Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Chi-chan tarttui syömäpuikkoihinsa, aloitti läpikuultavasta pyörykästä ja jatkoi yllä kuvaamassani järjestyksessä, kunnes oli kokeillut kutakin viittä laatua. Sitten hän söi toiset viisi. Ja heti perään kolmannen kierroksen. Hän hörppäsi väliin keittoa ja napsi suuhunsa retikkapikkelssiä ennen kuin jatkoi neljänteen kierrokseen, ja viidenteen, ja kuudenteen…
Tuijotin vierestä äimistyksen vallassa. Hän söi koko ison lautasellisen tyhjäksi vauhdilla mutta alusta loppuun asti hienostuneisuutensa säilyttäen.
Sinulla on hirviön ruokahalu.
Niin minua oli aina moitittu. Olin monesti epäillyt, ettei minulle milloinkaan löytyisi veroistani hirviöystävää.
”Chi-chan, kohtalon on täytynyt johdattaa meidät yhteen!” Pomppasin pystyyn ja julistin: ”Meidän on tehtävä yhdessä makumatka Taiwanin halki!”
Hän näytti hämmentyvän hetkeksi. Sitten hän hymyili ja nyökkäsi.
Auringonvalo tulvahti mökkiin.
Oi etelän maa, oi etelän saari – oi Taiwan!”Chi-chan, kohtalon on täytynyt johdattaa meidät yhteen!” Pomppasin pystyyn ja julistin: ”Meidän on tehtävä yhdessä makumatka Taiwanin halki!”
Hän näytti hämmentyvän hetkeksi. Sitten hän hymyili ja nyökkäsi.
Auringonvalo tulvahti mökkiin.
Oi etelän maa, oi etelän saari – oi Taiwan!

– Yang Shuang-zi: Matkapäiväkirja Taiwanista

International Booker -palkinnon voittajat päätyvät yleensä lukulistalleni englanninnoksina, mutta harvoin käy niin onnellisesti, että voittajateos on ehditty suomentaa jo ennen palkinnon julkistamista. Siinä mielessä Aula & Co teki todellisen täysosuman julkaistessaan Yang Shuang-zin Matkapäiväkirjan Taiwanista juuri oikeaan aikaan. Myös suomentaja Rauno Sainion työ ansaitsee erityismaininnan. Hän on viime vuosina tuonut suomalaisille lukijoille ansiokkaasti kiinankielistä kirjallisuutta erityisesti manner-Kiinan ulkopuolelta. Kiinnostavia lukuelämyksiä ovat olleet muun muassa taiwanilaisen Kevin Chenin Aavekaupunki ja hongkongilaisen Xi Xin Minun kaupunkini. 

Jo ennen varsinaisen tarinan alkua käy selväksi, ettei käsissä ole aivan tavallinen historiallinen romaani. Matkapäiväkirja Taiwanista esittää olevansa uusi kiinankielinen käännös japanilaisesta vuonna 1954 ilmestyneestä romaanista. Lukija saa eteensä saatesanoja, jälkisanoja, toimittajan huomautuksia, fiktiivisen kääntäjän alaviitteitä ja muita paratekstejä, jotka rakentavat vaikutelman aidosta kirjallisesta löydöstä. Kaikki on kuitenkin tarkasti rakennettua fiktiota. Vielä yksi kerros lisää syntyy siitä, että Yang Shuang-zi on pseudonyymi, joka oli alun perin kaksossisarten yhteinen kirjailijanimi ja jäi toisen sisaren kuoleman jälkeen eloon toisen käyttöön. Kun tämän kaiken päälle lisätään Rauno Sainion suomennos, lukija huomaa olevansa keskellä poikkeuksellisen monikerroksista käännösten ja kertojien verkkoa. 

Varsinainen tarina sijoittuu vuoteen 1938 Japanin siirtomaavallan aikaiseen Taiwaniin. Japanilainen kirjailija Aoyama Chizuko saapuu luentokiertueelle, mutta virallisten tilaisuuksien sijaan häntä kiinnostavat paikallinen kulttuuri ja ennen kaikkea ruoka. Oppaakseen ja tulkikseen hän saa taiwanilaisen Chizurun, jonka kanssa hän matkustaa halki saaren. Samalla heidän välilleen alkaa rakentua hienovarainen suhde, jonka taustalla kolonialismin valtasuhteet ovat jatkuvasti läsnä. 

Kääntäminen ei ole romaanissa pelkästään käytännöllinen väline vaan koko teoksen keskeinen ajatus. Chizuru ei ainoastaan tulkkaa sanoja vaan yrittää jatkuvasti välittää kulttuurisia merkityksiä, joita toisesta kielestä ei voi koskaan siirtää täysin sellaisinaan. Samalla romaani kysyy, voiko historiaakaan koskaan kertoa alkuperäisessä muodossaan vai onko jokainen uusi versio aina myös uusi tulkinta.

Minulle juuri tämä oli romaanin kiehtovin puoli. En lakannut miettimästä sen rakennetta vielä kirjan suljettuanikaan. Erilaiset kehyskertomukset, kuvitteelliset käännökset ja toisiaan kommentoivat tekstikerrokset muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu sipulimaiselta. Ehkä jossakin on olemassa alkuperäinen ydin, mutta jokainen uusi käännös, tulkinta ja uudelleenkirjoitus muuttaa sitä hieman. Samalla tavalla myös kolonialismi rakentuu kerroksittain: vallankäyttö ei muokkaa ainoastaan ihmisiä vaan myös sitä, miten historia kirjoitetaan ja muistetaan.

Sen sijaan yksi asia ei minuun juuri osunut. Ruokaa kuvataan lähes taukoamatta. Lähes jokaisella sivulla syödään, valmistetaan ruokaa tai luetellaan pitkiä ainesosalistoja. Aluksi eksoottiset annokset tuntuivat kiinnostavilta, mutta vähitellen huomasin puutuvani. Kirjan naisten lähes loputon ruokahalu alkoi tuntua suorastaan uuvuttavalta.

Silti en usko, että ruokaa kannattaa lukea pelkkänä gastronomiana. Pikemminkin se tuntuu symbolilta. Siirtomaaisännän loputon ruokahalu muistuttaa vallan kyltymättömyydestä: mikään ei riitä, aina halutaan lisää. Chizuko suhtautuu paikalliseen ruokakulttuuriin aidon uteliaasti, mutta samalla hän vertaa sitä jatkuvasti japanilaisiin vastineisiin ymmärtämättä täysin, miksi se voi tuntua paikallisista vähättelevältä. Hyvistä aikomuksista huolimatta kolonialistinen katse seuraa mukana myös ruokapöytään.

Matkapäiväkirja Taiwanista on kunnianhimoinen romaani, josta löytää varmasti uusia merkityksiä jokaisella lukukerralla. Sen voi toki lukea myös kertomuksena kahden naisen välisestä suhteesta Japanin hallitsemassa Taiwanissa, mutta silloin suuri osa teoksen ideasta jää väistämättä piiloon. Minulle kirjan suurin anti löytyi juuri siitä, miten se käyttää kääntämistä, kirjallisuuden rakenteita ja metafiktiota pohtiakseen sitä, kenellä oikeastaan on oikeus kertoa historiaa – ja kuinka monta kertaa saman tarinan voi kertoa, ennen kuin siitä tulee kokonaan uusi.

Vaikken lopulta lämmennyt romaanin loputtomille ruokakuvauksille, yksi niistä jäi silti pysyvästi mieleeni. Chizuron himoitsemaa tähdesoppaa ei valmisteta tavallisista aineksista, vaan sitä varten täytyy ensin kattaa kahdentoista ruokalajin juhla-ateria. Vasta sen tähteistä syntyy varsinainen herkku. Ajatus on kiehtova – ja ehkä sopii koko romaanin vertauskuvaksi. Myös Matkapäiväkirja Taiwanista rakentuu monista kerroksista, aiemmista teksteistä, tulkinnoista ja uudelleenkirjoituksista. Lopputulos on paljon enemmän kuin osiensa summa.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 25 – Matkakertomus.

Yang Shuang-zi: 
Matkapäiväkirja Taiwanista
臺灣漫遊錄 (2020),
suom. Rauno Sainio
Aula & Co 2026

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Hemulin kirjahylly
Kirjahilla
Kirjavinkit

Sinua voisi myös kiinnostaa

Xi Xi: Minun kaupunkini

Yan Lianke: Neljä kirjaa

Han Kang: Älä jätä hyvästejä

Kevin Chen: Aavekaupunki

Mirinae Lee: 8 Lives of a Century-Old Trickster

Tan Twan Eng: The House of Doors

Cecile Pin: Wandering Souls

Jing-Jing Lee: How We Disappeared

Seuraa Kirjaluotsia

helmet2026 helmethaaste International Booker 2026 Japani Matkapäiväkirja Taiwanista metafiktio ruoka sateenkaarikirjallisuus Taiwan Yang Shuang-zi