Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan. Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan […]