Kahvilan pöydässä minusta tuntui, etten voisi hevillä panna hanttiin mestarilleni. Vastuu veden löytämisestä ja työpanoksemme kaikkineen olivat sitoneet minut mestariin ja kaivoon. Voisin panna hänelle vastaan vain jos päättäisin ottaa lopputilin, lopettaisin työt ja palaisin kotiin. Se taas tarkoittaisi, että olisin pelkuri ja luopuisin veden etsinnästä. Kuin mikäkin jänishousu, joka tiukan paikan tullen hylkää aatteensa. […]

Kuin heräävä ihminen, joka pinnistelee muistaakseen unen, jota hänen muistinsa itsepintaisesti haluaa unohtaa, koetin palatsissa käydessäni toistaa näitä eloisia ja pelkoa herättäviä yksityiskohtia sulttaanille. Puhuin pyöristä, katapultista, kupolista, ruudista ja vivuista, joita Hoca oli selostanut minulle vaikka kuinka monta kertaa. Sanat eivät olleet minun sanojani, mutta vaikka siinä mitä minä sanoin ei ollut lainkaan Hocan […]

Yön ottivat nykyisin haltuunsa aseistetut jengit julisteineen, koirat, roskapönttöjä työkseen tonkivat keräilijät ja bozakauppiaat, ja kun Mevlut ravintolan metelin ja Beyoglun vilinän jälkeen kulki pimeää ja hiljaista mäkeä alas Feriköyn perukoilla, hän tunsi olevansa kotonaan, omassa universumissaan. Joskus lehdettömän puun oksat vavahtivat omia aikojaan, vaikka oli täysin tyyntä, ja silloin poliittinen iskulause kuivuneessa suihkukaivossa, jonka […]