Teltan ulkopuolella maisema on sama kuin eilen. On mäntyjä, ylempänä tasainen jäkäläkangas, puron ääni. En sano mitään, heilautan vain kättäni Klausille, joka virittelee nuotiotulia. Hän nyökkää. Täällä ei ole raunioita eikä ihmisen tekemää tuhoa, on vain hiljainen erämaa. Vielä Rovaniemellä sodan jäljet olivat näkyvissä, vaikka uutta rakennettiin kiivaasti. Saksalaiset tuhosivat koko kauppalan ja polttivat Lapin […]

En tiedä sinusta, mutta minua ei ole koulutettu kaikkea tätä varten. Opiskelin suomea 1900-luvulla. En opiskellut, miten viilleltyihin käsivarsiin pitäisi suhtautua. En opiskellut erityispedagogiikkaa enkä olisi vielä kymmenen vuotta sitten voinut uskoa, että lukioissakin on nykyään erityisopettajan virkoja, vaikka sellaista jo silloin uumoiltiin. En tiedä, mitä sanoa epätoivoaan ja paineitaan itkevälle nuorelle, enkä osaa auttaa […]

Jenny Hill painaa sormensa kulmakarvojen väliin, tekee itsensä todeksi, ojentaa keskiviivansa suoraksi. Hän katsoo ihoa, sen huokosia, karvoja ja juonteita, ja sanoo itselleen: Sinä olet Jenny Hill ja sinä olet tässä, sinä et liukene mihinkään vaan olet totta, tässä, tämä, ja sinä voit vielä päättää. Sinä et jäänyt vaan lähdit, niin hän sanoo itselleen, ja […]

Kynä rahisi paperia vasten luokkahuoneen hiljaisuudessa. Minna keskittyi kirjaimiin, kallisti niitä oikealle ja teki niistä koko ajan saman kokoisia, ja rivin yläpuolelle kurottuvissa koon ja hoon lenkeissä ja alapuolisissa yyn ja jiin silmukoissa oli aina taiteellinen häivähdys, pieni vihjaus siitä että hänessä myllersivät estetiikan kaipuu ja dramaattiset tunteet. Oli mukava ajatella sillä tavalla. Ässä kurottui […]