#elämäkertakaikkiaan #naistenviikkohaaste autofiktio avioliitto dekkari dystopia englanninkielinen Englanti esikoiskirja esikoisromaani espanjankielinen Gummerus helmet2021 helmet2022 helmet2023 helmet2024 helmet2025 helmethaaste historiallinen romaani ihmissuhteet Irlanti kasvutarina Keltainen kirjasto klassikko kuolema maahanmuutto mielenterveys muistelmat naisen asema Otava perhe perheet perhesalaisuudet rakkaus siirtolaisuus sota suru Tammi toinen maailmansota WSOY Yhdysvallat yksinäisyys ystävyys äitiys äänikirja
Kuvat:
iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018-2026
Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Vaikka raajani toimivat hyvin, pelkäsin jatkuvasti, että rampautuisin. Ajatus oli mielessäni heti kun sain silmäni auki, ja nousin nopeasti sängystä tarkastamaan, toimivatko jalkani yhä. Ehkä siksi keskityin Lilaan, jonka laihat, vikkelät sääret olivat liikkeessä koko ajan, sätkivät silloinkin kun hän istui opettajan vieressä, niin että tämä hermostui ja lähetti hänet pian takaisin paikalleen. Jostakin syystä […]
Liane Moriarty: Nainen joka unohti
Kertoisiko Alice heille? ”Anteeksi nyt, näytätte kyllä tutuilta, mutta en osaa yhdistää teitä mihinkään.” Ei niin voinut tehdä. Lapsen olisi kauheaa kuulla, ettei hänen äitinsä muistanut häntä. Alicen oli pakko teeskennellä, kunnes muisti palaisi, ja se tapahtuisi tietysti pian. Aivan kohta. Hän yrittäisi puhua lapsille luonnollisesti. Ei hilpeän teennäisesti, niin kuin lapsille usein puhutaan. Lapset […]
Cecilia Samartin: Mofongo
Lola oli keittiötason ääressä valmistamassa jotakin keskittyneen näköisenä. Punainen tukka hapsotti hänen silmiensä edessä, mutta kun hän kohotti katseensa ja näki Sebastianin keskellä huonetta, hänen hymynsä oli lämmin ja ystävällinen. ”Mitä sinä tänään laitat?” Sebastian kysyi. ”Minulla on ilo ilmoittaa, että tänään me laitamme jotain yhtä yksinkertaista kuin ilma ja vesi, ja ihan yhtä tärkeää”, […]
Victoria Hislop: Paluu
Soleá oli voimakkaan hallittu ja ilmaisi käsittämättömän syvää tunnetta, ja kappaleen päätyttyä yleisö oli melkein kireänä tuskasta ja paatoksesta. Kaikki tiesivät, että esiintyminen oli spontaani. Hiljaa mutistut Olé-huudot vaiennettiin. Tuntui kuin he eivät olisi halunneet rikkoa lumousta. Tocaor ymmärsi keventää tunnelmaa iloisemmalla alegríasilla ja huomasi tanssijansa rentoutuneen, kun tämä otti kiinni uudesta rytmistä ja eteni […]
Edellinen sivu Seuraava sivu