En edes tiedä, kuinka varhain opin kontrolloimaan itseäni, piiloutumaan ja piilottamaan jokaisen aidon reaktioni. Äiti ei pystynyt suojelemaan minua, isältä, päinvastoin, lastensa sijasta hän valitsi isän liittolaisekseen, ja lopulta painuin niin syvälle, että jouduin itseltänikin kadoksiin. Pitkään kuitenkin ajattelin, että olimme onnellinen perhe. Perusydinperhe, äiti, isä ja kolme tytärtä. Tai jos nyt aivan rehellisiä ollaan, […]

Miksei kukaan kertonut, että hetkellisesti aika lapsen syntymän ja kuoleman välillä katoaisi, että vastasyntyneellä oli kuolevan silmät, mustat ja tyhjät, ja ne katsoivat jonnekin ohi, ei-olemassaolon ei-erityisyyteen? Ettei hän ollut vielä lapsi vaan tähän maailmaan syntynyt olento, eläin, josta minun pitäisi pystyä tekemään ihminen. Eivätkä ne oireet olleet vain hänessä, ne olivat aina meissä molemmissa, […]

En muistaisi äitiä tuollaisena. Savinen ihminen. Valettu arkunkokoiseen muottiin. Kasvot murenisivat heti, kun kansi vedettäisiin kiinni. Muistaisin hänet luultavasti vähän yli kolmekymmenvuotiaana kuten tähänkin asti. En muistanut hänen vanhentuneen, se oli tullut aina yllätyksenä kun tapasimme. Muistin hänet jostain syystä sellaisena kuin hän oli ollut viisikymmentäluvulla. Silloin kun itse olin yhden- tai kahdentoista tienoilla. Kun […]