He sleeps with Thomas’s nanny. She’s Canadian, about twenty-five, and also lives in the house, in another small apartment at the top of the service stairs.
It just sort of happens.
One evening they arrive home at the same time.
She’s drunk.
She asks him if he wants another drink in her apartment.
The next morning she says to him, ”That was a mistake.”
”Okay”, he says.
He walks across the landing to his own apartment and has a shower.
It’s rainy Sunday.
He likes the sound of the rain on the roof-windows, especially in the morning on a day when he doesn’t have to go anywhere.
He enjoyed his night with the Canadian nanny. He doesn’t feel that it was a mistake himself. He would have been okay with seeing her again, if she had wanted to. That she doesn’t want to is okay as well. He has this feeling, with women, that it’s hard to have an experience that feels entirely new, that doesn’t feel like something that has already happened, and will probably happen again in some very similar way, so that it never feels like all that much is at stake. There’s often this feeling of—Yes, I like you, but I like other people as well. It’s not even that I like them more. It’s just that I don’t like them less. So to be with any one person feels like an arbitrary thing, and that arbitrary feeling has started to undermine any lingering sense that there might be a particular person that he’s somehow meant to be with.

– David Szalay: Flesh

Ehdin syksyn aikana lukea useamman Booker-ehdokkaan, ja siksi voittajavalinta yllätti. David Szalayn Flesh ei ollut niitä kirjoja, joihin olin ajatellut tarttua, mutta palkinnon myötä uteliaisuus heräsi: millainen teos oli ohittanut esimerkiksi Kiran Desain? Szalayn kuudes romaani seuraa unkarilaista Istvánia nuoruudesta keski-ikään. Viisitoistavuotiaana hän alkaa yksinhuoltajaäitinsä pyynnöstä auttaa kauppareissuissa naapurin rouvaa, joka pian alkaa käyttää poikaa hyväkseen. István on hämmentynyt, kokematon ja altis tulkitsemaan tilanteen rakkaudeksi. Suhde päättyy väkivaltaisesti, ja yhteenotto naisen aviomiehen kanssa vie pojan nuorisovankilaan. Sieltä hänen tiensä kulkee armeijan palvelukseen Irakiin ja lopulta Lontooseen, missä hän työskentelee turvamiehenä ja autonkuljettajana rikkaiden palveluksessa. Avioliiton kautta István pääsee itsekin osalliseksi vallasta ja vauraudesta – kunnes putoaa yhtä hallitsemattomasti takaisin lähtöpisteeseen, äitinsä luo Unkariin.

Istvánin elämänkaari on kertomus passiivisesta ajelehtimisesta. Hän ei tee valintoja vaan ajautuu tilanteesta toiseen, suostuu siihen mitä tarjotaan ja hyväksyy sen, mitä tapahtuu. Tämä asenne kiteytyy romaanissa yhteen sanaan: okay. Jostain Goodreads-arviosta luin, että sana esiintyisi kirjassa 342 kertaa, eikä luku tuntunut äänikirjaa kuunnellessa lainkaan liioitellulta. Lukija vielä ääntää sanan unkarilaisaksenttia tapaillen ja väsyneen flegmaattisesti, niin että jokainen toisto tuntuu pieneltä koetukselta.

Dialogi on kauttaaltaan hiertävää. István toistaa usein hänelle esitetyn kysymyksen ennen vastaamista, ja vastaus jää lähes poikkeuksetta olankohautukseksi tai tuohon yhteen sanaan. Keskustelut etenevät esimerkiksi näin:

‘How are you?’
‘How am I?’
‘Yes, how are you?’
‘I’m okay.’
‘You’re okay?’
‘Yes, I’m okay.’

Flesh on lukijaa koetteleva romaani monella tasolla. Toivoin pitkään, että se erottuisi kerronnallisesti edukseen, mutta erottuminen jää valitettavasti negatiiviseksi. Alkupuoli on kuin pehmopornoa: nuoren Istvánin intiimit kohtaamiset naapurin naisen kanssa kuvataan yksityiskohtaisesti ja yhä vastenmielisemmin. Kun tästä jaksosta lopulta siirrytään eteenpäin, romaani alkaa harppoa kronologisesti vuosien yli.

Pian lukija oppii romaanin kaavan. Kun tarinaan astuu uusi nainen, on hyvin todennäköistä, että István päätyy suhteeseen tämän kanssa – erityisesti, jos nainen on häntä vanhempi ja naimisissa. István “ihmettelee” toistuvasti, miksi kiihottuu naisista, joita ei edes pidä erityisen viehättävinä. Nuoruuden seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei kuitenkaan myöhemmin juuri palata, eikä lukija saa missään vaiheessa pääsyä Istvánin omiin ajatuksiin tai tunteisiin. Hän jää etäiseksi myös silloin, kun romaani käsittelee hänen elämänsä ratkaisevia hetkiä.

Ymmärrän romaanin idean. István on kokenut nuorena trauman ja jäänyt sen vangiksi. Hänestä on tullut passiivinen ihminen, jolle asiat tapahtuvat ilman, että hän osaa tai pystyy niihin vaikuttamaan. Samalla hän on toksisen maskuliinisuuden ilmentymä ja ajautuu toistuvasti epätasapainoisiin ja tuhoisiin suhteisiin. Hänen elämänsä ajautuu sivuraiteille käsittelemättömien traumojen ja vihanhallinnan ongelmien vuoksi.

On tärkeää, että myös poikiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen pitkäaikaisista seurauksista kirjoitetaan. Tässä romaanissa teema jää kuitenkin etäiseksi, lähes mekaaniseksi, ikään kuin perusteluksi päähenkilön toimettomuudelle eikä sen aidoksi tutkimiseksi. Ehkä juuri aiheen vakavuus ja ajankohtaisuus nostivat Fleshin Booker-voittajaksi. Tuomaristo ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan lukenut mitään vastaavaa. Lukijana olisin silti toivonut, että palkinto olisi tällä kertaa osunut teokseen, joka olisi koskettanut muutenkin kuin puuduttamalla.

David Szalay:
Flesh
Penguin Audio 2025
Äänikirjan lukija: Daniel Weyman

Sinua voisi myös kiinnostaa

Kiran Desai: The Loneliness of Sonia and Sunny

Maria Reva: Endling

Benjamin Wood: Seascraper

Tash Aw: The South

Andrew Miller: The Land in Winter

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2025 äänikirja David Szalay englanninkielinen Flesh hyväksikäyttö ihmissuhteet maskuliinisuus trauma Unkari