Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Päivät täällä, Liv ajattelee, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas, illat koittavat kuin huomaamatta ja he sanovat että mihin tämäkin päivä taas katosi, poistuvat yksitellen omiin huoneisiinsa, äidillä vesilasi toisessa ja kirja toisessa kädessä, Teo puoliunessa Telman sylissä, hän ja Ellen viimeisinä, nukahtavat varhain ovia lukitsematta ja ikkunat auki, heräävät kun heräävät, seuraavana päivänä sama toistuu eikä mitään tapahdu.

Paitsi tänään, tänään jotain tapahtui, on tapahtumassa, hän tuntee sykkeensä kohoavan, hymyn leviävän kasvoille.

– Helmi Kekkonen: LIV!

Helmi Kekkosen romaani LIV! on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista. Ehdokkuuden myötä kirjaston varausjono ehti karata niin pitkäksi, että päätin turvautua lukuaikapalveluun, jotta ehdin lukea ehdokkaat ennen voittajan julkistusta. Kuuntelin teoksen osittain äänikirjana, mutta koska ystäväni suitsutti erityisesti Helmi Kekkosen rytmisen tarkkaa pilkun käyttöä, päätin tutustua tekstiin myös e-kirjamuodossa. Ensimmäisen puoliskon siis kuuntelin ja toisen luin. Suurta eroa en eri formaateissa havainnut, Satu Paavolan lukema äänikirja on hyvin rytmitetty ja Kekkosen kerronta pääsee siinäkin oikeuksiinsa. Olen aiemmin lukenut Helmi Kekkoselta romaanin Vieraat ja muistan siinäkin ihailleeni eleganttia kerrontaa.

Parikymppinen Liv viettää kesää perheensä lomapaikassa saaristossa. Kohta koittaa aika palata kaupunkiin ja opintojen pariin, mutta vielä on muutama päivä aikaa nauttia saariston rauhasta. Lähestyvä myrsky enteilee kuitenkin ongelmia. Yksinäisellä kävelyretkellä rantakallioilla Liv kohtaa koiraa ulkoiluttavan tuntemattoman miehen, joka herättää hänessä epämääräistä kiinnostusta. Mies on häntä vanhempi, ja heidän välilleen syntyy jännite, joka saa Livin suostumaan salaiseen tapaamiseen. Liv tuntee halua miestä kohtaan, eikä oikein itsekään ymmärrä, miksei kerro treffeistä kenellekään. Hyvin alkaneiden treffien jälkeen tapahtuu jotain, mikä murentaa Livin sisäisen maailman ja vaikuttaa laajasti myös hänen perheeseensä.

Romaani rakentuu monien kertojien varaan, mikä tuo esiin eri perheenjäsenten näkökulmat. Livin tarinaa seurataan ulkopuolisen kertojan kautta, mutta minäkertojiksi pääsevät hänen eronneet vanhempansa Karoliina ja Harri, siskot Ellen ja Telma sekä paras ystävä Ida. Mukana saaressa on myös siskonlapsi Teo, joka turhaan odottaa Livin lupaamaa retkeä. Vanhempien äskettäinen ero vaikuttaa yhä perheen dynamiikkaan, jossa pinnan alla kuplivat jännitteet, erityisesti siskosten välillä. Kun Livin kamala kokemus alkaa vähitellen paljastua, se pakottaa perheen kohtaamaan paitsi tapahtuneen myös toisensa uudella tavalla.

Kirja alkaa lainauksilla Susanna Hastin romaanista Ruumis/huoneet ja Linn Ullmannin romaanista Tyttö, 1983. Ne asettavat odotukset kirjan tapahtumista tiettyyn kulmaan. Se, mitä Liville sitten tapahtuu, ei aivan olekaan sitä, mitä erilaisissa seksuaalirikosnarratiiveissa marinoitunut lukija odottaa. Siinä piilee myös Kekkosen romaanin nerokkuus. Lukija saadaan kiinni epämukavasta tunteesta, kun pitkään pedattu uhkaava tunnelma tavallaan lässähtää jotenkin puolinaiseksi teoksi ja sekunnin ajaksi mielen valtaa outo pettymys ja epäusko: siis oliko tuo nyt niin paha? Saan itsenikin lukiessa kiinni epäilystä ja jahkailusta: tapahtuiko riittävästi rikosta ilmoituksen tekoon vai olisiko helpompaa vain unohtaa? Ymmärrän Livin epäröinnin ja vatvonnan. En tiedä olisiko itselläni vastaavassa tilanteessa jaksamista lähteä haastamaan miestä ja joutua kohtaamaan ihminen ja asia uudestaan sitten joskus, kun se mahdollisesti etenee käsittelyyn. Ymmärrän myös ilmoitukseen painostavan siskon näkökulman. Muuttuuko mikään ikinä, jos sukupuolittuneen väkivallan tekijöiden annetaan aina päästä kuin koira veräjästä? Tulee myös mieleen Suzie Millerin kirja ja Kansallisteatterissa Annika Poijärven vahvasti esittämä monologi Prima Facie, joka osoittaa kuinka haastavaa naisen on käydä oikeutta näissä asioissa.

LIV! on kerronnallisesti kuulas ja tarkka romaani. Se vangitsee lukijan myrskyä enteilevään saaristomaisemaan ja sanoittaa hienovaraisesti myös perheenjäsenten välisen poukkoilun ja kohtaamishaasteet. Hieno on myös ratkaisu käyttää minäkertojina kaikkia muita paitsi Liviä itseään. Miehelle ei anneta näkökulmaa lainkaan, hänen tekonsa motiivit jäävät arvailujen varaan niin Liville kuin lukijalle. Loppua kohden kerronta muuttuu vähän jankkaavaksi ja sitten kirja loppuu niin yhtäkkiä, että jouduin monta kertaa tarkistamaan, loppuiko se todella vai hyppäsinkö vahingossa e-kirjassa monta sivua eteenpäin. Loppui se. Ensijärkytyksen jälkeen ratkaisu alkoi tuntua hyvältä. Lukija jää samaan raivostuttavan kahtiajakautuneeseen mielentilaan, jossa Liv on miettiessään seuraavaa askelta. LIV! on hieno feministinen teos, joka ansaitsee Finlandia-ehdokkuudesta saamansa huomion.

Helmi Kekkonen:
LIV!
Siltala 2024
Äänikirjan lukija: Satu Paavola

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirja hyllyssä
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä
Mitä luimme kerran
Sivumerkkejä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Vigdis Hjorth: Toisto

Suzie Miller: Prima Facie

Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta

Linn Ullmann: Tyttö, 1983

Susanna Hast: Ruumis/huoneet

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin akatemian romahdus

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Finlandia Helmi Kekkonen LIV! perhe saaristo seksuaalinen väkivalta