisen avaamista mutta luovuin ajatuksesta ja jatkoin lukemista kuunnellen samalla Diamonon lauluja, kunnes viimeisetkin tähdet katosivat ikkunaani osuvaan valojuovaan ja kaikki varjot ja loukatut hiljaisuudet väistyivät ja Stanislasin kuorsaus lakkasi niin […]