Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Kaikkina aikoina lapsia on kasvanut ja kasvatettu ydinperheiden ulkopuolella, useamman aikuisen, usein jopa koko kyläyhteisön, toimiessa heidän sosiaalisina vanhempinaan. Varsinkin nykyaikana vastaavanlaisia perhesikermiä syntyy usein avioerojen seurauksena, jolloin lapsi kasvaa useammassa kodissa molempien vanhempiensa ja mahdollisten bonusvanhempiensa kanssa. Kumppanuusvanhemmuutta voi pitää näiden melko tavallisten lapsuuden olosuhteiden suunniteltuna ja säänneltynä versiona, jonka lähtökohtana ovat hyvät aikeet eivätkä ristiriidat. Minä ja Niko tykästyimme ideaan aika pian. Kun luimme koronaepidemian takia heinäkuulta syyskuulle siirtyneen Helsinki Priden ohjelmaa ja näimme että siellä järjestettiin pikatreffejä kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneille, ajattelimme että se olisi mainio tilaisuus saada tietää lisää. Kynnys vaikutti matalalta, juttu pohjimmiltaan järjettömältä mutta myös aika hauskalta.

– Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä

Huomenna valitaan tämän vuoden Finlandia-voittajat. Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista ehdin lukea viisi kuudesta. Valitettavasti Hanna-Riikka Kuisman Korvaushoito ei ehtinyt kirjastosta ajoissa ja satun kuulumaan niihin harvoihin suomalaisiin, joille Jukka Pitkäsen lukijaääni ei uppoa, joten jäi äänikirjakin toistaiseksi kuuntelematta. Hieman oli vaikeuksia myös Kaj Korkea-ahon Äitiä etsimässä -äänikirjaversion kanssa. Lukijana on näyttelijä Mikko Kauppila, jonka esikoisromaani Terveisin K oli tänä syksynä HS:n esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana. Pidin hänen romaanistaan enemmän kuin tästä lukutulkinnasta. Jouduin nopeuttamaan ääntä huomattavasti, jotta sen masentuneen monotoninen poljento alkoi kuulostaa siedettävältä. Sinänsä minämuotoinen ja hyvin suoraviivainen kertomus sopi hyvin kuunneltavaksi.

Äitiä etsimässä on tarkkanäköinen, avoin ja rehellinen kuvaus miesparin lapsenkaipuusta, äidin etsinnästä ja isäksi tulemisesta. Se kuuluu osastoon ”tärkeä kirja”, sillä se kertoo aiheesta, josta ei ainakaan Suomessa vielä liikaa ole kirjoitettu eli kumppanuusvanhemmuudesta. Aiheen tärkeys on varmasti myös syy sille, miksi se on nyt Finlandia-ehdokkaana. Olin valinnasta yllättynyt, sillä en ennen kirjan lukemista olisi osannut edes määritellä teosta romaaniksi, enkä oikein näe sitä romaanina lukemisen jälkeenkään. Kirjassa itsessään Korkea-aho puhuu teoksestaan ”omaelämäkerrallisena raporttina, joka kertoo tiestä kumppanuusvanhemmuuteen” ja viittaa tämän teoksen kirjoittamisen olleen erilaista kuin hänen kaunokirjallisten teostensa kirjoittamisen. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa teos on luokiteltu tietokirjallisuuden alle elämäkertoihin. Jos se pitää kaunokirjallisuuden alle sijoittaa, niin todella suoraviivaisesta autofiktiosta on kyse. Itse luin sitä tarinallisena tietokirjana ja olisin mieluusti nähnyt sen tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Toisaalta nimeäminen autofiktioksi tarjoaa aralle aiheelle tarvittavan turvavälin lukijaan, kun toden ja kuvitellun rajaa ei siinä pysty niin tarkasti asettamaan.

Oli genreluokitus mikä tahansa, Äitiä etsimässä valaisee informatiivisella ja sympaattisella tavalla kumppanuusvanhemmuutta ja äidin etsimiseen liittyviä, osin koomisiakin, kiemuroita. Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa, että kaksi henkilöä tai useampi sopivat hankkivansa yhdessä lapsen ja jakavansa sen hoidon ja kasvatuksen olematta muuten välttämättä sidoksissa toistensa elämään ja arkeen. Kaj ja hänen puolisonsa Niko osallistuvat Pride-tapahtuman yhteydessä pikatreffeille, joilla kumppanuusvanhemmuudesta haaveilevat yrittävät lyhyissä tapaamisissa saada selkoa toiveistaan ja mahdollisuuksistaan yhteisen lapsen hankintaan. Lähtökohtaisesti pikadeittailu kuulostaa erikoiselta tavalta käynnistää lapsenhankinta, mutta karummillakin tavoilla on lapsia laitettu alulle. Korkea-aho muistuttaa heti kirjan alussa, että heteroille lapsen hankintaan ei paljoa vaadita, mutta homopareilla tilanne on toinen. Vaihtoehtona on harvoin kohdalle osuva adoptio, joka on ollut samansukupuolisille pareille mahdollinen vuodesta 2017. Sijaissynnyttäminen taas on Suomessa laitonta, jos kohdunvuokraajalle maksetaan korvaus.

Kumppanuusvanhemmuuden ohella Äitiä etsimässä valaisee myös sitä, millaista on elää useamman vähemmistön edustajana. Korkea-aho on suomenruotsalainen kirjailija, joka on kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Kaapista ulos tuloa vaikeutti aikanaan seudun ja perheen vahva uskonnollisuus. Korkea-aho kuvaa, miten pitkään kamppaili ulos herätyskristillisen liikkeen vaikutuspiiristä ja irti siitä häpeästä, jonka herännyt homoseksuaalisuus yhdistettynä jumalanpelkoon oli häneen teini-iässä iskostanut. Erityisen koskettavasti hän kuvaa kirjan edetessä muuttuvaa suhdetta vanhempiinsa, joille pojan homoseksuaalisuus oli järkytys, mutta jotka ajan kuluessa oppivat sen hyväksymään. Vanhempien välinpitämättömältä vaikuttava asenne lapsihaaveisiin avaa vanhoja haavoja, varsinkin kun vertailukohtana on puolison vanhempien vankkumaton tuki ja innostus. Pelätty reaktio vauvauutisesta onkin aivan päinvastainen, kun vanhemmat liikuttuvat ja iloitsevat ultraäänikuvan nähdessään.

Kielivähemmistöön kuuluminen uhkaa osoittautua jopa haastavammaksi ongelmaksi äidin etsinnässä kuin seksuaalivähemmistöön kuuluminen. Yksi lupaavimmista äitiehdokkaista tulee viime metreillä toisiin aatoksiin, koska ei pysty hyväksymään ajatusta lapsen laittamisesta ruotsinkieliseen kouluun. Se oli ollut Kajn ja Nikon ehdoton vaatimus alusta saakka, vaalia perheen kaksikielisyyttä. Äitikandidaatin mielestä lapsen ruotsinkielisyys vaikeuttaisi hänen kontaktiaan lapseen, koska hän itse ei osaa kieltä. Hyvin alkaneen kumppanuuden kaatuminen viimemetreillä kielikysymykseen turhauttaa, mutta tilanne kuvaa hyvin asian monimutkaisuutta. Sitoutuminen lapsen kasvattamiseen vieraiden ihmisten kanssa vaatii tarkkaa harkintaa. Korkea-aho esittelee kirjassa yksityiskohtaisen aiesopimuksen, jonka he tekivät lopullisen kumppanivanhemman kanssa. Se kattaa yhdessä sovitut näkemykset ja aikomukset lapsen hankintaan, hoitoon ja tulevaisuuteen liittyen koti-inseminaatiosta juhlapyhien järjestelyihin.

Juhlapyhät olivatkin ykkösaiheena, kun keskustelimme kirjasta isänpäiväpöydässä. Olin vasta aloittanut kirjan ja mainitsin kumppanuusvanhemmuudesta ohimennen keskustelussa. Osa seurueesta piti konseptia erikoisena ja hankalana ja ihmetteli miten ihmeessä sellainen voi toimia. Muistutin, että itsekin olen perustanut uusperheen ja ihan hyvin on nyt jo aikuisiksi kasvaneiden bonuslasten osalta kasvatus sekä joulujen ja juhannusten järjestelyt hoituneet. Tämä vakuutti varsinkin epäilevällä kannalla olleen miniän, joka sattuu olemaan naimisissa toisen bonuslapseni kanssa. Monissa eroperheissä asiat eivät mene niin kuin Strömsössä ja lapset saavat kärsiä vanhempien ja heidän uusien kumppaniensa välisistä ristiriidoista. Korkea-aho itse kuvaakin kumppanuusvanhemmuutta näiden melko tavallisten lapsuuden olosuhteiden suunniteltuna ja säänneltynä versiona, jonka lähtökohtana ovat hyvät aikeet eivätkä ristiriidat. Erityisesti tässä suhteessa kirja on tärkeä, sillä se lisää tietoisuutta kumppanuusvanhemmuudesta ja hälventää siihen liittyviä epäluuloja ja virheellisiä käsityksiä.

Äitiä etsimässä on valaiseva ja suurella sydämellä kirjoitettu vanhemmuuskirja, joka antaa ajattelun aihetta ihan jokaiselle perheessä eläneelle. Sen kerronta on vilpittömän mutkatonta, muttei kaunokirjallisesti niin erottuvaa, mitä Finlandia-ehdokkuudelta itse odottaisin. Korkea-ahon aseistariisuva suoruus viehättää, vaikka ihan jokaisesta urologikäynnistä ja terveyshuolesta en olisi tarvinnut niin yksityiskohtaista kuvausta. Toivon tälle kirjalle paljon lukijoita, missä Finlandia-ehdokkuus on varmasti suuri vetoapu. Kirja päättyy lapsen syntymään heinäkuussa 2023, mutta pojan ja onnellisten vanhempien jatkokuulumisia on helppo löytää googlettamalla. Idylliseltä kumppanuusvanhemmuuden arki ainakin lehtijuttujen perusteella kuulostaa.

Kaj Korkea-aho:
Äitiä etsimässä,
Hur man möter en mamma,
suom. Laura Beck
Otava 2024
Äänikirjan lukija: Mikko Kauppila

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjojen keskellä
Mustelmiinan mietteitä
Nörttitytöt
Sivumerkkejä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Anna-Kaari Hakkarainen: Marraseliö

Mikko Kauppila: Terveisin K

Tommi Kinnunen: Kaarna

Juha Itkonen: Teoriani perheestä

Seuraa Kirjaluotsia

Äitiä etsimässä autofiktio Finlandia-ehdokas Kaj Korkea-aho kumppanuusvanhemmuus perheen perustaminen samansukupuoliset parit vähemmistöt