Israelilaiskartan alle jäävät kyräilemään muut mukaan ottamani kartat, kuten se, joka kuvaa Palestiinaa ennen vuotta 1948, mutta nyt en avaa sitä. Olen kuullut riittävästi juttuja tältä seudulta kotoisin olevilta ihmisiltä, että tiedän, miten paljon Jaffan ympäristössä aina Askaloniin asti oli kyliä ja kaupunkeja, eikä edes niin kauan sitten, ennen kuin ne hävitettiin jäljettömiin. Kaupunkien ja siirtokuntien nimet, talot, tasangot, kasvillisuus, kadut, leveät tienvarsikyltit ja ihmisten kasvot, koko ajomatkan nämä kaikki ovat kokoontuneet saattoväeksi, joka ensin ottaa minut seuraansa mutta työntääkin sitten loitommalle ja roihauttaa ahdistukseni uuteen leimuun.

Adania Shibli: Sivuseikka

Palestiinalainen kirjailija Adania Shibli vieraili toukokuussa Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa kertomassa romaanistaan Sivuseikka. Häntä haastatteli kirjan suoraan arabiasta suomeksi kääntänyt Sampsa Peltonen. Vuonna 2021 Shiblin romaani oli International Booker -ehdokkaana. Lokakuussa 2023 romaani oli tarkoitus palkita Frankfurtin kirjamessuilla LiBeraturpreis-palkinnolla. Hamasin lokakuisen iskun vuoksi palkitsemisesta vastaava LitProm perui jakotilaisuuden, kysymättä kirjailijalta, ja sai aikaan vastalauseiden ryöpyn. Jos Shibli olisi päässyt vastaanottamaan palkintoa, hän olisi halunnut puhua kirjallisuuden ja kielen merkityksestä vaikeina aikoina.

Sivuseikka on kahdesta osasta muodostuva pienoisromaani, vain 104 sivua pitkä. Ensimmäisessä osassa seurataan israelilaisia sotilaita ja heidän komentajaansa muutaman päivän ajan kesällä 1949. Osasto on lähetetty tutkimaan Egyptin rajaa pian Israelin valtion julistamisen jälkeen ja tyhjentämään Negevin aavikon lounaisosa arabeista. He löytävät joukon aseistamattomia beduiineja, surmaavat miehet ja kamelit, ja ottavat vangiksi nuoren naisen sekä koiran. Myöhemmin he joukolla raiskaavat ja surmaavat tytön. Romaanin toinen osa on kirjoitettu minämuodossa, ja se on kertomus nuoresta palestiinalaisnaisesta, jolle vuosia aiemmin tehdystä rikoksesta tulee pakkomielle. Hän lukee artikkelin kuolleesta beduiinitytöstä ja kiinnittää huomiota pieneen sivuseikkaan: tytön kuolinpäivä on sama kuin hänen syntymäpäivänsä, 25 vuotta myöhemmin. Hän lähtee kotoaan Ramallahista israelilaisalueille ja yrittää löytää lisää yksityiskohtia tapahtuneesta, mutta joutuu kohtaamaan kaikki rajoitukset, joita israelilaiset palestiinalaisille asettavat.

Romaanin kerronta on näennäisen yksinkertaista, mutta huomaa, että kieli on Shiblille todella tärkeää. Sampsa Peltonen on tehnyt upeaa työtä kääntäessään romaanin suoraan arabiasta. Shiblin viesti välittyy vahvana, vaikka hän olikin Helsinki Litissä sitä mieltä, että käännös ei voi koskaan tavoittaa kaikkia niitä merkityksiä, joita kirjailija on tarkoittanut. Kerronta on täynnä pieniä yksityiskohtia, sivuseikkoja, kuten kirjan nimikin sanoo. Esimerkiksi kirjan ensimmäisessä osassa osaston komentajan päivittäiset rutiinit esitellään tuskallisin yksityiskohdin: tapa, jolla hän pukeutuu, peseytyy ja puhdistaa märkivää haavaansa, toistuu yhä uudelleen ja uudelleen. Ärsyttävyyden sijaan toisto tekee henkilöistä elävämpiä ja auttaa siirtymään Negevin aavikolle vuoteen 1949. Osa toistuvista yksityiskohdista löytyy myös kirjan toisesta osasta: koiran haukunta, vesiastia, bensiinin haju, jäljet hiekassa, kamelit ja kaikki nuo ”sivuseikat” yhdistävät nämä kaksi kerronnallisesti erilaista osaa ja aikatasoa toisiinsa nerokkaalla tavalla. Romaanin kahden osan välinen symmetria on upeasti toteutettu.

Siinä missä ensimmäisen osan etäännyttävä kolmannen persoonan kerronta on asiallista ja kylmän kliinistä, toisen osan minäkertoja pulppuaa ja rönsyilee ajatuksista, havainnoista ja tunteista. Kertoja toteaa heti alkuun, että hänellä on haasteita rajojen kanssa: Heti kun jossain tulee vastaan raja, minä joko painelen suoraan sitä päin tai sitten lipsahdan sen yli melkein huomaamattani. Hän tarkoittaa sekä fyysisiä että henkisiä rajoja, ja molempia riittää siellä, missä hän asuu. Niinpä hän yleensä istuu kotona pöydän ääressä ja ikkunan vieressä, jotta naapuritkin näkevät, ettei mitään epäsopivuuden rajoja ole ylitetty. Pakkomielle beduiinitytön tapauksesta saa hänet kuitenkin matkalle, jolla on ylitettävä ja venytettävä monia rajoja. Nykypalestiinalaisten elämisen monimutkaisuutta vyöhykkeineen ja tarkastuspisteineen ja sotilaiden ahdistavaa läsnäoloa ja valvontaa on kuvattu myös toisessa hiljattain lukemassani kirjassa, Isabella Hammadin romaanissa Enter Ghost. Siinä päähenkilö on kuitenkin turvassa ulkomaalaisen passinsa vuoksi, Shiblin kirjassa palestiinalainen ylittää rajoja työkaverinsa passilla.

Sivuseikka on vaikuttava pienoisromaani väkivallan periytyvyydestä ja oikeudenmukaisuuden häilyvästä luonteesta. Huolellisen yksityiskohtien huomioimisen avulla Shibli luo syvästi koskettavan kertomuksen, joka tuo palestiinalaisten ahdingon miehityksen alla elämisestä käsinkosketeltavaksi. Shiblin proosa on sekä lyyristä että täsmällistä, ja se vetää lukijan mukaansa maailmaan, jota menneisyyden haamut vainoavat yhä tänäkin päivänä. Tarina menee ihon alle ja sinne se jää. Kirjassa kuvattu rikos perustuu todelliseen tapaukseen, mutta sekin on vain sivuseikka. Vastaava rikos olisi voinut tapahtua ja tapahtuu edelleen eri konflikteissa eri puolilla maailmaa.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40 – Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma.

Adania Shibli:
Sivuseikka
تفصيل ثانوي (Tafsil thanawi) 
(2017), suom. Sampsa Peltonen
Otava 2024

Muissa blogeissa:
Jorman lukunurkka
Kirsin Book Club
Mitä luimme kerran

Sinua voisi myös kiinnostaa

Isabella Hammad: Enter Ghost

Muriel Spark: The Mandelbaum Gate

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Seuraa Kirjaluotsia

Adania Shibli helmet2024 helmethaaste Lähi-itä Palestiina pienoisromaani Sivuseikka